Miksi juoksen?

Ladataan...

Sanotaan olevan tyypillistä, että viikkoa ennen kisaa juoksijalle iskee helposti epäilys oman tekemisen suhteen. Niin on iskenyt mullekin. Vielä, kun tämä viimeinen viikko on ollut osaltani, no vähintäänkin haasteellinen, niin on tullut kelattua asioita laidasta laitaan. Olen kysynyt paljon miksi? Miksi osallistun juoksukisaan, jossa ympärillä juoksee satoja muita ihmisiä, vaikka olen ehkä maailman epäsosiaalisin juoksija? Miksi en ottanut aikaa treenamiselle enemmän ja osallistunut kisaan vasta, kun olen saanut kilsoja enemmän alle. Miksi en huoltanut kehoani paremmin ja venytellyt joka päivä? Miksi juoksin uusilla lenkkareilla liian vähän ennen kisaa? Miksi en testannut energiageeliä ennen kisaa? Miksi en ole käynyt kahteen viikkoon juoksemassa? Miksi en ole paremmassa kunnossa? Miksi ylipäätään juoksen?

Tällä viikolla on tullut kyseenalaistettua lähes kaikki, mikä liittyy juoksemiseeni. Omat motiivini hommaan ja kisoihin osallistumiseen. Yritänkö todistella jotain itselleni tai muille? Olenko haukkaamassa liian suuren palasen? Miksi ahnehdin kisailmottautumisia eri tapahtumiin, kun voisin kisoissa juoksemisen sijaan tehdä sitä mistä nautin eniten eli karata pitkin metiköitä ihan keskenäni tai sekopääjuoksijan vanavedessä. On ollut hiton vaikeaa jäsentää omia ajatuksia kaiken miksi -kakofonian keskellä. Lopulta tartuin kuitenkin kahteen ajatukseen. Ajattelenko Karhunkierroksen juoksusta enemmän starttia, matkantekoa vai maalia? Ja jos minulle nyt sanottaisiin, että et pääse juoksemaan Karhunkierroksella, niin miten reagoisin? Kun vastasin näihin kysymyksiin, mieleni kirkastui. Tahdon vain matkalle.

Ja se ultimaalisin miksi? Miksi juoksen? Voisin kirjoittaa tähän jotain lähes runollista ilman, että edes valehtelisin. Lenkeilläni olen käynyt läpi lähes kaikki mahdolliset tunteet, mitä voi kokea. Kun aloin juoksemaan, juoksin usein läpi kyynelten, mutta aina kotiin tullessani hymyilin. Aina oli lopulta parempi mieli. Juoksu on ollut minulle tapa paeta murheita, poistaa stressiä, nollata päätä. Se on ollut tapa hakea omia rajoja, luoda uskoa itseen ja voimaantua. Tapa olla oma itseni hyvässä ja pahassa. Tapa nauttia luonnosta ja oppia arvostamaan sitä. Tapa käydä pohjalla ja seuraavassa hetkessä huipulla. Tapa pitää itsestäni huolta ja pysyä kunnossa. Se on ollut helppoa. Laittaa vain jalka toisen eteen, hengästyä ja hikoilla. Jatkaa vaikka tekisi mieli luovuttaa. Miksi juoksen? Juoksen, koska tarvitsen sitä. Tarvitsen sitä liikettä. Tarvitsen sitä hengästymistä, hikoilua ja voimaantumista. Tarvitsen sitä metsän tuoksua nenässä ja raikasta ilmaa keuhkoissani. Tarvitsen sitä hymyä kotiportailla lenkin jälkeen. Tarvitsen! Toivottavasti saan juosta aina.

Loppuun filmi, joka kertoo sen mitä en osannut ehkä kertoa. Suosittelen kaikkia juoksijoita, jotka kysyvät miksi, katsomaan tämän. 

 

Share

Kommentit

Suvi K.
Sisunainen

Voi kuule, kyllä mäkin nyt jo ihmettelen ihan säännöllisesti miksi. :'D Valtavasti tsemppiä kisoihin!

Hymyileoletupea

Kiitos Suvi :) 

Kommentoi

Ladataan...