Mitä jää käteen?

Päivän oppi: kyyneleet eivät imeydy takaisin silmiin, vaikka nostaisi katseensa kohti kattoa itkiessä. 

Pari viimeistä päivää ovat olleet ristiriitaisia. Olen hymyillyt enemmän kuin pitkään aikaan, mutta myös antanut kyynelille luvan tulla. Vihdoin, koska joskus ne itkut on itkettävä. Tuskaa ja surua ei voi padota sisälle loputtomiin. Ja vaikka kuinka vääntäisi hymyn naamalle, juoksisi kunnes kipu turtuu ja tsemppaisi tsemppaisi ja tsemppaisi, niin jossain kohtaa se kuori vain murtuu. Nyt se murtui.

Kulunut vuosi on mennyt osaltani jonkinmoisessa juokse tai kuole -tilassa. Se on mennyt myös paljon feikatessa onnellisuutta. Mutta se on ollut ainut keino selviytyä. Uskotella itselleen, että kaikki on hyvin. Hokea päässään, että selviän tästäkin. Olen pitänyt itseäni kädestä kiinni ja purrut hammasta niin pirusti yhteen. Ja pikkuhiljaa, pienin askelin, olen kaapinut itseni jälleen kokoon.

Olen miettinyt pitkän aikaa, miksi tietyt asiat ovat menneet niinkuin ne ovat menneet. Tai itse asiassa olen miettinyt, mitä olen tehnyt väärin, jotta olen ansainnut ne. Karma is a bitch, paha saa palkkansa ja silleen. Olisi kauhean loogista, jos elämä oikeasti menisi niin, että hyvä teko johtaa aina hyvään ja pahasta teosta saa palkaksi paskaa niskaan. Mutta kun se ei mene. Se ei mene pätkän vertaakaan niin. Valitettavasti. Sen sijaan ​olen vahvasti sitä mieltä, että asioita tapahtuu tarkoituksella. Ennen en uskonut hiukkaakaan näin. Nyt uskon, että kaikella on syynsä. Ihmisiä tulee elämäämme, jotta oppisimme ja asioita tapahtuu, jotta heräisimme. Elämä yrittää kertoa jotakin. On omissa käsissä sivuuttaako sen mitä kerrotaan.

Eilen mietin, mitä tästä kaikesta jää minulle käteen? Mitä olen saanut, mitä olen oppinut? Mitä jää käteen särkyneestä? Jääkö käteen palasia ahdistuksesta, pettymyksestä ja epätoivosta? Vai jääkö käteen se pakahduttava onni joka oli hetken. Jääkö käteen vahvempi, mutta yhä aina niin herkkä sydän? Se sydän, joka uskoo hyvää ja tahtoo parasta. Minä valitsen. Enkä voi valita muuta, kuin sen kaiken hyvän. Tarttua siihen, ottaa sen mukaani ja oppia siitä. Ja jatkaa matkaani ♡

Share

Kommentoi