Pakkolomalla - päivä 2

Päivän oppi: Onnekas on se, jolla on ympärillä ystäviä. 

Päivä 2:

Väsymys/Uni: Nukuin, koko yön! Halleluja! Heräsin sohvalta hikilammikosta keskellä yötä, kun hengittäminen sattui ja katkenneet kylkiluut painoivat ikävästi. Lisää kipulääkettä, lisää unta. Tällä hetkellä en muuta tekisikään kuin nukkuisi. Kipulääkkeet ovat tosi tehokkaita, mutta ne väsyttävät ihan jumalattomasti. Siispä nukun. Unessa on nyt tosi hyvä olla.

Putoavat esineet/Avuttomuus: Mikä siinä on, että pudotan kaikki tavarat nyt, kun en saa nostettua mitään? Tai saan, mutta se vaatii melkoisia ponnistuksia. Väliaikaissijoituskohteeni lattiat ovat kohta kuin pellot kevätkylvöjen jäljiltä. 

Sukka irti/Näppärät varpaat: Olen kulkenut koko päivän toisen jalan varpaat nakuina, koska toinen sukka putosi (joo näköjään sukatkin nyt putoilee), enkä saa sitä takaisin. Tiedättekö muuten, että varpailla saa tarvittaessa vedettyä kännykän laturin irti seinästä, jos se ei kädellä onnistu. Jumankauta mä oon survivor!

Kipu/Helpotus: Siunatut kolmiolääkkeeni. Palvon ja rakastan teitä. Onni todellakin löytyy nyt nappulasta. 

Pelko/Kieltäminen: Tällä hetkellä päällimmäinen fiilis on pelko, jota sysään aktiivisesti sivuun. Huomenna käyn lääkärissä kontrollikuvissa ja saan saikkulapun. Pelkään, että sairasloma on pitkä. En halua ajatella asiaa, koska jokainen viikko pois pelistä on liikaa. 

Huoli/Hevoseni: Herkkispoikani huolestuttaa. Tiedän, että ystävät pitävät siitä parasta mahdollista huolta, mutta tietäen hevoseni mielenlaadun, se varmasti hermoilee uusista ihmisistä ympärillään. Tai sitten se taas yllättää ja ei ole moksiskaan. Ainakin se tulee rakastamaan minua seuraavat viikot, koska en pysty muuta tekemään kuin lahjomaan sitä herkuilla.

Toivo/Epätoivo: Elättelen toiveita, että toivun nopsaan. Ei katkenneet kylkiluut nyt ole niin iso juttu. Aina kuulee muiden tarinoita siitä, kuinka on ryskitty vaan menemään, vaikka pari luuta poikki olisi. Ei niillä kylkiluilla mitään tee. Ja kun niille ei kerran mitään voida tehdä, niin hommiin vaan. Mutta mitäs jos mä en olekaan sellainen sissi, joka kykenee tuohon? Mitä jos minulla meneekin toipumiseen pitkän aikaa? Kun ei olisi sitä aikaa. 

Kiitollisuus/Nolous: Joukko mahtavia kavereita tarjoutui auttamaan tallihommieni tekemisessä. En tiedä, miten ikinäkään korvaan kaiken saamani avun? Ristiriitainen olo, kun olen suorastaan liikuttunut ja mielissäni ihmisten hyväntahtoisuudesta ja silti nolottaa ihan vietävästi, että joudun vaivaamaan muita. 

Share

Kommentoi