Pakkolomalla - päivä 5

Ladataan...

Päivän oppi: Raitis ilma on pakollista!

Viidenteen saikkuaamuun heräsin huonosti nukutun yön jälkeen. Kolmiolääkkeiden pökerryttävä vaikutus alkaa ilmeisesti lientyä, sillä tähän mennessä niiden ottamisen jälkeen nukkumatti on tullut hyvinkin nopsaan. Nyt ei tullut. Oli vain huono asento, jota en oikein kyennyt muuttamaan paremmaksi. Hankalaa, kun ei voi oikein pyöriskellä sängyssä, kuten normaalisti tuollaisena unettomuusyönä tekisi. Toisaalta tässä kohtaa tuollainen uneton yö ei paljoa häiritse, kun eihän tässä tarvi olla päiväsaikaan yhtään pirteänä. Pelkkää lepäilyä koko oleminen tällä hetkellä. 

Niinpä päätin aamupalan jälkeen lähteä ulos kävelylle. Tekipä hyvää päästä raittiiseen ulkoilmaan. Tosin loppumatkasta olo oli vähän liiankin raikas ja palasin kämpille aivan umpi jäässä. Kävelylenkkini pituus oli 5 kilometriä ja aikaa sen taapertamisen meni tunti ja vartti. Normaalisti juoksen tuon samaisen matkan alle puolessa tunnissa, joten tämän päivän vauhdilla ei kauheasti päässyt hiki tulemaan. Päinvastoin! Matka oli kaiken lisäksi alusta loppuun melkoista pelkokerrointa, koska tiet olivat koko matkalta enemmän tai vähemmän jäässä. Kieli keskellä suuta köpöttämistä. Hävetti vähän oma meno. 

Kylki kestää kävelemistä hyvin, tosin nyt illan mittaan sitä on särkenyt hivenen normaalia enemmän. Voi olla, että tuo matka (tai siis aika) oli vielä vähän liian pitkä. Kävelemässä aion kyllä silti käydä, sillä huomaan heti tuon pienenkin liikunnan positiiviset vaikutukset mielialaani. Hirveästi olisi tehnyt mieli kokeilla juoksemista, mutta järki toimii sentään vielä sen verran, että ymmärsin sen olevan mahdotonta. Tuo juoksukaipuu johti kuitenkin matkan aikana yhteen älynväläykseen. Tulin nimittäin siihen tulokseen, että voisin ottaa tavoitteeksi maratonin juoksemisen. Katsotaan nyt sitten, onko tämä jotain lääkehöyryjen aikaansaamaa sekoilua ja hautautuuko tuo idea kyljen parannuttua. Tässä vallitsevassa mieletilassa on nimittäin hyvin helppo keksiä kaikenlaista, kun antaisi lähes mitä vaan, jos voisi liikua normaalisti. No lupaan raportoida hylkäänkö idean vai pyrinkö oikeasti toteuttamaan sen. Uuden vuoden 2015 lupauksena tulee joka tapauksessa olemaan se, että alan jälleen juoksemaan säännöllisesti. Juoksu on minun kroppani aineenvaihdunnan kannalta ihan älyttömän positiivinen juttu. Ja päänupin kannalta vielä positiivisempi. 

 

Share

Kommentit

Suvi K.
Sisunainen

5 km kylki poikki on aika pitkä matka. :o Oon sinänsä samaa mieltä että kaikki pienikin liikunta mitä pystyy tekemään on hyvästä, mutta ite ainakin oon toipilasaikana noudattanut periaatetta että heti jos tuntuu hintsustikin raskaalta tai vaikeelta, se on huilin paikka. :)

Hymyileoletupea

Joo toi 5km taisi olla ensi alkuun vähän liikaa, mutta tuossa kävi vähän niin, että taapersin eteenpäin normaalia lenkkireittiäni, joka kiertää sellaisen ympyrän ja jossakin kohtaa matkaa totesin, että kai mä nyt menen sen loppuun asti, kun olen tähän asti jo tullut :) Täytyy vähän opetella tota malttia myös.... 

zitrone (Ei varmistettu)

Eka viikko/ kaksi on ne pahimmat, sitten helpottaa pikkuhiljaa siten, että pystyy tekemään enemmän asioita, vaikka kylki vielä onkin kipeä. Nimim. Kokemusta on. Itse jopa laskettelin murtuneella kylkiluulla, mäessä adrenaliini peitti kivut alleen. Mäen jälkeen olikin sitten aika vaikeaa, kun hengittäminenkin sattui. Lääkäri antoi lasketteluun luvan, toki vaihdoin alle sellaiset kamat, ettei niillä kaadu, enkä ottanut suurempia riskejä.

Omien tuntemuksien mukaan kannattaa mennä, kaikki mikä tuntuu ok:lta, on sallittua. Kosketusarka kylki on toki ekan kuukauden ja vasta puolen vuoden kohdalla alkoi tuntua siltä, että mitään ei ollut tapahtunutkaan. Niillä kohdin vamma oli täysin parantunut. Näin siis ainakin minulla. Mutta vamman huomioiden pystyi jo ekan kuukauden jälkeen harrastamaan liikuntaa.

Parantumisia sinulle! Ota rennosti vaan. Ei kannata liikaa synkistellä, tuo on kuitenkin vamma, joka paranee kokonaan. Sitten kun pääsee taas tekemään kaikkea, löytyy kummasti intoakin ihan eri tavalla. Yritä vaan tällä hetkellä tehdä olosi mukavaksi. Treenitaukokin tekee joskus hyvää: tajuaa, ettei maailma lopu ja kun treenaamisen aloittaa, palaa kuntokin kohisten.

Mukavaa joulua sinulle!

Hymyileoletupea

Kiitos Zitrone kommentistasi. Olipa kiva/helpottavaa kuulla konkreettisia kokemuksia ja saada tsemppauksia :) Tuo eilinen kävelylenkki vaikutti kyllä ihan merkittävästi mielialaan, joten aion jatkaa köpöttelemistä fiiliksen mukaan. Kovasti mietityttää, missä vaiheessa kylki tulee kestämään nuo mun lajit eli ratsastuksen ja crossfitin. Crossfit on silti siitä hyvä, että siellä pystyy soveltamaan ja jättämään sellaisia liikkeitä pois, joita ei pysty tekemään. Eniten synkistelyä aiheuttaa varmaan se, että en pysty suorittamaan omia "velvollisuuksiani" ja joudun vaivaamaan kavereita. Ehkä tämä on nyt joku opintomatka meikäläiselle siihen, että apua on joskus ihan ok ottaa vastaan :) 

Samoin oikein mukavaa joulua sinulle!

Kommentoi

Ladataan...