Paras dagen efter ikinä

Lauantain bileilta oli taas huippu hauska. Ylensä noiden viihdeiltojen jälkeiset dagen efter -päivät vaan pakkaa olemaan jokseenkin ankeita. Tämä ei ole johtunut krapulatilasta, josta en onnekseni kovinkaan usein kärsi. Bileiden jälkeinen päivä vaan on usein sellainen turha ja voimaton velttoilupäivä, jolloin väsyttää ja itsestään ei oikeastaan saa mitään irti. Tämä päivä oli kuitenkin poikkeus. 

Ensiksi nautittiin sunnuntaibrunssista, jota vietettiin erään kaverini ja hänen miehensä upeassa kodissa, aka Mänssönissä. Mänssönin sunnuntaibrunssi on perinne, johon olen saanut kunnian nyt muutaman kerran osallistua. Iso joukko kerääntyy viettämään sitä ajatuksella, että jokainen tuo mukanaan jotakin herkkua. Tästä kertyy sitten todella paljon kaikkea herkkua, varsinainen ruokaorgasmi parhaimmillaan. Kuten todettu, minulla ei ollut aikomustakaan hillitä itseäni. Jos Elbassa tuli pari viikkoa sitten vedettyä hiilariöverit, niin nyt ne tuli vedettyä kertaa kolme. Kaverit kummasteli taas kykyäni syödä kuin iso mies. Vatsani on pieni, mutta se vetää silti uskomattomat määrät ruokaa. Siinä vaiheessa, kun muut ovat jo luovuttaneet huonovointisena, minä olen yleensä vasta päässyt vauhtiin. Taitaa olla ihan hyvä, että näitä brunsseja ei ole kovin usein. 

Brunssin jälkeen käytiin tekemässä tallihommat ja vietiin hevoset näytille Mänssönissä oleville lapsille. Ratsastus jäi tänään kokonaan väliin. Suunnitelmissa oli ollut lähteä porukalla krapulamaastoon (=Firman lanseeraama termi dagen efter -päivien maastoretkille, joissa kollektiivisesti podetaan huonoa oloa ja kerrataan edellisen illan parhaat jutut). Nyt kuitenkin taisi iskeä kollektiivinen lorvikatarri. Hevoset saivat ekstra-heinät ja me jäimme pohtimaan, miten parantaisimme bileillan ja brunssin jälkeistä hiilaripöhöttynyttä olotilaamme. 

Pätettiin lähteä kävelylenkille. Pienoisen pähkäilyn ja säätämisen jälkeen päädyimme merenrantalenkille Herrainpäivien rannoille. Maikin koirat messiin ja dyyneille. Aluksi kännykkäkamerat räpsivät kilpaa kuvia. Maisemat ovat niin kertakaikkisen upeita, että oli pakko yrittää tallentaa se kaikki. Yhteen ääneen todettiin, että meri-ilmassa on jotain ainutlaatuista. Pitäisi vain useammin käydä nauttimassa siitä. Reilun neljän kuukauden päästä muutamme heppojen kanssa lähelle tätä kaikkea. Haaveiltiin hiekkapohjaisista maastoista ja merenrantalaukoista. Onnen tyttöjä, ei voi muuta sanoa. 

Kävelylenkkimme jälkeen oli vuorossa vielä leffailta. Ja koska päivän koko ruokavalio oli koostunut lähes yksinoman hiilareista, oli taas nälkä. Siispä pizzeriaan ja mätöt mukaan. Illan leffana oli Jennifer Anistonin tähdittämä Millerit. Ihan huikean hauska komedia. Juuri sen kaltaista huumoria, jota Firman naiset arvostavat ihan kybällä. 

Onneksi tämä maanantai on vielä vapaapäivä, sillä tänään podenkin sitten juomakrapulan sijaan hiilarikrapulaa. Väsyttää ja on todella saamaton olo. Kaikki energia on kropasta kadoksissa. Täytyy sanoa, että tämä olotila on silti todellakin tuon kaiken arvoista. Ystävyyttä, haaveita ja hiekkarantoja. Paras dagen efter ikinä ♡

 

 

Share

Kommentit

Katkarapupiirakka (Ei varmistettu)

Ihania kuvia! Yyteri ♥ Tänä vuonna tapahtuu syksyllä kaikkea kivaa!!

Hymyileoletupea

:) No sanoppa Katkarapupiirakka muuta :) Kaikkea kivaa - ei malta odottaa ♡ 

Noora Norppanen (Ei varmistettu)

Millerit on NIIN hyvä! Hah, repesin tolle Katkarapupiirakalle, taidan tietää kuka on kyseessä ;D

Kommentoi