Pidetään kivaa

Ladataan...

Päivän oppi: Pääsääntöisesti elämisen pitäisi olla kivaa.

Olen törmännyt viime aikoina pariin henkilöön, joille liikuntaan ja treenaamiseen liittyy, no ilkeästi sanottuna, jotain hivenen pakkomielteistä. Heillä on mielestäni jossain määrin väärä lähtökohta liikunnalle. Tämä on saanut pohtimaan myös omia tarkoitusperiä ja motivaatiota liikunnan suhteen. Samalla se on saanut aikaan jokseenkin ahdistavaa fiilistä siitä, mitä kaikkea voi liikuntaan liittyä. Nämä mielestäni jollain tapaa pakkomielteiset henkilöt ovat olleet miehiä. On ollut yllättävää huomata, kuinka paljon miehilläkin liittyy liikunnan harrastamiseen ulkonäkökeskeisyyttä. Yleensähän tätä pidetään naisten ”vaivana”. Motivaatio liikuntaan saadaan siitä, että pystytään kasvattamaan lihasmassaa tai pystytään pudottamaan painoa, vaikka kyseessä olisi ihan normaalipainoinen henkilö. Motivaatio ei tulekkaan siitä, että pysyttäisiin hyvässä kunnossa ja terveenä. On surullista, miten liikunnasta on tullut jotain, mitä tehdään tavallaan muita eikä itseä varten. Kaikki motivaatio hommaan tulee siitä, että näytetään muiden silmissä paremmalta. No ei siinä mitään, onhan sekin yksi tapa motivoida itseään ja toki on aina positiivista, että liikkuu. Mutta kuinka pitkälle homma voi tällä tavalla kantaa?

Toinen mielestäni väärä motivaation lähde on se, että liikunta antaa luvan syödä. Että vasta sitten voi syödä hyvällä omalla tunnolla, kun on ensin treenannut hiki päässä ja hampaat irvessä. Sitten tuijotetaan sykemittaria ja saadaan hyvää fiiliistä ja täyttymystä sen näyttämistä kulutetuista kaloreista. Itse en kulutettujen kalorien laskemiseen usko. Ihan suoraan sanottuna dissaan jopa vähän sykemittareitakin. En tykkää liiallisesta tekniikan ja liikunnan yhdistämisestä enkä varsinkaan erilaisista mittareista. Ne tuovat väistämättä liikuntaan sellaisen kulman, että kyseessä on suorite, jota mitataan. Keskisyke, maksimisyke, kulutetut kalorit. Noiden mittarien tarjoamat tulokset eivat anna minulle mitään. Minulle riittää se, että tulee kunnolla hiki ja että hengästyn tai väsähdän huolella. En tarvitse mitään mittaria kertomaan kuinka tehokas treenini on, tiedän sen kyllä ihan ilmankin. Kulutettujen kalorien kyttäämisessä on itse asiassa mielestäni jotain melko lailla pimeää. Jos miettii, että juoksija kuluttaa maratonin aikana keskimäärin 2600-2800 kcal. Miettikääpä millainen urakka on juosta maraton? Minkälaista valmistautumista se vaatii ja miten kuluttavaa se on kropalle? Voisi hyvin kuvitella, että maratonin aikana kaloreita kuluisi ainakin triplat tuosta edellä mainitusta määrästä, kun suhteuttaa homman sen rankkuuteen. No miettikääpä kuinka helppoa on syödä tuo 2800 kcal? Yksi TV-Mix pussi (1157 kcal), 1 medium kotipizza (965 kcal), puoli litraa Pepsiä (226 kcal), puoli pussia (150g) perunalastuja (802 kcal). Perusviikonlopun mättöeväät ja paukutaan jo yli 3000 kcal. Eli siis pitäisikö aina käydä juoksemassa maraton, jotta saa oiketuksen lauantaimätöilleen? Näinhän se karkeasti ottaen menisi, jos lähtee tuohon kulutettujen kalorien kyttäämismalliin. Sen lisäksi, että kalorien laskeminen ei kiinnosta minua missään muodossa pätkääkään, en myöskään usko siihen, että mittarit edes antavat oikeaa tulosta. Kalorinmittaus onkin mielestäni eräänlaista itsepetosta. Tuloksiin luotetaan liian sokeasti, mikä taas ohjaa omaa käytöstä väärään suuntaan. Itse yritän ajatella asiaa niin, että syömäni ravinto tarjoaa polttoainetta liikuntaa varten, eikä niin, että liikunta polttaa syömääni ravintoa. No joo, tämä voi nyt ehkä kuulostaa jeesustelulta ja myönnettäköön myös se, että omakin treenaamiseni on joskus perustunut puhtaasti ulkonäöllisiin seikkoihin. Ja perustuuhan se vähän vieläkin, mutta tästä ajattelumallista on kova pyrkimys päästä tyystin eroon.

Oikeasti? Kuinka tyhmänä meitä pidetään? Tai kuinka tyhmänä pidämme itseämme? (Kuva www.polar.com

Tänä aamuna ajelin töihin klo 7.30 Crossfitin aamutreenien jälkeen. Tämän aamun treeni oli ihan tappo. Autolla ajaessani heräsin yhtäkkiä omaan loistavaan fiilikseeni. Olotila oli jotenkin vain kertakaikkisen mainio. Olin ylpeä itsestäni, koska kiipesin köyttä pitkin ja koska annoin aivan kaikkeni. Mutta ennen kaikkea olin hyvällä fiiliksellä, koska oli jälleen kerran niin älyttömän kivaa. Oikeasti hei, mitä muutakaan motivaation lähdettä sitä loppujen tarvitaan? Ja tämä pätee ihan kaikkeen elämässä. Pitää vain olla kivaa, pirun kivaa!!! Eiköhän lähdetä siitä, että pidetään kivaa? That’s it!

Share

Kommentit

Suvi K.
Sisunainen

Hyvä kirjoitus! Saahan ihminen toki vahvat jalat vaikka kyykkäisi vain pyöreiden pakaroiden toivossa, mutta myös päinvastoin. Ja "oli kivaa" on yleensä huomattavasti parempi motivaation lähde!

Hymyileoletupea

Kiitos Suvi :) kyllä vain - on huomattavasti motivoimampaa mennä pitämään kivaa kuin mennä suorittamaan tai kuluttamaan niitä kaloreita :) 

hei loistava kirjoitus, en voisi olla enempää samaa mieltä. Ihan liian usein koko urheilu paljastuu ulkonäkökeskeiseksi suorittamiseksi monella... Toki rankka treeni laittaa kärsimään hetkellisesti, mutta juurikin se, että on kivaa on kaiken a ja o! Ps. crossfit on kyllä kivaa =D

Hymyileoletupea

Kiitos Innerbeauty! Kivaa kun kävit lukemassa :) Nykyään kaikki on niin kovin ulkonäkökeskeistä. Surullista ja pelottavaa :( Crossfit on kyllä huippukivaa! Kääntyy suupielet ylöspäin jo pelkästä ajatuksestakin :) 

sinisiipi
Seikkailu Aasiassa

Mä hekottelin tolle maraton-esimerkille:D Pikkasen helpompaa syödä se kuin kuluttaa se. Toisaalta ois varmaan aika kamalaa juosta maratoneja ihan vaan pizzan kuvat silmissä.

Toisaalta mulle yksi syy harrastaa liikuntaa on se, että voi syödä enemmän. Satun nimittäin rakastamaan syömistä ja sitä oikeaa näläntunnetta, jota ei oikeastaan tule, jos vaan istuu paikallaan sisätiloissa. Se on kuitenkin ehkä vähän eri asia kuin tuo kalorien laskeminen, josta kirjoitat. Syön silloin kun on nälkä, enkä niinkään ajattele kuntosalilla, et nyt kulutin 400 kaloria ja voin syödä karkkipussin. Enemminkin se on se, että liikunta saa koko kehon ja myös aineenvaihdunnan toimimaan paremmin. :)

Suvi K.
Sisunainen

Jos joku tyyppi väittää että siitä ei ole (esim liikunnan ansioista) kivaa syödä suklaata lihomatta, joko valehtelee tai syö sen sijaan salmiakkia. ;)

Hymyileoletupea

Mä oon sitte varmaan poikkeus tässä, koska mä en usko että liikunta auttaa siihen, että suklaata vois syödä lihoamatta :) mä uskon, että sokeri jämähtää kroppaan aina huolimatta siitä kuinka paljon liikkuu. Tämä on silti hyvin yksilöstäkin riippuvaa. 

Eikä tämä nyt tarkoita sitä, ettenkö suklaata söisi. Ja syön salmiakkiakin :) 

Suvi K.
Sisunainen

Siis tarkotin että jos jostain olisi kurjaa syödä suklaata jne... :D

Hymyileoletupea

Ahaa :) täällä käydään taas vähän hitaalla...

Hymyileoletupea

Joo ei ehkä kovin hyvä motivaation lähde maratonille, että juoksenpa tän ni voin sitte vetää pizzan illalla :D

Mä sitte taas pyrin syömään sellasta ravintoa, jota voin syödä mahd. paljon lihoamatta, koska tosiaan kans rakastan syömistä. Eli ehkä mulla on sitten vähän väärä lähtökohta tossa mun syömisessä :) 

Mutta kuten totesit, niin liikunta vaikuttaa niin positiivisesti kropan aineenvaihduntaan. Sekin on jo yksi tosi hyvä syy harrastaa sitä. 

 

Kommentoi

Ladataan...