Ladataan...

Pari päivää sitten paloi käpy. Olin latonut tehosekoittimeen banaania, omenaa, päärynää, tammenlehtisalaattia, persiljaa, selleriä, sitruunamehua, kurkkua ja mansikoita. (Vihersmoothien ohje napattu täältä http://mycosmo.fi/article/vilmap/parhaat-vihersmoothiet) Melkoinen raaka-ainemäärä siis plenderissä. Olin juuri miettinyt, että mihinkähän käyttäisin kaikki smoothien teosta ylijääneet puolikkaat hedelmät. Ei tarvinnut miettiä pitkään... Nimittäin irrottaessani kannua tehosekoittimesta, siitä irtoaa pohja!!!! Goddamn!!!! Siinäpä on sitten vihersmoothieta pitkin keittiön tasoa, lattiaa, laatikoita, Johannaa ja ennen kaikkea pitkin plenderiä. Ei kun massiivista sotkua siivoamaan, pohja kunnolla kannuun kiinni ja sen jälkeen uudelleen kaikki ainekset sekoittimeen. Vähän pelottaa käynnistää konetta, koska se hetki sitten on ollut yltä päältä (ja sisältä) smoothien peitossa. Sähkölaitteet, märkää ja semmosta.... No saan kuitenkin smoothieni tehtyä ja irroitettua myös kannun ilman uutta kaaosta. 

Hetki ennen kaaosta. Kannattaa muuten kokeilla tuota smoothieohjetta. Maistuu hyvältä pöydältä nuoltunakin.... 

Myöhemmin samana päivänä tulen salilta kämpille ja lataan palkkarini ainekset sekoittimeen. Kone päälle...  ja yhtä nopeasti pois päältä. Meinaan masiinasta lentävä kipinäsuihku ei ehkä ole kauhean hyvä merkki? Tässä kohtaa myös koneen käyttäjän suusta lentää melkoinen määrä painokelvotonta. Second down - tämä on parin kuukauden sisällä toinen tehosekoitin, joka hajoaa käsittelyssäni. Ensimmäisen halppisplenderini hajoitin jo vuosia sitten, aikaa ennen viherpiiperrystä. Silloin kone hajosi muistaakseni daim-jäätelöä tehdessäni. Ei ne kestä mitään!!! Ei ainakaan meikäläistä. 

Iltaan mennessä ketutus on yltynyt jo melkoiselle tasolle. Nää halpisplenderit ja Johanna näyttävät olevan aika lailla huono yhdistelmä. Yhtä huono yhdistelmä kuin Johanna ja valkoinen paita. Ainoastaan valkoisten paitojen päivinä onnistun kaatamaan kahvia päälleni. Itsensä sottaaminen tapahtuu tällöin varmuudella joka ikinen kerta. Tai no voi se olla jotain muutakin kuin kahvia. Eilen oli valkoisen paidan päivä ja kaadoin päälleni viherjauhejuomani. Halppisplenderit ja valkoiset paidat... huoh! Taasko pitäisi marssia markettiin ja ostaa uusi laite, jonka onnistun takuulla tuhoamaan hetkessä? Jaksan sydän toivoa täynnä pukea päälleni valkoisen paidan ja uskotella itselleni, että se on yhä päivän päätteeksi valkoinen. Sen sijaan halppisplendereiden kestävyyteen alkaa olemaan usko lopussa. 

Taivastelen facessa tehosekoitinta ja kipinöitä ja uhoan julkisesti hakkivani Vitamixin. Vitamix on tehosekoitinten Rolls-Royce. Tuosta plender-Rollsista olen haaveillut jo jonkin aikaa, mutta budjettisyistä olen siirtänyt haaveet sivuun. Vitamix on nimittäin himpun arvokas. Halvimmillaan siitä saa pulittaa sellaiset 600 euroa. Mutta Vitamixin pitäisi kestää. Ei metallinpaloja smoothien joukossa, ei irtoilevaa pohjaa, ei kipinöitä, ei kaaosta. Vain silkkistäkin silkkisempää smoothieta ja hymyilevää ja onnellista Johannaa. Facessa kaverit alkavat yllyttämään hullua eli kannustamaan Vitamix -kaupoille. Se olisi kuuleemma sijoitus itseeni. Että varmasti olen laittanut monta kertaa saman rahan hevoseeni. "Mitäs jos ny ittees" Juu todellakin kavereilla on kommenteissaan ihan hyvä pointti. Jätän silti mainitsematta, että vaikka toki olen sijoittanut sievoisia summia hevoseeni, niin on sitä tullut sijoitettua itseenkin melkoisesti. Olen meinaan aika hyvä tekemään heräteostoksia. Välillä varsin arvokkaita sellaisia.... 

Greippiä, kurkkua, persiljaa, sitruunamehua - ihana aamujuoma. 

Seuraavana aamuna tartun sauvasekoittimeen. En mä nyt mitään Vitamixia hanki. Katotaan sitte, kun pääsen omaan kämppään. Päätän survaista sauvalla raikkaan aamujuoman greipistä, kurkusta, sitruunamehusta ja persiljasta. Sauvasekoittimen pitkulainen kannu on häviksissä, joten lataan ainekset johonkin käteen sattuvaan kippaan. Aika nopeasti greippimehun ja kurkunpalasten pärskähdellessä pitkin naamaani alkaa heräteostos-Johanna nostaa päätään. Saamari en aio nytkyttää tämmösellä sauvalla. Perusteluja vastaan sauva ja puolesta Vitamix alkaa kasaantumaan. Olen käyttänyt plenderiä viimeaikoina melko ahkerasti, kaksi-kolme kertaa päivässä. Nytkö pitäisi sitten survoa sauvalla menemään, siivota sotkuja ja itseään joka kerta sauvomisen jälkeen? Ja mitä sitten, kun purkissa on mustikka-smoothien ainekset? Mähän oon yltä päältä mustikassa. Todennäköisesti vielä valkoinen paita päällä... Goddamn!

Käyn ostamassa Vitamixin....

Share

Ladataan...

Nyt tulee syvällistä... diippiä...

Jäin tankkaamaan päässäni tämän päivän lehdessä urheilusivuilla ollutta kohtaa. Siinä Jori Lehterä toteaa Leijonien turnauksesta "Ei sillä ole väliä miten turnauksen aloittaa. Vain sillä on merkitystä miten sen lopettaa". Jäin lukemaan tuota kohtaa useaan kertaan, koska se herätti minussa niin paljon ajatuksia. Viimeiset puoli vuotta on elämässäni ollut melkoista itsetutkiskelun ja ahaa-elämysten aikaa. En ole varmaan ikinä kelaillut elämää näin diipisti kuin tällä hetkellä. Kyseessä ei silti mielestäni ole mikään ikäkriisi. Ehkä? Ei, vaan kyseessä on halu elää. Tai pikemminkin halu asennoitua elämään. 

Olen nähnyt elämäni aikana muutamaan otteeseen, kun elämä loppuu aivan liian aikaisin tai se loppuu ihan kuin seinään. Olen myös nähnyt, kun elämä meinaa loppua, mutta sitten jatkuukin. Olen myös nähnyt kuinka eletään täysillä pitkä elämä ja sitten lähdetään "saappaat jalassa". Olen myös nähnyt kuinka sairastetaan pitkään ja on helpotus lähteä. Olen oppinut arvostamaan elämää ja terveyttä, mutta silti olen välillä unohtanut elää. Olen murehtinut turhaan asioita, joihin en voi vaikuttaa ja hukannut hetken ja sen jälkeen hukannut kaiken. Olen tyytynyt, hyväksynyt, sopeutunut ja pitänyt kiinni siinä kohtaa, kun olisi pitänyt irrottaa ja juosta. Mutta olen oppinut, kasvanut ja vahvistunut. Ja olen selviytynyt, vaikka oli hetkiä, jolloin en sitä uskonutkaan. 

Nykyisessä väliaikaissijoituskohteessani asustaa naapurustossa pari kyylämummoksi nimeämääni rouvashenkilöä. Heidän kanssaan kohtaaminen herättää minussa aina poikkeuksetta ajatuksen "tuollaiseksi en halua tulla". En halua kulkea elämääni suupielet alaspäin ja nähdä vaivaa kaikesta (SIIS IHAN KAIKESTA). En halua suhtautua kaikkeen lähtökohtaisesti negatiivisesti. En halua tehdä ongelmaa olemattomuudesta. En halua aiheuttaa muille tietoisesti pahaa mieltä. Haluan vaieta, jos minulla ei ole mitään positiivista sanottavaa. Haluan hymyillä vastaantulijalle, iloita muiden puolesta, toivoa hyvää, nauraa ennemmin kuin nähdä vaivaa ja hymähdellä enemmin kuin tuhahdella. Haluan olla suupielet ylöspäin, haluan naururypyt. Haluan olla ystävällinen ja tuoda hyvää mieltä, enkä viedä sitä. Haluan mennä, juosta, nauttia, innostua, erehtyä, olla herkkä, oppia ja elää. Haluan elää! 

"Life's too short". Vaikka elämää ehkei kannata elää sillä ajatuksella, että se voi päättyä hetkellä millä hyvänsä, niin silti elämä on lyhyt ja se voi myös joskus olla liian lyhyt. Ei nyt kannattaisi ainakaan tuhlata sitä. Olen nykyisin vahvasti vastaan sitä, että pitäisi tyytyä. Ei pidä! Pitää ottaa kaikki irti. Ja jos joskus elämä antaa niitä kuuluisia sitruunoita, niin sitten pitää hengähtää. Ensin pitää ottaa aikaa ja ajatella, pitää oppia ja vahvistua. Mutta se limonaadi pitää kuitenkin lopulta tehdä. Se asenne meinaan ihan oikeasti ratkaisee. Elämä on arvokasta. Se on ihan liian arvokasta siihen, että kohtelee itseään huonosti. Aivan liian arvokasta olla negatiivinen. Jos noutaja tulisi nyt, niin mitä voisit sanoa elämästäsi juuri nyt? Sillä loppujen lopuksi meillä on vain tämä, tässä ja nyt. Siispä hymyile NYT! Ei muuta tarvita. 

"Vain sillä on merkitystä, miten sen lopettaa". 

Toivon hyvää Leijonnille tänään. 

 

Share

Ladataan...

Lounas herkkusämpylöistä.

Mitä syntyy, kun Johanna ostaa viikonloppuna kahvinsa joukkoon kermaa, tekee mantelimaitoa, kokkaa yhtenä päivänä vähähiilarista pizzaa ja seuraavana Alexander Gullichsenin avokadopasta-kastiketta kera kesäkurpitsan? No ensinnäkin syntyy hirvittävä kaaos keittiössä, jonka siivoamiseen menee aikaa enemmän kuin itse kokkailuun. Mutta sitten tämän kokkailukaaoksen lopputuloksena syntyy myös hirvittävä määrä erilaisia ruoka-ainejämiä, joiden olemassaolo saa aikaan pienoisen harmistuksen aina jääkaappiin kurkatessa. 

Trip to heaven - The Alexander Gullichsenin avokadopasta-kastike ja kesäkurpitsaa.

Yritän olla nykyisin hyvin tarkka sen suhteen, että en heittäisi ruokaa turhaan menemään. "Entisessä elämässäni" harrastimme taloudessamme aina säännöllisin väliajoin jääkaapin tyhjennyksiä, jotka oli nimetty "etnisiksi puhdistuksiksi". Etnisissä puhdistuksissa jääkaapista lähti aina säkkikaupalla roskikseen joko käyttökelvotonta tai sitten jopa ihan käyttökelpoista ruokatavaraa eli siis valtava määrä erilaisia jämiä. Shame on me - tiedän, ihan hirvittävää tuhlausta! Nykyisin olen varmaankin niin nuuka ja niin nälkäinen, että pyrin hyödyntämään jääkaapista parhaani mukaan ihan kaiken. Jämiä ei jätetä, etniset puhdistukset ovat mennyttä elämää. 

Itsetehtyä jäätelöä... kookosta, banaania ja granaattiomena. Nautittuna keinussa ♡ kesä

Olen melkoisen peloton kokkailija ja usein sapuskani syntyvät aikamoisella mututuntumalla. Ei reseptejä, ei mittoja, ei kauppalistoja. Otetaan, mitä kaapsta löytyy ja lätkitään sekaisin. Toki välillä kokkaan myös resepteistä, mutta useimmiten en. Näin ollen tällaiset jämätilanteet saavat kokeilukokin sormet syyhyämään ja syntyy kaikenmoista räpellystä. Sanottakoon nyt vaikka niin, että on ihan hyvä, etten ole kovinkaan nirso. Esim. päähänpisto laittaa pizzaan tekemäni tomaattikastikkeen jämät nokkosmunakkaan sekaan johti varsin mielenkiintoiseen lopputulokseen... Ei huonoon silti :)

No mutta palataanpas tähän tämänkertaiseen jämätilanteeseen. Nyt nimittäin sain aikaan jotain mainitsemisen arvoista. Jääkapissani oli sunnuntain pizzan jäljiltä puoli pussia Edam-juustoraastetta, puoli pussia Emmental-juustoraastetta, puoli pussia Aura-juustomurua, kahvikerman jäminä puoli purkkia kuohukermaa ja vielä avokadopastakastikkeesta ylijääneet kaksi kesäkurpitsan sisäosaa. Tämän lisäksi pakkasessa oli mantelimaidon valmistuksesta ylijäänyttä mantelimassaa. Pähkäilin hetken, mihin kaikkeen voisin jämiä hyödyntää. Olen käyttänyt mantelimaidon valmistuksesta ylijäänyttä massaa ennenkin sämpylöiden pohjana ja se toimii siinä loistavasti, joten päätin pyöräyttää lämpimäiset. Ja voi, miten mainioita näistä tulikaan. Tai voiko nyt tullakkaan muuta kuin hyvää, jos yhdistää kasan erilaisia juustoja sämpyläksi? :) Kaikki kalorinlaskijat voivat tässä kohtaa häipyä takavasemmalle, sillä näissä sämpylöissä on kaloreita varmaankin joku triljoona. Hiilareita ei sen sijaan juuri nimeksikään. En taas mittaillut mitään, joten alla oleva resepti on laadittu hieman mututuntumalla. Nimesin sämpylät Anti-kalorinlaskijan sämpylöiksi. Tässäpä siis tulee sämpyläohje, joka vie takuulla kielen mennessään (tai sitten olin vain niin anti-nirso ja pro-nälkäinen näitä syödessäni...)

Anti-kalorinlaskijan sämylät

4 kananmunaa

n. 2-3dl mantelimassaa (mantelimaidon teosta ylijäänyt massa, voi korvata mantelijauhoilla)

1 dl gluteenittomia kaurahiutaleita

1 kesäkurpitsa raastettuna

80g Edam-juustoraastetta

80g Emmental-juustoraastetta

80g Aura-juustoraastetta

1 dl kuohukermaa

hiven suolaa

3 rkl psylliumia

Sekoita kananmunien joukkoon kaikki aineet, psyllium viimeisenä ja anna tekeytyä hetken. Muotoile haluamasi kokoisiksi sämpylöiksi leivinpaperin päälle uuninpellille. Paista uunissa n. 175-200 asteessa, kunnes väri on kauniin ruskea. 

Anti-kalorinlaskijan sämpylät

Share

Pages