Ladataan...

Päivän oppi: Mieti mikä on turhaa ja hylkää se. 

Päässäni on soinut pari päivää tuo hemmetin tyhmä Taylor Swiftin renkutus Shake it off. Tai oikeastaan pari päivää kaikki on ollut muutenkin ihan hemmetin tyhmää, joten rasittava korvamato sopii kuvioon. Maailmankaikkeuden mittakaavassa meikäläisen hemmetin tyhmää on mikroskooppisen pientä. Ei siis ole sattunut mitään vakavaa. On sattunut pari pientä tyhmää juttua, jotka olen paisutellut päässäni suureksi, megalomaaniseksi vitutukseksi. Liian herkkä mieli pahoittaa itsensä aivan liian helpolla. Pitäisi olla enemmän eteenpäin sano mummo lumessa –asennetta. Yleensähän sitä onkin. Nyt ei ole jostain syystä ollut. On vaan ollut vitutus ja minä. Siinäpä sitten olen möyriskellyt nyt parin päivän ajan. Ja silloin, kun mieli on vitutustilassa, niin kaikki minimaalisetkin epäonnistumiset vain ruokkivat ko. tilaa. Paska mave-maksimitulos, jäätävä tempaus-/rinnalleveto- tai oikestaan mikä tahansa punttiliike-tuska crossfitissa ja lenkin jälkeen kipuileva jalka. Kaikki noista ovat entisestään edesauttaneet vitutustilan maksimoitumista. Lopulta olen siinä pisteessä, että minua vituttaa, koska minua vituttaa. Naurettavaa pelleilyä.

Sitten tänään töissä sattui hassu juttu. Olin saavuttanut jonkinmoisen vitutuksen ultimaalisen kliimaksivaiheen ja ilmoittanut myös tämän kavereille. ”Meikä kaivaa nyt jonkun kuopan ja hautautuu sinne vähäksi aikaa”. Joo ylidramaattista, mutta säälittävä sympatiapisteiden keräys toi heti pienoisen helpotuksen. Sain ihanilta ystäviltä tsemppaukset ja mikä parasta myös makeat naurut päälle. Huumori toimii meikkiksellä aina, varsinkin huono huumori. Luojalle kiitos hauskoista ystävistä! Sitä paitsi tuossa meikäläisen lauseessahan oli jo havaittavissa pientä toivon pilkahdusta, koska olin hautautumassa kuoppaan vain ”vähäksi aikaa”. Eilen olisin kaivanut kuopan ja jäänyt sinne pysyvästi. Vitutus osoitti siis ehkä kuitenkin jo pieniä lientymisen merkkejä, vaikka edelleen otsassa oli havaittavissa melkoinen uloke. Sitten sattuu se hassu juttu. Istun työpisteelläni, kun ikkunan taakse lentää pikkuriikkinen lintu ja istahtaa ikkunalaudalle. Se jää tuijottamaan minua tosi vihaisesti. Katse on jotenkin ihan läpitunkeva. Get a grip Johanna! Alkaa naurattaa ja lintu vaan tuijottaa. Siinä hetkessä ymmärrän, että meikäläisen vitutus on aika perusteetonta. Tai ainakin se on täysin turhaa. Lintu lentää pois.

Tajuan, että vitutus on eräänlainen itsekurituksen muoto. Hyvin turha sellainen. Paskassa fiiliksessä möyrintää. Paskamaista siinä on kuitenkin se, että harvemmin tämä möyriminen korjaa mitään. Voi kärvistellä ja negailla, mutta harvemmin se muuttaa vitutuksen alkusyytä mihinkään suuntaan. Vitutuksessa hedelmällisintä on varmaankin se vaihe, kun tajuaa kuinka älytöntä se vittuuntuminen alun perin oli. Kun toteaa, että eihän tässä nyt ole mitään hätää. Naurahtaa itselleen, ottaa sen gripin ja ravistelee vitutuksen pois. Ehkäpä Taylorin hemmetin tyhmässä renkutuksessa siis piilee joku järjen siemen. Meikä tarvitsi yhden kiukkuisen pikkulinnun ravistellakseen vitutuksen pois. Eteenpäin sano mummo lumessa!

Kuvan lintu liittyy tapaukseen.

 

Share

Ladataan...

Päivän oppi: Hätäilemällä ei tule kuin veemäisiä vieteriukkoja. 

Kyykkääjän päästä on näköjään mutterit jo tippuneet...

Meikäläinen on potenut jo pidemmän aikaa jonkinasteista kyykkytuskaa. Tai ei nyt varsinaista tuskaa, mutta tulokset ovat takakyykyssä junnanneet paikallaan. Itseasiassa ne ovat jopa vähän laskeneet. Tämä on ollut melko turhauttavaa, sillä kyykättyä on tullut viimeisen vuoden aikana kuitenkin kohtalaisen paljon. Tästä syystä jonkinmoista kehitystäkin olisi voinut jo odottaa. No joo, olen vielä tässä hommassa aika lailla aloittelija, mutta silti kehitys on ollut säälittävän huonoa. Treenikirjanpidon mukaan olen vielä helmikuussa tehnyt 10 toiston sarjoja 47,5 kilolla. Tämän jälkeen tulokset ovat laskeneet kuin lehmän häntä. Tällä hetkellä pystyn tekemään noita kympin sarjoja ehkä juuri ja juuri 40 kilolla. Turhauttavaa! Jotenkin on vain tuntunut siltä, että voima loppuu jaloista kesken ja takakyykyn ala-asennossa iskee pienimuotoinen paniikki. Ylös on päästävä ja äkkiä, jotta ylipäätään pääsee ylös. Välillä olen ajatellut homman prakaavan päänupin takia. Usko loppuu kesken ja siksi en kehity. Jossain kohtaa epäilin myös voimien ehtyneen huonon palautumisen ja liian vähäisen proteiinimäärän vuoksi. Tyypillistä Johannamaista spekulointia...

Kyykyn syvyydessä ei ole moitittavaa. Pikemminkin arse menee jopa vähän liian lähelle ruohikkoa eli vähemmänkin syvälle voisi kyykätä. Muutenkin tekniikka on melko hyvin kunnossa. Tai lähes kunnossa. Eilisellä Crossfit -tunnilla meinaan syttyi lamppu. Sain vihdoin vastauksen siihen, miksi kyykkytulokseni junnaa paikallaan. 

Crossfit valmentajamme Tuomas katsoi kyykkäämistäni ehkä viisi sekuntia, jonka jälkeen se lamppu meikäläisen päässä sytytettiin. "Tuolla tavalla kyykkäämällä et voi kehittyä". Meikä nimittäin ei malta. Suoritan kyykkyni pikakelauksella. Nopeasti kyykkyyn ja vielä nopeammin ylös. Liike ei ole missään määrin hallittu, vaan pikemminkin jonkinmoinen selviytymiskamppailu. Vieteriukko kyykkämässä. Eli olen ikäänkuin käyttänyt nopean alasmenon aikaansaamaa ponkaisua helpottaakseni kyykyn ylösnousuvaihetta. Lopputulos on se, että mitään kehitystä ei voikaan tapahtua. Meikkiksen tavalla saa toki kyykkytuloksen nostettua tiettyyn pisteeseen saakka, mutta sitten tulee stoppi. Eli homma ei olekaan päänupista kiinni, vaan voimat todellakin loppuvat. Vieterityylissä pystyy käyttämään kropan elastisuutta hyväkseen. Nopealla vauhdilla todella syvään kyykkyyn, josta nopean alasmenon ansiosta pääsee ponnahtamaan helpolla ylös. Joo kivaa jumppakärpästä, mutta sitten kun paino tangossa alkaa kasvaa, eikä ponkua enää pystykään käyttämään hyväksi, loppuu pati reisistä ja persauksista. 

Nämä jäävät nyt hetkeksi telineeseen. 

Tuomas kehotti käyttämään aikaa alasmenoon. Kolmeen laskien alas, pieni paussi alhaalla ja sitten vasta ylös. Vieteriukko istuu kuitenkin meikäläisen selkärangassa tiukassa, joten sain todella keskittyä, jotta en palannut omaan tyyliini. Tässä kohtaa oli pakko nöyrtyä ja aloittaa koko homma ihan alusta. Laskea levyt tangosta ja keskittyä vain hallitsemaan liikettä.

Kyykkääjäperspektiivistä.

Tänään kävin vetäisemässä kyykkytreenin kotisalilla. Takakyykkyä ja askelkyykkyä vuorotellen. Tappoa jaloille. Takakyykyssä keskityin pitämään hivenen pidemmän paussin alhaalla, jotta en kykenisi käyttämään ylösnousuun pätkääkään vieteriponkakaisun voimaa. Jokseenkin nöyryyttävää huomata, että 20 kilon tanko oli kympin sarjoihin ihan riittävästi. Sitten totesin, että paskat. Treenissä on tärkeintä se, että saa parhaalla mahdollisella tekniikalla itsestään parhaimmat tehot irti. Jos se tällä hetkellä tarkoittaa sitä, että kyykkään pelkkä tanko niskassa, niin näillä mennään. Eipä tässä olla muiden kuin itsensä kanssa kilpailemassa, joten parempi heittää noloudet romukoppaan ja keskittyä tekemään. Ehkäpä jonkin ajan kuluttua vieteriukko on saatu häädettyä ja kyykkääjä hallitsee kyykkyä eikä kyykky kyykkääjää. Kyyk kyyk! 

 

 

 

 

 

Share

Ladataan...

Päivän oppi: Hyvä mieli alkaa aamupalasta.

Meikkis on hurahtanut tuorepuuroihin. Olen tehnyt näitä overnight porridgeja aiemminkin aina silloin tällöin, mutta nyt näitä ihanuuksia on tullut syötyä joka aamu. Loistava startti päivälle ja mikä parasta näiden kanssa voi laittaa luovuuden peliin. Puuroon saa kätkettyä halutessaan vaikka mitä superia ja kivaa on myös se, että näitä puuroja pystyy valmistamaan täysin viljattomana. Yleensä teen tuorepuuron veteen, sillä käyttämistäni pähkinöistä tulee puuroon mukavan maitomainen pohja. Tässä kuitenkin resepti vähän tuhdimpaan versioon, jossa mukana myös kookosmaitoa. Kookoksen, vanilijan ja ananaksen liitossa on jotain lempeää ja kermaista. Tällä meikäläinen starttasi tähän keskiviikkoon. Täyttää vatsan pitkäksi aikaa ja sisältää rutkasti kivennäisiä, vitamiineja, kuituja, proteiinia ja hyviä rasvahappoja. Puuro on todella helppo valmistaa. Ainekset illalla purkkeihin veden joukkoon ja aamulla siemenien/pähkinöiden huuhtelu ja lopuksi kaikkien ainesten plendaus. Jos tällä ei tule hyvä päivä, niin sitten voi rauhassa mököttää. 

Tuorepuuron valmistus

Illalla:

Sekoita chia-siemenet, hampunsiemenrouhe, vanilja ja ananas kookosmaidon ja veden joukkoon ja laita yöksi jääkaappiin tekeytymään geeliksi. Chia-geeli on kätevä tehdä valmiiksi plenderin kannuun tai sauvasekoittimen astiaan. Voit myös halutessasi lisätä ananaksen joukkoon vasta aamulla. Laita muut siemenet ja pähkinät lasiastiaan ja kaada vettä päälle sen verran, että ne peittyvät. Laita yöksi jääkaappiin likoamaan. Pähkinöiden ja siementen liottaminen parantaa niissä olevien ravintoaineiden imeytymistä sekä helpottaa ruoansulatusta.

Aamulla:

Kaada pähkinöistä ja siemenistä liotusvesi pois ja huuhtele niitä hetki vedellä. Lisää pähkinä-siemensekoitus ananas/chia-/hampunsiemen/kookosmaitogeelin joukkoon ja plendaa puuroksi. Myös sauvasekoitin toimii tässä mainiosti.

Ääntä kohden: 

Päälle vaikkapa mustikoita, banaania, pellavasiemenrouhetta tai mitä vain ikinä kaapista löytyykään. Minulla tämän aamun puuro oli tuunattu goji-, inka- ja mulperimarjoilla. 

Sovella: 

Vaihda ananaksen tilalle mustikkaa, puolukoita, omenaa tai banaania. Jätä kookosmaito pois ja korvaa vedellä, jos haluat kevyempää. Lisää chia-geelin joukkoon kaurahiutaleita, jos haluat enemmän hiilareita. Korvaa pähkinöitä ja siemeniä muilla tai jätä jotain pois. Lisää joukkoon kuivattuja hedelmiä tai marjoja. Tuunaa hedelmä- tai marjasoseilla tai vaikkapa pähkinävoilla. Mahdollisuudet ovat rajattomat. 

Mitä irtoaa?

No tästähän irtoaa vaikka mitä. Väittäisin, että himpun enemmän kuin kuin tavis kaurapuurosta. Ainakin vatsa pysyi kylläisenä lounasaikaan asti ja olo on energinen. Ihania puurohetkiä kaikille.

 

 

 

 

 

Share

Pages