Ladataan...

Päivän oppi: Pitäkää huolta toisistanne. 

Non ni, taas mennään osastolla pitäiskö jättää julkaisematta. Piti kirjoittamani tähän alkuun joku perustelu siitä, miksi seuraavassa on mitä on. Sitten totesin, että koska minulla on kaikenkaikkiaan ehkä maksimissaan kolme lukijaa, on aikalailla sama, vaikka postaisin napanöyhdästä.

Huvittavaa, että tv:stä tulee tällähetkellä 21 tapaa pilata avioliitto. Huvittavaa siksi, että koko päivän minulla on ollut mielessä parisuhde. Tämä johtuu siitä, että aamulla bongasin facesta exäni menneen eilen naimisiin (saamari se voitti kumpi on onnellinen ensin kilpailun, heko heko). Tämän bongauksen jälkeen olen pohtinut koko päivän sitä, mikä tekee hyvän parisuhteen tai mitä olen oppinut parisuhteesta? Yksi on tullut ryssittyä, joten pakko siitä nyt on ollut jotain oivalluksia jäädä käteen. Käytän sanaa ryssiä tässä hyvin lievässä merkityksessä, sillä ko. parisuhteesta ei ole jäänyt mitään hampaankoloon. Asiat meni täsmälleen niinkuin niiden pitikin mennä, mutta ryssittyhän se silti on, jos se päättyi. Kantapääopiston oppia tuli siis kerättyä siitäkin ja hiton tyhmä olisinkin, jos mitään en olisi ottanut onkeeni. 

En nyt väitä olevani mikään parisuhdeasiantuntija, mutta besservisseröidä voi silti aina. Seuraavassa varmaan karkeaa yleistämistä, mutta seison sanojeni takana. Kybällä! Tässä siis kantapään kautta, meikän mielipiteitä toimivan parisuhteen reseptistä.

Naiset: Nipottaminen - Lopetetaan turhasta nipoominen. Se ny on ihan halvatun se ja sama, miten päin se vessapaperi siihen telineeseen laitetaan. Ei vaikuta mihinkään, ei merkitse mitään. Kokeilkaapa pari päivää vessapaperi "väärinpäin" ilman, että avaatte suutanne. Pystytte varmasti pyyhkimään silti. 

Molemmat: Kiittäminen - Muistakaa kiittää kumppanianne. Mitä useammin sen parempi. Kiittäkää ruoasta, kaupassakäynnistä, roskien viemisestä, kiittäkää vaikka valojen sammuttamisesta, kunhan kiitätte. Kiitos kantaa pitkälle, lämmittää. Jos ei saa kiitosta, kun sitä ansaitsee, niin silloin katkeroituu. Meno muuttuu yllättävän hapokkaaksi katkerana. Kiittäkää mielummin liikaa kuin liian vähän.

Miehet: Naisen ulkonäkö. Tämä on äärimmäisen tärkeää! Älkää koskaan milloinkaan arvostelko naisen ulkonäköä negatiiviseen sävyyn. Älkää vaikka mikä olisi. Siis vaikka mikä olisi. Vaikka nainen olisi umpitunnelissa oksennukset rintamuksella, reikä sukkahousuissa ja irtoripset poskella. Älkää edes huumorilla. Älkää! Jos sen teette, niin takaan, että nainen muistaa sen aina. Muistaa, vaikka olisi kuuden promillen humalassa. 

Naiset: Pyrkimys muuttaa miestä. Sanonta, "jos en kelpaa tällaisena, niin sitten en kelpaa ollenkaan". Siinä on järjen siemen. Jos naisella on kokoajan tarve muuttaa miestä, on mies hänelle väärä. Valitse mies, jota ei tarvitse muuttaa. 

Naiset: Naisen ulkonäkö. Näyttäkää naiset nätiltä omaa miestänne varten. (Nyt tulee varmaan feministeiltä pataan.) No joo, onhan tässä poikkeukset ja porsaanreijät, mutta ketäs varten sitä sitten laittautuu nätiksi, jos ei omaa miestään? Miehet pysyy onnellisena loppujen lopuksi aika helpolla. Näyttäkää nätiltä. Pysyy mies onnellisena. 

Naiset: Putkiaivot. Ymmärtäkää, että miehillä on putkiaivot ja hyväksykää se. Miehet eivät vain yksinkertaisesti pysty keskittymään moneen asiaan samanaikaisesti. Näin se vain on, eikä mies voi sille mitään. On turha suuttua miehelle, jos hän ei kuuntele sinua silloin, kun hän katsoo matsia tai lukee sähköpostia. Kun oppii ymmärtämään ja hyväksymään tämän, niin säästyy monelta kiukkupuuskalta ja harmitukselta. 

Miehet: Kuuntelu. Kuunnelkaa naista. Naiset tykkäävät puhua ja avautua. Silloin pitää kuunnella. Olkaa kinnostuneita, kyselkää ja ymmärtäkää. 

Molemmat: Mars ja Venus. Miehet on Marssista ja naiset on Venuksesta. Nolo myöntää, mutta tähän päätelmään alan taipumaan. Näin se vain on. Me ollaan ihan erilaisia. Hyväksytään jo se. 

Molemmat: Seksi. Sen pitää olla hyvää. Molemmille. 

Miehet: Romantiikka. Järjestäkää välillä naiselle jotain romanttista. Kehukaa kauniiksi usein. Naiselle äärettömän tärkeää. Uskokaa pois. Kun suhteesta häviää romantiikka, häviää pikkuhiljaa kaikki. Kliseet toimii varmasti monella naisella paremmin kuin he kehtaavat myöntää. Ruusut, aamiaiset sänkyyn, shampanjat ja kynttilät. Joku pieni ylläri silloin tällöin. Se kantaa pitkälle. 

Molemmat: Huumori. Jos tämä ei kohtaa, niin voi suoraan lähteä eri suuntiin. Ehkä yksi tärkeimmistä asioista. Muistatteko sen tunteen, kun alussa toinen on maailman hauskin. Pitäkää se tunne. Pitäkää edes osa siitä. Siinä kohtaa, kun toisen jutut ei enää naurata yhtään se on hasta la vista. 

Molemmat: Me-aika. Oma aika on tärkeää, mutta se ei saa olla liian tärkeää. Siinä kohtaa on liikaa omaa aikaa jos yhteinen aika on se, kun makkarin ovella heitetään yläfemmat ennen nukkumaanmenoa. Pitää olla omaa aikaa ja omat jutut, mutta pitää olla myös yhteistä aikaa. Pitää olla me-aikaa ja sille on löydettävä aikaa.

Molemmat: Myönny. Myönnä, kun olet väärässä. Pyydä anteeksi, kun on sen paikka. Aina ei ole tärkeintä olla oikeassa. Kumppanuudessa ei ole voittajia tai häviäjiä. Se on vähän niinkuin joukkueurheilua. Ei samassa joukkueessa olevat ole eri puolilla. 

Molemmat: Sovinto. Sillä ei ole merkitystä, miten riitelette. Riitelette kuitenkin. Mutta sopikaa hyvin. Sopikaa tosi hyvin. 

Molemmat: Luottamus. Kun luottamuksen kerran menettää sitä ei saa koskaan takaisin, vaikka tekisi mitä. Älkää pettäkö luottamusta. 

Molemmat: Tehkää duunii. Tehkää töitä parisuhteenne eteen. Homma väljähtää muuten. Siinä kohtaa, kun mennään vihellellen, mennään metikköön. Toista ei saa milloinkaan pitää itsestäänselvyytenä. Ei saa antaa väljähtää. Pitää rakastaa ja paljon ja sanoa se ääneen usein. 

Meninkö metikköön? 

Kuva www.thelab3l.com (eikä tartte edes leikata) :)

 

Share

Ladataan...

Päivän oppi: Tehkää ruokaa

Jos joku on sattunut vilkaisemaan instatililleni, niin on ehkä bongannut sieltä viimepäivinä runsaasti ruokafotoja. Tämä syystä, että viimeaikoina on tullut kokattua ja paljon. Melkoisesti ovat kattilat kolisseet Casa Kantapäässä. Vuodenvaihteen jälkeen olen kokannut joka päivä, useina päivinä jopa moneen otteeseen. 82 päivän aikana olen valmistanut samaa ruokaa ainoastaan kahdesti eli vähintäänkin 100 erilaista ruokaa olen siis taikonut lautaselle. Tai korjaus, olemme taikoneet. Korjasin me –muotoon, sillä olen löytänyt keittiööni ja elämääni ihmisen, joka jakaa kanssani muun muassa ultimalisen innostuksen ruokaa kohtaan. Onnen tyttö. Todellakin kannatti katkoa pari kylkiluuta...

Viikonloppuna kokkailun lomassa havahduin siihen, etten enää edes muista mitä kaikkea tässä parin kuukauden aikana on tullut kokattua ja syötyä. Tästä syystä päätin alkaa systemaattisesta kuvaamaan ruokiamme. Jatkossa siis pahimmanlaatuista ruokatulvaa instatililläni. Tehkää hyvät ihmiset ruokaa! Mikään ei ole niin helppoa ja hauskaa kuin ruoanlaitto. Jos minun kaltaiseni tumpelo onnistuu siinä, niin kuka tahansa onnistuu. Viestini on se, että ruoka voi olla yhtäaikaa sekä nautintoaine että ravintoaine. Terveellisen ei tavitse olla yhtä kuin pahanmakuinen. Itseään voi ravita myös herkuttelemalla. Seuraavassa vähän tumpelon ajatuksia ruoanlaitosta ja vinkkejä siihen, millä tavoin sen voi tehdä arjessa helpommaksi. Pääasia, että itse tekee. Tietää ainakin mitä syö. 

Älä tee asioista liian vaikeita. Jos vihaat kasvisten pilkkomista, niin mikset päästä itseäsi siinä vähän helpommalla. Lounassalaatin tekoon menee pari minuuttia, kun revit salaatin nopsaan ja jätät kasvikset isommiksi paloiksi. Ei vatsa sitä tiedä kuinka kauniiksi kuutioiksi on paprikasi paloiteltu. Sekaan yrttejä, siemeniä, oliviiöljyä ja pippuria. Käytä tässäkin luovuutta. Itse käytän usein lounassalaateissa jämiä. Tänään minulla oli tulista metvurstia, jääsalaattia, avokadoa, tomaattia, paprikaa ja tuoretta korianteria, koska noita nyt sattui kaapista löytymään. Ei mikään gourmee-lounas, mutta salaatin tekoon meni aikaa ehkä 3 minuuttia. Parempi vaihtoehto sekin kuin mennä työpaikan ruokalaan ja syödä jotain epämääräistä saati sitten ostaa eineksiä. Itse tehty lounassalaatti on sitä paitsi oiva tilaisuus tankata kasviksia. Se kuuluisa puoli kiloa on meinaan paljon. Lounassalaatissa niitä humpsahtaa masuun jo helposti pari-kolmesataa grammaa. Ja jos virta loppuu pelkällä salaatilla ja haluat lounaaksi jotain tuhdimpaa, niin tee silti töihin mukaan välipalasalaatti. Kasvisten lisääminen ruokavalioon on aina plussaa.

Hylkää välillä reseptit ja hyödynnä jämät. Kokkaamiseen ei kannata suhtautua niin vakavasti. Jääkapin jämistä saa helposti taiottua vaikka mitä, kun pistää luovuuden peliin. Helmiä syntyy usein vahingossa. Esim. eilen tein varsin mainion iltapalan jämistä paloittelemalla lenkkimakkaraa, chorizomakkaraa, kesäkurpitsaa ja paprikaa folionyyttiin sekä kaatamalla koko komeuden päälle viikonlopulta jääneet valkosipulisalsan jämät. Nyytti kiinni ja uuniin muhimaan. Lopuksi rikottiin vielä päälle pari kananmunaa ja takaisin uuniin grillivastusten alle. Katosi aika nopeasti nälkäisiin masuihin.

Tuunaa ja sovella. Kokeile rohkeasti, äläkä pelkää soveltaa reseptejä. Tuskin nyt kuitenkaan myrkytät itseäsi, vaikka vähän poikkeaisit reseptistä. Itse pohdin reseptejä lukiessani, miten niitä voisi viedä terveellisempään suuntaan tai miten soveltaa reseptiä, jos jokin ruoka-aine puuttuu, eikä huvita lähteä kauppaan. Harvoin on mennyt mönkään, vaikka olen soveltanut melkoisesti. Usein sanotaan, että leipomisessa ei voi soveltaa, mutta tämäkään ei kaikilta osin pidä paikkaansa. Ruoan suhteen saa ja pitää olla peloton ja ennakkoluuloton. Eikä se ole katastrofi, jos vähän menee metsään. Aina pystyy korjaamaan makuja ja tuunaamaan paremmaksi. Taannoin tuli tehtyä kukkakaaligratiinia, joka meni koostumuksensa puolesta vähän mönkään. Gratiinia oli runsaasti, joten seuraavana päivänä siitä syntyi kukkakaalikeittoa, joka vei kielen mennessään. Kolmantena päivänä tuunasin keittoa vielä vähän lisää ja taas oli uusi maistuva keitto lautasella. Ruoan kanssa leikkiminen on vaan ihan parasta.

Ja viimeisenä, kata kauniisti, tee nättejä annoksia, syö rauhassa pöydän ääressä, nautiskele, fiilistele ja rentoudu. Ruokaan liittyy niin paljon muutakin kuin nälän sammuttaminen. Ruoasta on lupa nauttia.

 

Share

Ladataan...

Päivän oppi: Jospa vaan nauttisit

Ruoka! Siihen liittyy tunteita. Ja paljon. Mielihyvää, täyttymystä, iloa, ylpeyttä, pelkoa, häpeää, katumusta, huolta, ahdistusta. Ruoasta on tullut elämän hallinnan väline, enemmän kuin ehkä uskallamme myöntää. Tai ainakin suurimmalle osalle meistä se on. Itse vähän kadehdin sellaisia ihmisiä, joilla on hälläväliä asenne ruokaa kohtaan. Sellaisia, joille ruoka on puhtaasti ravintoa, eikä siihen liity minkäänlaista tunnetta. He vain syövät sammuttaakseen nälän ja se siitä. Minulle ruokaan liittyy oikeastaan kaikki nuo yllämainitut tunteet. Seuraavassa aito tapahtumakuvaus eiliseltä työpäivältä, joka mielestäni havainnolistaa ruokaan liittyviä tuntemuksia.

Klo 10 Allekirjoittaneelle iskee kesken työpäivän migreenikohtaus, jonka seurauksena työteho laskee lähestulkoon olemattomaksi. Tekee pahaa, jyskyttää otsalohkossa ja ketuttaa. Nyt tulee piiiiitkä päivä.

Klo 13 Allekirjoittanut menee toimiston kahvihuoneeseen ja täyttää posliinimukinsa kahvilla miettien samalla kuinka vanhaa tuo pannunpohjallinen mahtaa olla. Sivuuttaa kuitenkin asian ja täyttää kuppinsa epämääräisellä tervalla, koska ei todellakaan jaksa keittää uutta pannullista. Poistuessaan kahvihuoneesta allekirjoittanut kulkee toimiston neuvottelutilan ohi jolloin katse kiinnittyy neuvottelutilan pöydällä olevaan tarjottimeen. Ylijäämäpullia! Tässä kohtaa allekirjoittaneen aivoissa käynnistyy seuraavanlainen ajatteluprosessi (joka kestää konkreettisesti ehkä noin 2 sekuntia). ”Oho pullia! No en todellakaan ota! Enhän mä syö pullaa. Toisaalta nyt on jo valmiiksi niin paha olo, että ei yksi pulla sitä mihinkään pahenna. Vai pahentaako? Nyt ei kyllä mun kroppaa saisi altistaa yhtään vehnälle ja sokerille, kun olen muutenkin puolikuntoinen. Pysy lujana! Toisaalta söin eilen pussillisen Haribon salmiakkia ja edellispäivänä mokkaunelmajätsiä ja marenkia, joten tää viikko on jo aikalailla menetetty. Yksi pulla on nyt tässä rappiotilassa ihan se ja sama. Alan sitten ensi viikolla sokerilakkoon. Joo kyllä mä nyt syön yhden pullan, koska mä saan syödä pullaa, jos haluan” Allekirjoittanut vilkaisee ympärilleen, ei työkavereita näköpiirissä. Allekirjoittaneen työpaikalla on yleisesti tiedossa koehenkilön raudanluja itsehillintä kokouspullien suhteen. ”Nyt ei saa murtaa mielikuvaa jäämällä kiinni” Allekirjoittanut nappaa salaman nopeasti pulleimman yksilön tarjottimelta, kätkee sen kahden käsipaperin väliin ja kiitää työhuoneeseensa. Yhtä nopeasti katoaa kokouspulla allekirjoittaneen ruokatorveen. Maku on aika hyvä. Allekirjoittaneen syömä tuote on joku kanelipullan ja kampaviinerin yhdistelmä. ”Mmmm kyllä vehnähöttö vaan hyvää on.” Vähän ehkä yrittää katumus hiipiä allekirjoittaneen mieleen. ”Pitikö nyt sortua? Kohtaa alkaa ihan varmaan mahaan sattua. No se on nyt kuule ihan ansaittua. Häpeä luuseri!

13.30 Allekirjoittanut pohtii pitäisikö syödä vielä toinen pulla?

Klo 14 Allekirjoittaneen mahaan alkaa sattua. Allekirjoittanut hylkää ajatuksen toisen pullan syömisestä.

Klo 14.25 Allekirjoittanut käy vessassa ja katsoo itseään peilistä. ”Pitikö syödä se pulla? Ihan hirvee läskimaha!!!”

Klo 14.26 Vessasta tullessaan allekirjoittanut kävelee neuvottelutilan ohi. Tarjottimella on vielä yksi pulla jäljellä.

Klo 14.26-15 Allekirjoittanut pohtii pitäisikö syödä vielä toinen pulla.

Klo 15 Allekirjoittanut miettii vieläköhän yksi pulla on jäljellä?

Klo 15.30 Allekirjoittanut menee katsomaan, onko yksi pulla vielä jäljellä. Ei ole. Mikä helpotus! Nyt ei tarvitse harjoittaa itsehillintää, kun joku muu teki sen allekirjoittaneen puolesta.

Älytöntäkö? Tiedän! Käsitän, että on naurettavaa kokea huonoa omaatuntoa yhden kokouspullan syömisestä, mutta noin se vain menee. Vai väittääkö joku, ettei tunnista vastaavanlaisia tilanteita ja fiiliksiä itsessään? Mielelläni toki luopuisin noista ruokaan liittyvistä negatiivisista tuntemuksista. Mielelläni suhtautuisin ruokaan ruokana, ja that’s it. Vai meneekö se vain niin, että nykymaailmassa on lähes mahdotonta omata täysin tervettä suhtautumista ruokaan? Ruoasta on tullut mörkö!

Noh tulevana viikonloppuna meikä suuntaa Go-expo -messuille Hesaan. Luvassa mm. pari hotelliaamiaista ja illallinen Farangissa. Nyt on ehkä hyvä paikka nollata aivot ja vain ja ainoastaan nauttia. Juupa juu. Alan sitten sokerilakkoon maanantaina..... :p

ps. Jos tämän postaukset tekstit hyppii miten sattuu, niin se johtuu siitä, että meikä luovutti. Sadannen korjausyrityksen jälkeen lähti hermot. En tiedä mikä kumma nyt pistää tekstini pomppimaan. (Edit. Ongelma korjattu Sisunaisen www.lily.fi/blogit/sisunainen Suvin avustuksella) 

 

Share

Pages