Ladataan...

Päivän oppi: Omena päivässä ei välttämättä pidä lääkäriä loitolla....

Kantapääopistossa on viimeaikoina noudatettu *viljatonta ruokavaliota. Tämä on vaatinut normaaliakin enemmän kekseliäisyyttä ruoanlaitossa ja välillä on meinannut jo vähän ideat loppua kesken. Onneksi takataskusta löytyy muutamia luottoreseptejä, jotka voi tiukan paikan tullen kaivaa esiin. Paleotortillat on yksi näistä. Resepti ei ole omani, vaan olen löytänyt sen aikoinani thetki-blogista. Resepti on kuitenkin niin loistava, että se ansaitsee kaiken hehkutukseni. Jaetaanpas siis se täälläkin. Tosin koska kyse on meikäläisestä, niin hivenen olen taas varioinut. Alkuperäisen ohjeen arrowjuuren/maissitärkkelyksen olen korvannut tapiokatärkkelyksellä. Tapiokatärkkelys on maniokkikasvin juurimukulasta valmistettavaa jauhetta. Ei siis pelkoa gluteiinista näissä letuissa.

Letut aiheuttavat gluteenittomina (saati sitten viljattomina) välillä melkoisesti harmaita hiuksia, kun niiden paistaminen ja kääntäminen on jotain rakettitiedettä. Mutta eipä näiden lättyjen. Jos näitä ei saa käännettyä, niin sitten voi luovuttaa kauhanvarressa kokonaan. Älyhelppoja valmistaa! Näiden kanssa ei kertakaikkiaan voi epäonnistua. Lisäksi letuista pystyy tekemään todella ohuita, koska taikina on niin toimiva. Letun täyttämisessä voi sitten käyttää mielikuvitusta. Meikä on ängennyt näiden sisään jo vaikka mitä. Toimivat myös makeina leittuina. Tänään letut täytettiin Darrapannulla. Tämä Onko Nälkä -blogin resepti on ihan klassikko ja kultani pravuuri. Suosittelen lämpimästi testaamaan sitä muutenkin kuin näiden paleotortillojen kanssa. Varsinkin darrapäivänä :)

No niin, mutta asiaan. Tässäpä paleotortillalättyjen ohje. Pyydän - kokeilkaa tätä!!! Ette tule pettymään.

Paleotortillat

(n. 8 kpl)

6 munaa

3 tl sulatettua voita / kookosöljyä

3 rkl vettä

1/2 tl ruokasooda

1,5 dl tapiokatärkkelystä

3 tl kookosjauhoa

ripaus suolaa

Kaikki ainekset blenderiin ja surauta tasaiseksi. (Taikinan voi valmistaa myös sekoittamalla ainekset käsin. Laita tällöin kulhoon ensin "märät" ainekset, vatkaa sekaisin ja lisää kuivat ainekset ja sotke tasaiseksi). Paista pannulla öljyssä tai voissa molemmin puolin.

*viljatonta ruokivaliota noudatamme puhtaasti terveydellisistä syistä eli menossa ei ole siis mikään dietti tai vouhotus :) 

 

Share

Ladataan...

Päivän oppi: Suu auki! 

Hyvää launtaita! Se on täällä Porissa ihanan aurinkoinen, joten jädeähän sitä mieli tekee. Netti on tällä hetkellä pullollaan kaikenmaailman nicecreameja yms. maidottomia ihanuuksia, joten kannetaanpas oma korsi kekoon. Tässä älyhelppo ohje maidottomaan ja sokerittomaan jädeen. Sokerittomuudestaan huolimatta tämä on tosimakea, joten makeanhimo kaikkoaa tätä lusikoidessa nopsaan. Tämä on siitäkin kiva, että jäden voi nauttia heti, eikä se vaadi ensin pakastamista. Ainut miinuspuoli tässä on se, että tarvitset valmistamiseen tosi järeän blenderin. Meikäläisenkin Vitamix huusi hoosiannaa, kun löin aineksia sinne, mutta lopulta sain jädeni ja jatkoin tyytyväisenä aurinkoista lauantaita. Toivottavasti kaikki muutkin saavat nauttia tänään auringosta.

Bansku-mansikkajäde (2-4 annosta)

Pakastettuja banaaniviipaleita (2 banaania)

Pakastettuja mansikkapaloja (0,3litraa)

3rkl mantelivoita (voi jättää halutessan pois)

Valmistus: Paloittele jäädytetyt banskut ja mansikat pieniksi paloiksi (tämä helpottaa blendaamista hieman). Laita ainekset pienissä erissä blenderiin ja surruttele tasaiseksi massaksi. Lisää lopussa joukkoon mantelivoi ja blendaa vielä kaikki aineet kunnolla sekaisin. Nauti heti! 

 

Share

Ladataan...

Päivän oppi: Kehu! 

Nyt tulee varmaan kasoittain latteuksia, itsestäänselvyyksiä ja hali-hali, pusi-pusi -juttuja, joten suosittelen lopettamaan lukemisen heti tähän, jos sokeripäällysteiset yltiöpositiiviset elämä on ihqua -jutut ei kiinnosta :)

Meikäläisen päässä on meinaan raksuttanut viime päivinä ihan hirmuisesti. Kesäpömppä -postaukseni jälkimainingeissa olen kokenut ihan valtavan määrän ahaa-elämyksiä, osittain tänne tulleiden kommenttien ansiosta ja osittain lukemalla Lilyn mahtavia blogeja, joissa viisaat, upeat ja ennenkaikkea aidot naiset kirjoittavat omia ajatuksiaan ja oivalluksiaan. Tämä on aukaissut jonkin plokin päästäni ja nyt voisin kirjoittaa vaikka kuinka ja paljon. Viime kuukaudet olen meinaan kärsinyt jonkinmoisesta itseilmaisun kriisistä. Minulla ei ole ollut yksinkertaisesti mitään sanottavaa, ei mitään annettavaa, mitä kirjoittaa ulos. Nyt olisi vaikka mitä, joten tästäpä lähtee. Kyynikot voivat tässä kohtaa poistua takavasemmalle :) 

Kesäpömppäkriisini haihtui eilen yhtä nopeasti kuin oli tullutkin. Kriisi haihtui ystävältäni saamani positiivisen kommentin ansiosta. Tästä syystä aloin pohtimaan kuinka suuri merkitys pienillä kehuilla ja tsemppauksella on. Aloin pohtimaan, kuinka tärkeää on positiivisuus ja hyväntahtoisuus. Kuinka tärkeää on sellainen ilmapiiri, jossa ollaan iloisia toisen puolesta ja saadaan itsellekin hyvä mieli sanomalla positiivisia asioita negatiivisten sijaan. Uskalletaan kehua ja kannustaa. Uskalletaan tehdä se vilpittömästi ja aidosti. 

Suomessahan taitaa olla vähän sellainen kulttuuri, että kehuminen on jotenkin epä-vilpitöntä ja kehujen vastaanottaminenkin on enemmänkin kiusallista ja hämmentävää kuin ilahduttavaa. Itse olen kuitenkin pikku hiljaa oppinut ottamaan kehuja vastaan ja myös antamaa niitä, sillä viime vuosina olen saanut kokea, miten suuri positiivinen voima kehuvilla ja kannustavilla kommenteilla on. Miten yksi pieni positiivinen lause voi pelastaa päivän tai pelastaa koko viikon. Miten hyvä ja lämmin mieli siitä voi tulla, kun joku sanoo jotain mukavaa.

Minulla on nimittäin kaksi rakasta ystävää, jotka ovat mestareita tässä asiassa. En usko, että he välttämättä edes itse tiedostavat tätä, mutta nämä kaksi siskosta ovat ihan lukemattomat kerrat pelastaneet päiväni heittämällä minulle jotain kannustavaa tai kehuvaa. Ikinä koskaan en ole heidän suustaan kuullut mitään negatiivista itsestäni. Yleensä heillä on tapana heittää joku positiivinen kommentti, kun kohtaamme. Kommentit voivat olla mitä tahansa pieniä kohteliaisuuksia ja aina ne saavat tosi hyvälle mielelle. Esim. eilinen kesäpömppäkriisini karisi, kun ystäväni minut nähdessään huusi "hei mikä pyöreä peppu siellä on - jollakin on tainnyt olla jalkapäivä tänään". Siinä kohtaa unohtui pömpät saman tien ja mieleni valtasi ilo. Vaikka oli toki kiva kuulla mukava komentti pyöreästä pepusta, niin kyse ei ole niinkään siitä, että tarvitsisin jatkuvasti kehuja ulkonäöstäni. Niin pinnallinen en sentään ole. Kyse on pikemminkin siitä positiivisesta ilmapiiristä, jonka tuollainen kommentti luo. Tulee tunne, että meidän välillämme vallitsee hyvä fiilis ja ennen kaikkea tulen iloiseksi siitä, kun huomaan, että ystäväni haluaa saada minut hyvälle mielelle. Se on ystävyyttä jos mikä. 

Peräänkuuluttaisinkin sellaista kehumisen ja kannustamisen ilmapiiriä. Että sanottaisiin niitä positiivisia asioita ympärillämme oleville usein. Sanottaisiin ääneen joka kerta, kun on jotain positiivista sanottavaa. Sanottaisiin vaikka liian usein kuin liian harvoin. Kuinka lukemattomat kerrat mä olen miettynyt mielessäni, että "onpa tolla mageet kengät" tai että "näyttääpä tuo kauniilta" ja silti jättänyt tuon sanomatta ääneen vain siksi, että olen pelännyt etten kuulosta vilpittömältä. Mutta entäpä, jos tuo yksi kommentti olisikin pelastanut tämän ihmisen päivän? Kuinka hyvä mieli siitä minulle itsellenikin tulisi, jos tietäisin että sanoillani sain jonkun paremmalle mielelle? 

Niinpä tästä eteenpäin, silläkin uhalla, että vaikutan epä-vilpittömältä (minulle muuten kerrottiin juuri, että tuollaista sanaa ei ole olemassakaan), alan sanomaan ääneen pieniä kohteliaisuuksia ystävilleni ja tutuilleni ja miksei tuntemattomillekin joka ikinen päivä. Ehkäpä voin levittää sitä samanlaista positiivista kehumiskulttuuria eteenpäin, jota olen ystäviltäni saanut. Samalla teen varmasti itsenikin hyvin hyvin iloiseksi. Hali-hali pusi-pusi!

 

 

 

 

 

 

Share

Pages