Ladataan...

Päivän oppi: Uskalla unelmoida!

Tämä vuosi on monella tapaa uusi ja erilainen. Viimeisien kuukausien aikana on tapahtunut paljon elämää mullistavia asioita. Surullisiakin, mutta myös pakahduttavan onnellisia. Koko viime vuoden odotin, että pääsen muuttamaan pikkuruiseen kotiini. Olin räpistellyt läpi todella syvistä vesistä, selviytynyt eteenpäin ja huomannut, että pärjään melkoisen hyvin ihan itekseni. Olin löytänyt hyvän olon ja onnellisuuden omasta itsestäni. Olin valmistautunut muuttamaan uuteen kotiini itsenäisenä naisena ja rauhoittumaan hetkeksi. Ajattelin, että asioita tapahtuu, jos on tapahtuakseen ja sillä hyvä. En todellakaan ollut varautunut siihen, että siinä kohtaa rakastuisin. Että elämääni kävelisi (tai pitäisikö sanoa juoksisi) mies, jonka kanssa kaikki loksahtaisi saman tien kohdalleen. Näin kuitenkin kävi ja täysin epäröimättä annoin sen tapahtua, koska mikään ei ole ikinä tuntunut oikeammalta. En tiedä ajatteleeko joku, että kaikki on tapahtunut liian nopeasti. Itse en ole ajatellut näin missään vaiheessa. Koko ajan on ollut olo, että asiat menevät juuri niin kuin pitääkin. Kaikki on tapahtunut vain jotenkin ilman epäilyksia ja tuntunut niin hyvältä. Ei ole tullut mieleenkään jarrutella.

Noin puolitoista vuotta sitten kokoonnuimme ystäväni luo viettämään iltaa ja laatimaan elämän aarrekarttoja. Elämän aarrekartta on juliste, johon leikataan lehdistä sanoja, kuvia ja lauseita, joita tavoitellaan ja joista unelmoidaan omassa elämässä. Unelmien ylös kirjaamisen uskotaan vaikuttavan alitajuntaamme, jolloin unelmat ohjaavat havaintojamme ja valintojamme. ”Oman mielen luotsaamista oikeaan suuntaan”. En oikein uskonut koko asiaan, höpö höpö juttuja ajattelin. Silti tein omasta kartastani pienen lompakkoon mahtuvan kortin, koska halusin kuljettaa sitä mukanani. Jos se vaikka sitten kuitenkin toimisi. Silloin kun oli sellainen fiilis, että tartun kaikkiin tarjolla oleviin oljenkorsiin, jotta pääsisin elämässäni eteenpäin. Karttani heijasti melko paljon sitä pahaa oloa, jota minussa oli. Aika moni kartassani olevista toiveista nimittäin liittyi mielentilaan, henkiseen hyvinvointiin ja sellaisiin ominaisuuksiin, jotka tekevät minusta minut, kaikki asioita jotka siinä kohtaa minulta puuttuivat. ”Onni, valo, rento, rohkeutta, nauraa, hyvä olo, hymyile, romantiikkaa, hölmö hullu". Näitä luki kartassani. Halusin takaisin sen nauravan, hymyilevän, vähän hölmön ja hullun Johannan, joka oli kadonnut jonnekin. Halusin takaisin onnellisuuden, rohkeuden  ja hyvän olon.  Kartassa on yksi sana, joka oli minulle sen tekohetkellä kaikkein tärkein. Tuo sana on kortissa isoimmalla. Sana on RAUHA. Muistan ajatelleeni, että haluan löytää ihmisen, jonka kanssa minulla on turvallinen olla. Jonka kanssa ei tarvitse pelätä tai epäillä. Miehen, joka pitää huolta sydämestäni ja huolta minusta. Kaikki tuo toive tiivistyi sanaan rauha. 

Kesälomareissullamme pohjoisessa vietimme yhden yön Norjassa teltassa järven rannalla. Rantavedessä oli kivi, johon joku oli piirtänyt sydämen ja kirjoittanut sen keskelle sanan "Peace". Kiveen piirtänyt ehkä halusi julistaa maailmanrauhaa, mutta minulle tuo kivi oli vähän kuin aarre sateenkaaren päässä. Ymmärsin, että minulla on vihdoin se, mitä toivoin. On hyvä olo ja onni. Mies, jonka kanssa pelkoni pakenee pois ja jonka kanssa kaikki on vain niin tosi hyvin. Minulla on rauha. 

Pari päivää sitten kaivoin aarrekarttani lompakostani esille ja hymyilin, kun tajusin kuinka moni toiveistani on toteutunut. Niinpä mieleeni tuli, että on aika tehdä uusi aarrekartta. Tulevana viikonloppuna kokoonnumme tyttöjen kanssa luokseni brunssille ja laatimaan karttoja. Melkeinpä hämmästyin, kun huomasin ehdottavani tätä karttojen askartelemista ystävilleni. Osittain olen yhä sitä mieltä, että kyseessä on höpö höpö juttu, mutta silti huomasin myös kovasti puolustelevani ideaani etukäteen ystäville. Vaikka kuinka höpö höpöä olisikin, niin karttojen laatiminen on ainakin hauska tapa viettää aikaa ystävien kesken. Niitä askarrellessa syntyy ihan uudenlaisia keskusteluja ja samalla myös tutustuu ystäviinsä paremmin. En tiedä vielä mitä uuteen karttaani laitan, mutta aion toivoa ja unelmoida rohkeasti. Ehkä toiveemme tosiaankin toteutuu, kun annamme niille tilaa. Sateenkaaren pää on mahdollista löytää sittenkin. Tai sitten kaikki on vain höpö höpöä. No oli miten oli, elämässä on oltava tilaa unelmoinnille. Samoin kuin höpö höpöllekin. 

Share

Ladataan...

Päivän oppi: Ilo pitkästä ilosta tulee, ei itku! Paitsi onnenkyyneleet :)

Kuten todettua, niin Kantapääopistossa ollaan viime aikoina menty kokonaan viljattomalla ruokavaliolla. Kyseessä ei ole mikään dietti, vaan viljattomuuteen ollaan lähdetty puhtaasti terveydellisistä syistä. Emme siis tällähetkellä noudata ainoastaan gluteenitonta ruokavaliota, vaan tarkoitus on gluteenin lisäksi vältellä myös viljojen sisältämää *lektiiniä. Näin ollen myös gluteenittomat viljat, kuten esim. kaura, riisi, quinoa, maissi, tattari ja hirssi on jätetty pois. Tarkoitus on kokeilla tätä totaalista viljattomuutta nyt pari kuukautta ja sitten lisätä ruokavalioon yksitellen noita gluteenittomia viljoja ja katsoa tapahtuuko muutosta suuntaan tai toiseen. 

Tämän viljattoman ruokavalion myötä olen siis myös hivenen joutunut muokkailemaan joitakin hyväksi havaittuja gluteenittomia reseptejä. Näin kävi myös banaanipannukakuille, joita meillä on tehty monta kertaa tämän ohjeen mukaisesti. Sen lisäksi, että pannukakut päivittyivät viljattomiksi, muuttui myös niiden pääraaka-aine. Tämä syystä, että kultani heitti eräänä aamuna vitsillä haluavansa banaanipannareiden sijaan omenapannareita. No meikäläinen tietty tarttui heti haasteeseen ja pienoisen hienosäädön jälkeen syntyivät nämä omppupancaket. Oma kehu haisee, mutta sanoisin, että nämä pesevät banskupannarit mennen tullen! Kotimaisen omenan satokausihan on juuri käsillä, joten jätetäänpä hetkeksi valtamerten takaa raahatut banskut kaupan hyllylle ja paistetaan aamiasherkku omista ompuistamme. Tässä reseptiä -  tehkääpä hyvin :) 

Huom! Taikinan koostumus riippuu paljon siitä, mitä omenoita käytetään. Suosittelen lisäämään taikinan blendaamisen jälkeen joukkoon vielä yhden kananmunan (eli yht 4 munaa) (sekoita käsin taikinan joukkoon). Näin letut pysyvät paremmin kasassa riippumatta omenalajikkeesta. 

*Lektiinit saattavat olla erityisen haitallisia suolistolle, sillä ne "eivät pilkkoudu normaalisti ruoansulatuksessa, mikä jättää suolistoon suurikokoisia proteiinimolekyylejä (jotka sisältävät runsaasti proliini-aminohappoa, jota on vaikea pilkkoa). Kiinnittyessään suoliston reseptoreihin nämä kuljetetaan suolinukan läpi verenkiertoon, ja ne aiheuttavat potentiaalisen immuunireaktion, sillä elimistön imusolut tunnistavat nämä vieraiksi molekyyleiksi (kuten bakteerit, virukset tai parasiitit). Tämä voi osaltaan myös johtaa autoimmuunireaktion syntymiseen ja edesauttaa autoimmuunitaudin kehittymisessä (vasta-aineita lektiineille -> joka kerta kun lektiineitä ilmaantuu suolistoon, vahvistaa se reaktiota)."   Teksti on suora lainaus Olli Sovijärven artikkelista "Autoimmuunisairaudet ja patofysiologiset mekanismit: hoito ravinnolla sekä stressinhallinnalla." Suosittelen lämpimästi lukemaan koko artikkelin läpi täältä. Erityisesti, jos kärsii autoimmuunisairaudesta kuten keliakiasta, tyypin 1 diabeteksestä, astmasta, MS-taudista tai tulehduksillisista suolistosairauksista. 

Share