Ladataan...

Kävin eilen pyörälenkillä. Eipäs vaan pyöräretkellä - löytöretkellä.

Lähdin liikkeelle ilman varsinaista reittisuunnitelmaa. Tarjoitus oli tehdä pitkä PK-lenkki pitkin vanhoja maastoratsastusreittejäni ja löytää myös uusia reittejä. Tutkiskelin Google-mapsia ja sotkin ristiin rastiin pitkin metsäteitä. Jossakin kohtaa huomasin kartassa pienen lammen ja päätin lähteä katsomaan löytäisinkö sen.  Tie ei vienyt lammen rannalle, eikä se näkynyt tielle asti. Lopulta hylkäsin pyörän ja lähdin rämpimään umpimetsässä kohti oletettua jorpakkoa. Lenkkarit upposivat mättäiden väliin ja hyttyset söivät ahnaina paljaita nilkkojani. Maassa näkyi sorkan jälkiä ja mietin mitä tekisin, jos törmäisin äkäiseen hirveen. Yhtäkkiä olin lammen rannalla. Siinä se oli kuin omassa yksinäisyydessään metsän kätkemänä. Haistelin hetken veden tuoksua ja mietin mikä siellä veti minua puoleensa. Hyttysten ininä korvissa voimistui ja päätin lähteä rämpimään takaisin. Matkalla söin mustikoita ja pohdin lymyileekö kivien koloissa käärmeitä. Kun kapusin takaisin pyörän selkään, tunsin syvää onnellisuutta, jonka tuo etsiminen, löytäminen ja luonto ympärilläni sai aikaan. Jatkoin matkaa ja välillä pysähdyin syömään metsämansikoita ja ihastelemaan päivänkakkaroita.

Voisinpa olla retkellä aina. 

Share