Ladataan...

Olette varmaan kuulleet tarinaa Suomalaisista eläkeläisturisteista, jotka pakkaavat etelänlomalle matkalaukkuun paketin Juhlamokkaa ja ruisleipää sekä matkustavat ainoastaan kohteisiin, joissa ravintoloiden menut ovat suomeksi ja kaupassa pystyy asioimaan omalla kotimaisella, kunhan puhuu riittävän hitaasti ja tarvittaessa toistaa kaiken huutamalla hieman kovempaa. Olette varmaan myös naureskelleet tälle Suomalaisten junttiudelle. Niin minäkin olen. Olen naureskellut omille isovanhemmilleni, jotka matkustivat viettämään talvea kanariansaarille ruisleivät ja pannukahvipaketit kainalossa. Naureskellut sille Suomalaiselle seiftailulle, jossa milloinkaan ei kyetä irtautumaan totutusta. Naureskellut, kunnes jälleen kerran hotellin aamupalalla juon kuraveden makuista sotkua ja totean, etten kykyne hyvällä tahdollakaan kutsumaan tuota moskaa kahviksi. Sekopääjuoksija ottaa espresson ja kertoo sen maistuvan kahvilta lihaliemikuutiolla.

Onneksemme olemme varautuneet. Menemme hotellihuoneeseen, kaivamme matkalaukustamme paketin Brazil-kahvia ja hetken kuluttua huoneeseemme levittäytyy ihana tuoreen kahvin tuoksu. "Täällä tuoksuu mun mummulalta" totean. Se tuttu ja turvallinen pannukahvin tuoksu on tallentunut jonnekin selkäytimeen. Kahvimukit kädessä istumme hotellin parvekkeella ja yhteen ääneen toteamme, että tästä eteenpäin kahvipaketti lähtee aina reissuun mukaan. Eläkeläisturistit olivat sittenkin ehkä oikeilla jäljillä. Mietimme onko tässä nyt käymässä niin, että olemme pikkuhiljaa muuttumassa isovanhempiemme kaltaiseksi? Pakkaammeko seuraavaan reissuun Juhlamokkapaketin kylkeen pussin Reissumiestä? Olemmeko vain askeleen päässä Kanariansaarista ja Suomibaareista?

Toisaalta, miksi ihmeessa juoda kuravettä, jos voi saada mummun pannukahvin tuoksun hotellihuoneeseen? 

Share

Ladataan...

Kännykkäni herätysäänenä on jo jonkin aikaa ollut mustarastaan laulua. Se on mielestäni yksi maailman kauneimmista äänistä, joten aamun herätykset ovat laulua kuunnellen olleet ehkä aavistuksen miellyttävämpiä. Madeiralla mustarastas laulaa aamusta iltaan, joten tänä aamuna kännykän herätysäänen korvasi aito ääni. Heräsin seitsemältä hämmentyneenä siitä, miksi olen laittanut illalla herätyskellon soimaan, vaikka ollaan lomalla. Hetken kesti tajuta, että ulkoa kantautuva sirkutus ei tule kännykästäni. Loma on alkanut. 

Saavuimme Madeiralle eilen. Oli jotenkin hämmentävää pöllähtää Suomen pakkasesta trooppiseen lämpöön. Madeiran ilmasto on suomalaiselle silti varsin inhimillinen. Helteelläkään ilma ei ole tukahduttavan kuuma, koska mereltä puhaltaa koko ajan viilentävä tuuli. Vuoristossa ilma saattaa olla todella viileää. Viime vuonna juoksin vuoristossa toppatakki päällä, kun ylhäällä lämpötila lähenteli nollaa. Muutenkin saaren säätä kuvailee parhaiten sana mikroilmasto. Koska sää voi muuttua nopeastikin ja sen ennustaminen on vaikeaa paikalliset eivät seuraa sääennusteita. "Jos haluamme tietää sään, vilkaisemme ikkunasta ulos", kertoo taksikuski, kun kyselemme tulevien päivien ennusteita. Sään osalta täällä eletään hetkessä. 

Tämä on toinen kertamme saarella. Vuosi sitten kolusimme täällä olessamme paikan vaellus- ja juoksureittejä ja Suomeen tultuamme aloimme virittelemään ideaa osallistua täällä järjestettävään Madeira Island Ultra Trail -kisaan. Ilmottautuminen laitettiin sisään samana päivänä, kun Kolilla juostiin Vaarojen Maraton. Endorfiinipöllyssä oli hyvä hetki tehdä hulluja päähänpistoja todeksi. 

Jos pitäisi tiivistää Madeira yhteen lauseeseen niin voisin sanoa Madeiran olevan eläkeläisturistien valtaama yltiövihreä lomasaari, jossa mihinkään ei pääse ilman kipuamista. Koko saari on pelkkää mäkeä ja menitpä minne tahansa edessäsi on ylä- tai alamäki. Yhtään aliarvioimatta eläkeväestön kuntotasoa, jaksan silti aina kummastella turistien ikäjakaumaa. Paikan kuvittelisi houkuttelevan enemmänkin nuoria aktiivilomailijoilta kuin elämänsä ehtoopuolella olevaa matkailijaa. Korkeuserojensa vuoksi Madeira vaatii lomailijalta hyvää kuntoa ja saari onkin varsinainen aktiivilomailijan paratiisi. Täältä löytyy mestoja monenmoiseen. Patikoitsijalle ja polkujuoksijalle reittejä on ihan loputtomasti ja niitä pääsee koluamaan varsin helposti. Paikallibussi vie seikkailijan parilla eurolla reitin lähtöpaikalle ja halutessaan vuokra-autolla voi kiertää saaren melkein läpikotaisin. Rantalomaa hinkuvalle Madeiraa en välttämättä suosittele. Rantoja ei nimittäin saarella ole. Sen sijaan ulkoilmaihmiselle täällä riittää nähtävää loputtomiin. Turisteille on tarjolla erilaisia järjestettyjä retkiä pilvin pimein, mutta suosittelen jättämään ne väliin ja tutustumaan saareen omatoimisesti. Luonto ja kasvillisuus täällä on moninaista ja häkellyttävän kaunista. Saareen on helppo ihastua, joten en ihmettele miksi moni palaa uudelleen. 

Meillä ensimmäinen kokonainen lomapäivä on kulunut rentoillen. Suomalainen kalmankalpea turisti on jälleen kerran saanut viehkeän punan iholleen heti ensimmäisen allaspäivän jälkeen. Ennakkofiilistelyt kohti lauantaina juostavaa kisaa on aloitettu toteamalla, että kahden hengen joukkueemme on ehkä paskimmassa kunnossa ikinä. Ensimmäiset kipuamiset paikallisia mäkiä pitkin vetivät tiimin molemmat jäsenet hiljaiseksi. Näyttää vahvasti siltä, että kuntohuippu ei nyt "ihan" taida olla osumassa tähän Madeiran kisaan... 

Palaan asiaan vielä ennen lauantaita kertomalla vähän tulevan kisan spekseistä ja ennakkotunnelmista. Nyt lähden kylpemään aloevera-geelissä. Pitäisi hoitaa tehokkaasti palanutta nahkaa. 

(Kuvituskuvina otoksia viime vuotiselta reissultamme)

Lähetetty iPadista

Share

Ladataan...

No nyt on juoksuintoilijalle käsillä jännin viikonloppu pitkään aikaan. Mikael Heerman juoksee parhaillaan Barkleyn kisaa ja täältä lähihuudeiltakin löytyy jännitettävää, kun lyhyen matkan raastajille on tarjolla Raumalta Poriin juostava Karhuviesti. (Edit: veljeni saapui juuri joukkueensa Vauhtisammakon Juoksukoulu 1 tokavikalta osuudelta 6,3km maaliin ajassa 24,30min 3:53min/km. Ei ole epäselvää kenellä perheessämme on lahjoja tähän touhuun. Aika hyvin harrastelijalta, joka hurahti takaisin lajin pariin reilu vuosi sitten). 

Tuo Barkleyn kisa kiinnostaa meikäläistä erityisen paljon. Jos pitäisi mainita tällä hetkellä eniten fanittamani urheilija, niin se on kyllä ilman muuta Mikael Heerman. On helppo toivoa hänelle menestystä ja uskonkin, että Heerman menee kisassa pitkälle. Barkleyn kisasta ei ole tarjolla mitään virallista liveseurantaa ja kisan etenemistä tipahtelee tietoa lähinnä vain kisapaikalla olevien Twiittaamana. Barkleyssä kisa starttasi 1:42 paikallista aikaa (eli 8:42). Niille, jotka haluavat seurata kisan etenemistä, suosittelen ottamaan seurantalistalle ainakin seuraavat Twitter-tilit:

@keithdunn - mielenkiintoisimmat Barkley Twiitit suoraan tapahtumien ytimestä.

@UltraSP - Mikael Heermanin Twitter-tili, jonne tosin tulee päivityksiä melko harvakseltaan. Kannattaa ottaa seurantaan myös Heermanin Facebook-tili, jonne tipahtelee välillä väliaikatietoja kisan etenemisestä.

@TheGingerRunner - Kaikille juoksuvarustehifistelijöille tuttu Ethan Newberry aka The Ginger Runner on tekemässä tänä vuonna dokkaria ystävänsä Gary Robbins Barkleyn kisasta ja Twiittailee samalla kisan etenemisestä. Tässä pieni teaseri dokkarista. Sanoisinko, että en malta odottaa! Suosittelen ottamaan herran Youtube -tilin seurantaan muutenkin (postauksen lopussa vielä pari videovinkkiä lisää).

@BarkleyMarathon - "Virallinen" Barkleyn kisan Twitter-tili, joka tosin päivittää melko verkkaiseen tahtiin.

@The_Yellow_Gate - Sekalaista Barkley päivitystä.

@BarkleyCorse - Vielä sekalaisempaa Barkley päivitystä.

Mikäli The Barkley Marathon ei kisana ole vielä entuudestaan tuttu, niin nyt on hyvä hetki ottaa faktat haltuun katsomalla The Barkley Marathons dokkari Netflixistä. Itse olen nähnyt ko. dokkarin jo useamman kerran ja saattaapa olla, että tänä viikonlopppuna tulee katsottua jälleen kerran. Kerrassaan mahtava juoksuleffa.

Tällä hetkellä ulkona sataa niin maan perkuleesti, että tämä aprillipäivä on kuin tehty yökkäreissä hengailuun ja juoksuvideoiden katsomiseen. Tässäpä siis pari Youtube -vinkkiä, jos joku muukin sattuu harrastamaan yökkäreissä rötväilyä:

Aloitettiin päivä katsomalla tämä The Ginger Runnerin dokkari The Decade on. Dokumentti kertoo The Western States 100 kisasta ja juoksijasta nimeltä Brian Morrison, joka vuonna 2006 eteni kisan viimeiset metrit lopen uupuneena ja kaatuillen, selviten kuitenkin maaliin asti ensimmäisenä. Morrison sai kuitenkin tulokseksi DNF:n, koska kotijoukot auttoivat häntä lopussa takaisin tolpilleen ja ulkopuolista apua ei kisoissa hyväksytä. Vuosikymmen myöhemmin Morrison yrittää jälleen. Vaikuttava dokumentti. En pystynyt katsomaan kuivin silmin montakaan hetkeä. Herättää myös paljon ajatuksia kärsimyksestä, asenteesta ja intohimosta. Suosittelen katsomaan!

Kun pillitys on tauonnut, niin laitetaanpa kevennykseksi vielä The Ginger Runnerin aprillipäivän video - My beard review. Voi - mitäpä elämä olisikaan ilman parrakkaita miehiä!

Kisastudiomme jää jännittämään Heermanin etenemistä Barkleyssä ja kahlaamaan läpi Youtuben juoksuvideo -tarjontaa. Kivaa aprillipäivän jatkoa kaikille!

Share

Pages