Ladataan...

Jatkaakseni edellisen postauksen teemaa ajattelin kirjoitella vähän (eli tulossa siis taas hemmetin pitkä postaus.....siis toooooodella hemmetin pitkä) infopakettia syömisestä ennen treeniä ja treenin jälkeen. Tai ei infopakettia, vaan pikemminkin yhdenlaista näkökulmaa. Jotain tietoa on kuitenkin matkan varrella tarttunut, joten jospa tästä olisi jotain iloa jollekulle muullekin. Myös eriäviä mielipiteitä/kokemuksia olisi mielenkiintoista kuulla. Esimerkit ovat siis siitä, kun minulla on järki päässä, enkä ole ääliömäisyyksissäni pudottanut proteiineja liian alas. Treenillä tarkoitan tässä siis punttisalitreenusta, lenkkipäivinä syön hivenen eri tavalla. Ja punttitreenauksella tarkoitan kovaa treeniä, mm. mavettamista, kyykkäämistä ja penkkaamista kunnon painoilla. En usko, että pieni laitteissa painojen kilkutteleminen ja frendien kanssa juoruilu salilla vaatii niin suuria ruokavaliolta. Sorry vaan :) 

Olen vartalotyypiltäni melko pitkäraajainen ja rimpulamaisuuteen taipuvainen eli suomeksi sanottuna laiha, mutta löysä. Rasva kertyy ekana reisiin ja peppuun, eikä irtoa sieltä hevillä. Vatsaan ei rasvaa kerry kovin helpolla ja jos kertyykin, niin se lähtee sieltä helposti. Voin syödä todella paljon, kunhan pidän hiilarien määrän kohtuullisena. Ruokahaluni on todella suuri, pystyn syömään isojen miesten annoksia. Pieneen mahaani uppoaa uskomattomat määrät ruokaa, taitaakin mennä vatsan sijaan suoraa tietä peppuuni. Kroppaani eivät lihakset kovin helpolla kartu ja siitä saisi takuulla helpommalla tehtyä maratoonarin, kuin bodarin kropan. Olen 170 cm pitkä ja tällä hetkellä painan noin 60kg. Painoa on tullut kuntosalitreenuksen myötä lisää noin 3 kiloa. Lihasta on toki tullut, mutta minun on vaikea uskoa kaiken olevan sitä. Varmaankin rasvapallerot keräävät kommuunia takalistooni. Mutta senkus keräävät. Parempi näin. Se viimekesäinen 53 kiloa ei meinaan ollut kovin kaunista katseltavaa. Riutunut kroppa ei hyvältä näytä.

Tähän rimpulaan yritän saada kiinnitettyä jotain lihaksentynkää. Valotus on onnekseni tosi huono, koska väliaikaissijoituskohteessani on pimeää kuin tontun hanurissa. 

Koska vartalontyyppini on mitä on, pyrin huolehtimaan riittävästä ravinnonsaannista (paitsi silloin, kun saan idioottikohtauksia...). Erityisesti kiinnitän huomiota proteiinien saantiin. Tällä pyrin maksimoimaan lihasten tarttumisen rimpulaan, mutta ennen kaikkea huolehtimaan palautumisesta. Proteiinit ovatkin korjauspalikoita, joiden avulla paikataan treenin aikana lihaksissa syntyneet vauriot. Ensin siis tarkoituksella vaurioitetaan ja tämän jälkeen korjataan. Kun tämä suoritetaan oikein, korjatusta lihaksesta tulee vahvempi. Ja sitähän minä haluan olla! Vahvempi Johanna! Proteiinien imeytymisnopeudella on merkitystä anabolian (=lihaksia rakentava) ja katabolian (=lihaksia hajottava) kannalta. Hitaasti imeytyvät proteiinit vaikuttavat anti-katabolisesti ja nopeasti imeytyvät puolestaan anabolisesti.

Jos proteiinit ovat lihastyön rakennuspalikoita ja korjaussarjaa, ovat hiilarit puolestaan lihastyön energianlähde. Hiilarien syönti kannattaakin ajoittaa treenin ympärille ja syödä niitä muuten vähemmän. Hiilarit pitää ansaita piste! Treenin ympärillä nautittu hiilihydraatti käytetään tehokkaimmin lihastyön energianlähteeksi. Eli siis syömällä hiilarit ennen ja jälkeen treenin ne menevät todennäköisemmin lihaksille eivätkä vyötärölle. Hiilihydraatit vaikuttavat positiivisesti myös palautumiseen ja vähentävät lihaskataboliaa treenin aikana. Hiilihydraattien imeytymisnopeudella ja sillä, miten nopeasti ne siirtyvät verestä kudoksiin on merkitys insuliinin eritykseen. Eli karkeasti sanottuna, mitä nopeammin imeytyvä hiilari, sitä nopeampana piikkinä erittyy insuliinia vereen ja päinvastoin. 

Salipäivänä syön noin pari tuntia ennen treeniä töissä jotain hitaasti imeytyvää proteiinia ja hiilaria. Yleensä tämä "ateria" on käytännön syistä joku helppo ja nopea töihin mukaan otettava eväs. Näillä aterioilla joudun välillä tinkimään periaatteestani olla syömättä maitotuotteita. Esim. tänään aamulla ei jääkapissa ollut kiireeseen mitään proteiinipitoista, joten ajoin työmatkalla kaupan kautta ja nappasin mukaani raejuustopurkin. Sen söin mustikoiden ja vedelmien kanssa. Lisäksi söin vielä hieman ennen treeniä omenan. Hedelmät kannattaakin muuten syödä aina erillään muusta ruoasta. Tämä siitä syystä, että hedelmien yhdistäminen muiden ruokien kanssa hidastaa ruoansulatusta ja voi aiheuttaa vatsavaivoja. Raakojen vihannesten kanssa voi hedelmiä syödä. Marjoista ja omenasta tulee sopiva annos hitaita hiilareita ja raejuustosta mukavasti proteiinia. Maitoproteiinin etu onkin sen hidas imeytyminen ja siksi se on hyvä valinta ennen treeniä. Harmi vain, että maitotuotteet eivät muuten ole niin hyviä ihmiskropalle (=kirjoittajan subjektiivinen mielipide). Hitaasti imeytyvät hiilihydraatit ovat ennen treeniä fiksu valinta, koska ne nostavat verensokeria tasaisesti ja näin ollen ei tapahdu nuupahdusta, kun treeni tapahtuu vasta parin tunnin kuluttua syömisestä. Hitaat proteiinit siis taas toimivat anti-katabolisesti eli niiden aminohapot estävät lihasten hajottamista treenin aikana. Liian lähellä treeniä ei kannata enää syödä, sillä tällöin kroppa keskittyy lihastyön sijaan ruoansulatukseen. Ammattilaiset kikkailevat tässä kohtaa purnukoiden kanssa ja ottavat hitaat protskunsa esim. kaseiinin muodossa purkista.

Jostain ne prodet on otettava. Välillä myös tästä eli rahkaa, mustkoita ja vadelmia.

Itse en harrasta latausjuomia ja treenin aikana juon vain vettä. Tosin tällä hetkellä harkitsen, josko esim. BCAA:n ottaminen treenin aikana olisi järkevää. Täytyisi vain löytää veteen sekoitettava valmiste, joka ei sisällä mitään keinotekoisia maku- tai makeutusaineita ym. ylimääräisiä mömmöjä. Vinkkejä toimivista tuotteista otetaan mieluusti vastaan. BCAA:ta otan tällä hetkellä kapselimuodossa ennen ja jälkeen treenin. BCAA (=haaraketjuiset aminohapot) eli leusiini, isoleusiini ja vaniili ovat aminohappoja, jotka keho pystyy ottamaan melkein välittömästi käyttöön verenkierrossa. Tästä syystä niiden nauttiminen treenin aikana onkin hyvin perusteltua. Moni kertoo saavansa niistä lisäbuustia treeniin ja palautumisen nopeutuvan. 

Treenin jälkeen otan palautusjuoman heti, kun mahdollista. Palkkarissa proteiinina hera olisi ehdoton, mutta minulle se ei vain jostain syystä sovi. Iho alkaa reagoimaan saman tien ja muutun teinimutanttihirviöksi. Niinpä olen tyytynyt ottamaan palkkariproteiini kasvikunnan puolelta riisiproteiinista. Tällä hetkellä proteiinina on kokeiluluonteisesti Nutribioticin luomuriisiprode. Mielestäni on ihan hyvä välillä hivenen vaihdella tuotteita, joten siitä syystä purnukan vaihto. Aiemmin olen käyttänyt Sun Warriorin riisiproteiinia, jonka sanotaan olevan parasta lajissaan. Minulla ei ole vertailukohtia kuin tämä uusi kokeiluni, joten paha mennä sanomaan käytännössä vielä. Tosin koska olen minä ja haluan aina tietää varmuudella, suoritinkin aminohappovertailun kahden riisiproden välillä ennen uuden purnukan hankkimista. Yllättävää oli se, että laadukkaimmaksi hehkutettu Sun Warrior pesi Nutribioticin vain hiuksenhienosti. Taidanpa siis jatkossakin vaihdella näiden kahden tuotteen välillä. Nutribioticin proteiini kun on myös todella laadukas idättämällä tehty "raw" prode.

Excel-rakastajan pakkomielteitä. Vertailua kahden proden välillä.

Jos vertaillaan heraa ja riisiprodea, niin riisiproteiinin aminohappokoostumus pärjää varsin mainiosti heran kanssa. Kunhan kyseessä on laadukas riisiproteiini. BCAA aminohappojen puolesta hera pesee riisiproteiinin, joten riisiproden käyttäjän kannattaakin harkita BCAA lisää. Proden valmistusmenetelmä vaikuttaa riisiproteiinin aminohappoprofiiliin todella paljon. Kannattaa valita alhaisessa lämpötilassa valmistettu (=raw/raaka) ja mieluiten vielä idättämällä (=sprouted) tehty luomuriisiprode. Suosittelen myös opettelemaan lukemaan purkkien kylkiä ja suorittamaan vertailua tuoteselosteiden kesken. Kaikki riisiproteiini ei todellakaan ole samanlaista. Ja sanomattakin on selvää, että kaikki keinotekoiset maku- ja makeutusaineet ovat no no juttu. Jos valmistusaineiden kohdalla lukee vain yksi ainesosa (=tässä tapauksessa sprouted brown rice), niin se on aina hyvä merkki. Kilometrin pituiset ainesosaluettelot kannattaa hylätä suosiolla. 

Mitä purnukka pitää oikein sisällään? Kannattaa opetella lukemaan tuoteselosteet. 

Palkkarin proteiinit ja hiilihydraatit saisivat ideaalitilanteessa olla mahdollisimman nopeasti imeytyviä. Tämä siis siitä syystä, että saadaan paras mahdollinen vaste treeniin ja palaudutaan nopeammin. Kuten sanottu, imeytymisnopeudeltaan proteiineista hera olisi ehdoton ykkönen. Riisiproteiinin imeytymisnopeus on kuitenkin ihan kohtuullisen hyvä, joten näillä mennään. Hiilareista palautusjuomaan käy hyvin esim. banaani tai kuivatut hedelmät. 

Pirtsakka c-vitskupommi. Vadelmaa, magoa ja camu camua. 

Palkkarini sisältää maustamattoman proteiinijauheen lisäksi glutamiinia, macaa ja lesitiiniä. Riisiproteiini sisältää jo itsessään melkoisen mukavasti glutamiinia, mutta otan sitä vähän ekstraa, koska se vaikuttaa positiivisesti mm. suoliston terveyteen ja lisää vastustuskykyä. Macaa taasen en voisi kyllin ylistää ja kroppani suorastaan huutaa sitä tällä hetkellä. Voisin lusikoida maca-jauhetta suoraan purkista suuhuni, niin paljon sitä himoitsen. Macan maku ei ole normaalisti mikään gourmee, joten ilmeisesti kroppani tarvitsee sitä juuri nyt. Maca antaa energiaa ja parantaa kestävyyttä, vaikuttaa positiivisesti myös hormonitasapainoon. Suosittelen lämpimästi kaikille. Lesitiini taasen parantaa elimistön rasva-aineenvaihduntaa. Tämän lisäksi lisään hyvin usein toco-jauhetta, josta saa E-vitamiinia, camu camu jauhetta, joka on loistava C-vitamiinin lähde, sekä lucuma-jauhetta, josta saa beetakaroteenia ja rautaa + lisäksi mukavasti makeutta palkkariin. Palkkarin teen aina veteen, joukkoon marjoja, banaania tai vaikkapa viikunoita (=ne nopeat hiilarit) ja hyvin usein myös chia-siemeniä, viherjauhetta tai nokkosta. Rasvaa ei palautusjuomaan kannata lisätä, sillä se hidastaa ravintoaineiden imeytymistä. 

Palkkarin purkkikasa ja lopputuote. 

Treenin jälkeisen aterian pyrin syömään noin tunnin kuluttua palkkarin jälkeen. Tämä siitä syystä, että palautusjuoman ravintoaineet ehtivät rauhassa imeytyä. Välillä on tosin niin kova nälkä, että tulee hivenen nipistettyä ajasta. Trenin jälkeisellä aterialla syön ison annoksen lihaa, kalaa tai kanaa, paljon kasviksia ja pienen annoksen bataattia tai riisiä, joskus myös hirssiä tai quinoaa. Treenin jälkeen nälkä on kova ja annokset miehekkäitä. Moni varmaankin kauhistuisi, jos näkisi syömäni ruoan määrän. Näillä aterioilla jätän myöskin rasvan aikalailla minimiin johtuen siitä, että ateria sisältää hiilareita. Kombinaatio rasva ja hiilarit eivät ole mielestäni hyvä yhdistelmä ja olen myös sitä mieltä, että noiden fiksu/rajoitettu yhdistely olisi monella ylipainoisella avain pysyvään painonhallintaan. Rasvaa syön sitten enemmän niinä päivinä, kun en treenaa ja hiilarit jäävät vähemmälle. 

Jos selviydyit tänne asti, niin onneksi olkoon :) Tämäkin oli aika lailla tiivistettynä aiheesta :) Pääpointtini koko hommassa oli kuitenkin se, että pitää syödä, jotta jaksaa treenata. Oikea ravinto on osa kropan huoltoa. Sitä paitsi liikkuminen loppuu melko lyhyeen, jos keholle ei tarjota riittävästi oikeanlaisia rakennusaineita. Muistakaa siis syödä! 

 

 

Share

Ladataan...

No niin, mä olen rakastunut! Nimittäin Jaakko Halmetojaan. Tajusin juuri, että en edes älynnyt ottaa eiliseltä luennolta yhtään fotoa Jaakosta - damn! Olen vaan tuijottanut lavalle ja hymyillyt. Ihan huikean inspiroiva ilta. Menkää ihmeessä kuuntelemaan Halmetojaa, jos siihen tulee mahdollisuus. Sen lisäksi, että luennoilta saa hirvittävästi tietoa ja eväitä hyvinvointiin, Halmetoja on ihan huikean hyvä esiintyjä. Rakkaus aiheeseen, hyvä olo ja energia ihan huokuu hänestä. 

Jaakko Halmetojan luento Kulttuurikeskus Kehräämöllä 14.5.2014. Kuva pöllitty Hametojan facebook-seinältä/instagramista.  

Parikymmentä minuuttia luennon alun jälkeen ja selvittyäni fanitukseni aiheuttamasta euforisesta wow-olotilasta, ensimmäinen ajatukseni oli, että "voihan nyt perseen suti". Nimittäin itseni tietäen tämä luento johtaa nyt siihen, että jatkossa näette Johannan takuuvarmasti kyykkimässä nokkos-, voikukka-, siankärsämö- ja horsmapuskissa ja potentiaalisesti syömässä muurahaisia (=loistava sinkin lähde). Näin on nimittäin käynyt jo aiemminkin. Tällöin vain kyykin keräämässä ja kuivaamassa ko. kasveja hevoselleni. Olen mm. kaivanut kynsinauhat verillä voikukanjuuria ja kuivannut niitä. Kodinhoitohuoneeni lattia on ollut vuorattuna siankärsämöillä, kanervalla ja vadelmanlehdillä. Olen kuivattanut inkivääriä ja tarjonnut sitä msm:n kanssa nivelten hyvinvointiin. Halmetoja suositteli kuivattuja marjajauheita ja vinkkasi Marjatila Raitaniemestä. Juu tuttu pulju. Ko. firman marjajauheet ovat olleet kovassa käytössä... Niin hevosellani. :) Pikkuisen alkoi huvittamaan, kun tajusin, että vaikka syönkin itse kohtuu terveellisesti ja paljon erilaisia superfoodeja, niin silti hevoseni on jossakin vaiheessa syönyt vieläkin terveellisemmin. Miksi olen jättänyt hyödyntämättä sen tiedon itseeni, mikä minulla on luonnonkasvien käytöstä hevosten hyvinvointiin? Luontohan on ihan pullollaan kaikkea hyperterveellistä. Samalla vaivalla, kun olen käynyt kyykkimässä erilaisia kasveja hevoseni hyödynnettäväksi, olisin voinut hyödyntää niitä myös itse. No jatkossa kyykitään sitten oman edun nimissä. Ja koska en halua enää vuorata olohuonettani nokkosilla (kodinhoitohuonetta ei enää ole), hepalle yrtit tulevat tällä hetkellä Unkarista Better Choice -nimisestä firmasta. Kyseisen firman Päivi Ahlfors on muuten ihan huippu tietäjä yrttien- ja luonnonkasvien käytössä hevosten hyvinvointiin. Suosittelen lämpimästi. 

Halmetojan johtoajatuksena luennolla oli se, että luopuisimme minun täytyy/minun pitää -ajattelusta ja vaihtaisimme nämä moodit minä saan/minä valitsen -ajatteluun. Mielestäni hieno näkökulma, joka pätee ihan kaikkeen elämässä. Täytyy/pitää versus saan/valitsen. Melkoinen ero ja vaikutus asenteeseen noiden kahden välillä. Minä saan liikkua, minä saan syödä hyvin, minä valitsen parempaa ravintoa, minä valitsen hyvinvoinnin. Upea tapa ajatella, eikö vain? 

Totesin edellisessä postauksessani, että "olet mitä syöt". Halmetoja kumosi tämän vanhan sanonnan heti alkuunsa ja muutti sen muotoon "olet mitä imeytät". Suoliston hyvinvointi ja mineraalien palauttaminen ruokavalioon olivat luennon tärkeimpiä teemoja. Mineraalien palauttamisessa luonnonkasveilla on suuri merkitys. Markettien vihannes- ja hedelmäosastoilta löytyvät lajikkeet on jalostettu energiarikkaiksi, mutta samalla niistä on tullut mineraaliköyhiä. Mm. banaani ja maissi ovat nykypäivänä melko kaukana siitä, mitä ne alunperin ovat olleet. Villikasvien vastustuskyky ympäristön stressitekijöitä vastaan on huomattavasti suurempi kuin jalostettujen kasvien. Tämän vastustuskyvyn ansiosta luonnonkasvi sisältää rutkasti enemmän erilaisia mineraaleja verrattuna esim. kaupan jäävuorisalaattiin, joka on todella ravintoköyhää kamaa. Kaupan salaateista kannattaa suosia mahdollisimman tummia lajikkeita ja tuoreyrttejä. Meikkis siis suuntaa jatkossa kaupan salaattihyllyn lisäksi ulos keräämään rehunsa. Sitä paitsi kaikki luonnossa oleva on vieläpä ilmaista. Pelkkää säästöä siis. 

Maissi ennen ja nyt (kuva lainattu Halmetojan materiaaleista) 

Tässä lyhyesti tiivistelmää eilispäivän luennolta tarttuneista ravintovinkeistä. Toivottavasti teen luennoitsijalle kunniaa ja tiivistän hänen ajatuksiaan oikein. 

♥ Käyttömäärät! Superfoodeja pitää syödä riittävästi, jotta niistä saa tarvittavan määrän ravinteita. Esim. marjoja vähintään 200g päivässä.

♥ Hedelmät ovat kehittyneet marjoista -> syö aina ennemmin marjoja kuin hedelmiä. 

♥ Punaherukan silmut ovat paras kotimainen c-vitamiinin lähde.

♥ Kitkerät kasvikset sisältävät rikkiä ja ovat hyvä kollageenin lähde (mm. kaalit, retiisi, sipulit). Kasvien kitkeryys = hyvä mineraalisisältö. MSM on hyvä rikkilisä. Nauti se esim. sitruunaveden joukossa tai jonkin muun c-vitamiinipitoisen kanssa. 

♥ Marjajauheet ovat kätevä vaihtoehto, jos tuoreita- tai pakastemarjoja ei ole saatavilla. Valitse kokonaisista marjoista, kylmäkuivaamalla valmistettu jauhe.

♥ Yhdistele eri marjajauheita, koska eri marjoissa olevat väripigmentit tehostavat toistensa vaikutusta. Eri väripigmentit vaikuttavat kehon eri osiin, joten tästä syystä niitä on hyvä saada monipuolisesti.

♥ Älä kerää kasveja heti sateen jälkeen, koska silloin niissä on paljon nitraatteja.

♥ Voikukanlehdet kannattaa kerätä varjopaikasta, jolloin ne ovat vähemmän kitkerän makuisia.

♥ Nokkosen siemenet on yksi Suomen huikeimpia superfoodeja. 

♥ Nokkonen on luonnon antihistamiini. Nokkostee on siitepölyallergioista kärsivälle ihan ehdoton juoma keväällä. 

♥ Peltokorte on huikea piin lähde, kurpitsansiemenöljy hyvä sinkin lähde, parapähkinät seleenin (liota parapähkinät aina ennen käyttöä), kaneli (= valitse luomulaatuinen ceylon kaneli) ja inkivääri taas kromin lähteitä.

♥ Käytä salaattien (=keräämäsi luonnonkasvit) kanssa aina öljyä. Näin eri ravintoaineiden imeytyvyys paranee. 

♥ Suoliston kunto vaikuttaa keskeisesti mielialaan (suora linkki suoliston ja aivojen toiminnan välillä, esim. mielihyvähormoni serotoniini valmistetaan suolistossa) 

♥ Syö hapatteita, esim. hapankaali on huikean hyvä suoliston terveyden ja immuniteetin kannalta. 

♥ Mikä yhdistää niiden maiden kansalaisia, jotka elävät pisimpään? = Hapatteet ja väripigmentit. Runsaasti väripigmenttejä on mm. kaakaopavussa, spiruliinassa ja marja-aroniassa. 

♥ Elämme liian tasalämpöisessä ympäristössä (=Halmetojan mukaan elämme viidakossa), koska vietämme niin paljon aikaa sisätiloissa. Iho tarvitsee vaihtelevaa lämpöä. Sauna, avanto ym. ovat ihon terveyden kannalta hyviä.

♥ Kehomme sisältää kymmenkertaisen määrän bakteereja suhteessa ihmissoluihin. Olemme bakteereja :)

♥ Maitohappobakteerikapseli aukaistuna ja esim. tuorepuuron tai mahlan joukkoon sekoitettuna monistaa bakteerit. 

♥ Stressi kuluttaa elimistön vitamiineja hillittömästi, erityisesti B-ryhmän vitamiineja. Mehiläisen siitepöly on erittäin hyvä B-vitamiinin lähde. 

♥ Pähkinät (ainakin para-, hassel- ja saksanpähkinät) kannattaa liottaa (yön yli) aina ennen käyttöä. 

♥ Ylipainoiselle painonpudotukseen lehtivihreän ja mausteiden lisääminen ruokavalioon on ihan ehdotonta. Valitse laadukkaat, luomulaatuiset mausteet ja käytä niitä runsaasti.

♥ Kurkuma on maustekasveista nappivalinta mm. tulehduksien hillitsemiseen. Yhdistä mustapippurin kanssa, niin tehostat kurkuman imeytymistä. 

♥ Ravinnon neste luo kehon vitaalisuuden. Valmista itse kasviksista mehuja. Esim. suoliston terveyden kannalta loistava mehu syntyy porkkanasta, selleristä, L-glutamiinista ja ripauksesta laadukasta suolaa (=käsittelemätön merisuola). Ko. mehu toimii loistavasti myös laihduttajalla. 

Siinäpä "pieni" lista luennolla tulleista ravintovinkeistä. Asiaa oli yllä olevan lisäksi vielä rutkasti enemmänkin. Halmetoja on oikea kävelevä ravitsemuksen ja hyvinvoinnin tietopankki. Halmetojan innoittamana valmistin tänään aamiaiseksi poikkeuksellisesti marja-/viherpirtelöä. Ainesosina Sun Warriorin Ormus Supergreens -jauhetta, sitruunavettä, mustikoita, banaania, camu camu -jauhetta, chia-siemeniä ja kookosöljyä. Yleensä nautin nuo viher- ja marjapirtelöni keskellä päivää tai palkkarin pohjana. Tänään halusin kokeilla, miten tuo pirtelö toimii aamiaisena normaalin protskupitoisen aamiaiseni sijaan. Hyvin toimi. Nälkä ehkä yllätti hiven aiemmin kuin tavallisesti, mutta energiatasoni on ollut koko päivän ihan loistava. Voi mikä inspiroiva hyvän mielen ilta oli eilinen. Oi ihana Jaakko. ♡

 

 

 

Share

Ladataan...

Kuten totesin aiemmassa postauksessani, niin mielestäni syömämme ruoan kuuluu antaa energiaa, eikä viedä sitä. Hyvin usein kuitenkin käy juurikin tuo jälkimmäinen, vaikkemme sitä edes välttämättä itse tiedosta. Siinä tapauksessa, jos on terve ja nukkuu hyvin, mutta energia on kadoksissa ja väsyttää jatkuvasti, niin osoittaisin sormella ruokavalintojen suuntaan. Ei kannata syödä itseään flegmaattiseksi. Ruokavalinnoilla ja syömisen ajoituksella on merkitystä siihen, miten päivämme läpi taaperramme. On tietysti itsestään selvää, että pitää syödä, jotta jaksaa. Tyhjällä vatsalla on melko ikävää olla. Tunnistatko itsessäsi ärtymyksen merkkejä silloin kun vatsa kurnii tyhjyyttään? Itse saatan ainakin olla todella lyhytpinnainen, jos edellisestä ruokailusta on kulunut liian kauan aikaa. Kannattaa myös kiinnittää huomiota siihen, että syö ruokaa, jonka kylläisyysvaikutus on pitkä (=proteiinit). Näin ei tarvitse olla snäkkäilemässä välipaloja, vaan energiataso säilyy tasaisena, eikä vatsa ala kurnia heti ruokailun jälkeen. Syömättömyys vie luonnollisesti energiamme, mutta myös tietyt ruoka-aineet voivat syödä energiamme. Sokeri on pahin energiasyöppö. Vai väittääkö joku, että karkkipussin jälkeen olo olisi erityisen virkeä? Olo voi ehkä hetken olla jopa ylipirteä, mutta itse ainakin nuupahdan totaalisesti jonkun ajan kuluttua sokerimättöjen syömisen jälkeen. Sama ilmiö tapahtuu runsaasti hiilihydraatteja sisältävän aterian jälkeen. 

Energiaa tuovia ruokia on mm. kasvikset, liha, kala, kana, äyriäiset, kananmunat, marjat ja pähkinät. Energiavaikutus kuitenkin mielestäni katoaa, jos näiden kylkeen yhdistää nopeita hiilareita (=mm. valkoiset viljatuotteet, sokeri, peruna, maissi). Nopeat hiilarit nostavat verensokerin nopeasti ylös, mitä seuraa kuitenkin nopea verensokerin lasku = väsähdys. Kasviksia kannattaa syödä paljon, monipuolisesti ja niitä kannattaa aina lisätä aterialle. On tutkittu, että runsaan salaattiannoksen syöminen 5 minuuttia ennen hiilaripitoista ateriaa vähentää verensokerin nousua. http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/24426184 Jos siis on pakko mättää pastaa tai perunaa, niin syö ainakin iso annos kasviksia ennen niitä. Samaa vaikutusta ei kuitenkaan saada, jos kasviksia syödään vasta hiilariannoksen jälkeen. Eli rehut ensin. Itse kyllä minimoisin hiilarit ainakin aamiaisella ja lounasaikaan. Näin pysyy pirteänä ja jaksaa läpi työpäivän.

Oletko ikinä miettinyt, että töissä esiintyvä aamuväsymys ja haukottelu ei välttämättä johdukkaan siitä, että on aamu, vaan siitä mitä olet syönyt aamulla? Toki liian lyhyet yöunet tekevät olon väsähtäneeksi, mutta jos on nukkunut kunnolla ja silti on käynnistymisvaikeuksia, niin kannattaa miettiä mitä tuli syötyä aamupalaksi vai tuliko syötyä mitään? Itselläni toimii aamupalana kaikkein parhaiten lihan, kalan tai kanan ja pähkinöiden yhdistelmä. Niiden avulla olen energinen ja jaksan loistavasti lounasaikaan asti ilman mahan kurnimista. Liha nostaa verensokeria hitaasti ja pähkinät pitävät verensokerin tasaisena pitkään. Varsinainen voimaruokastartti siis päivälle. Mikäli on allerginen pähkinöille voi lihan kanssa syödä esim. avokadoa tai vaikkapa mustikoita tai greippiä. Lisää infoa liha-/pähkinäaamiaisesta löytyy täältä http://www.poliquingroup.com/ArticlesMultimedia/Articles/Article/270/The_Meat_and_Nut_Breakfast.aspx 

Pähkinät ovat muutenkin ihan loistavaa voimaruokaa. Niistä saa rutkasti energiaa ilman pelkoa lihoamisesta. Tutkimukset nimittäin ovat osoittaneet, että osa pähkinöiden rasvoista ei imeydy, koska niiden rasva on mikrokapseloitunut. Itse asiassa pähkinät saattavat jopa kiihdyttää rasvanpolttoa ja estää lihoamista. Kannattaa kuitenkin muistaa kohtuus. Yksi kourallinen pähkinöitä päivässä on hyvä annoskoko. Skippaa kuitenkin maapähkinät ja valitse niiden sijaan esim. hasselpähkinöitä, manteleita, macadamianpähkinöitä tai cashew-pähkinöitä. Lähde ja lisää tietoa siitä, miksi pähkinät eivät lihota + muutakin mielenkiintoista ravintotietoa löytyy täältä http://nutritionfacts.org/2012/12/27/nuts-dont-cause-expected-weight-gain/ 

Hyvien ruokavaintojen ja monipuolisen energisoivan ruokavalion lisäksi voi oloa buustata myös erilaisilla superruoilla. Moni pitää tätä superfood hehkutusta trendi-ilmiönä ja turhana terveyshifistelijöiden kotkotuksena. Mm. tämän päivän Satakunnan Kansassa otsikoidaan, että "Ruokatrendit sotkevat terveellistä ajattelua". Samaisessa artikkelissa ravitsemustieteen professori Mikael Fogelholm toteaa, että "superfoodissa on kyse enemmän markkinointikikasta kuin terveydestä". Fogelholm pitää superfoodeja "ihan turhana samoin kuin monia vitamiinivalmisteita tai luontaistuotteita". No onko superfoodien syömisessä sitten mitään itua? Eikö ihan normi ruoka riitä? Miksi pitäisi vielä vetää kaikenmaailman Perusta tuotua hypermarjaa ja Siperiasta raahattua taikasientä? Itse en allekirjoita Fogelholmin mielipidettä siitä, että superruoista ei olisi mitään hyötyä. Toki olisi hyvä, että saisimme kaiken tarvitsemamme "normaalista" ravinnostamme, mutta silti mielestäni pienestä lisäbuustauksesta ei ole ikinä haittaa. Itse koenkin superruoat ikäänkuin sallituiksi dopingaineiksi, joita jokaisella on mahdollisuus käyttää. Oma superfoodsuosikkini on ehdottomasti chia-siemenet. Ne, jos mitkä ovat voimaruokaa. En voi kyllin ylistää niiden positiivisia terveysvaikutuksia. Chia-siementen ravintoainekoostumuksen on sanottu olevan ihmisravinnoksi lähes täydellinen. Parempi, että en nyt lähde tässä sen enempää hehkuttamaan chiaa, koska muuten tämä kirjoitus venyy kilometrin pituiseksi. Omistan suosikkisuperilleni ihan oman postauksen tuonnempana. Muita lähes jokapäiväisessä käytössäni olevia superfoodeja ovat mm. kookosöljy, viherjauheet, camu camu-marjojen jauhe, vihreä tee, maca-jauhe, hampunsiemenet ja tietenkin kotimaiset marjat. Näiden lisäksi satunnaisina supereina nautin mm. raakasuklaata, goji-marjoja, probolista, chlorellaa, reishiä ja pakuria. Kaikilla näillä on kehoa energisoivia vaikutuksia. Itse ainakin olen huomannut merkittävän muutoksen vireystilassani alettuani douppaamaan näitä. 

Se nyt vain on ihan totta, että olemme mitä syömme. Lisäisin tähän vielä, että elämme kuten syömme. On parasta huolenpitoa syödä huolella. Huolella syömisellä tarkoitan tässä nyt sitä, että meillä on joku tieto siitä mitä suuhumme pistämme. No joo - tiedät, että pistät suuhusi hampurilaisen juuri nyt. Mutta mitä kaikkea tuo hampurilainen sisältää? Ajatteletko sitä tai haluatko edes ajatella? Tokihan itsekin välillä syön hampurilaisen ja tuolloin nollaan aivoni totaalisesti siitä, mitä kaikkea se potentiaalisesti sisältää. Ajatukseni onkin se, että pyrkisimme syömään valtaosan ajasta niin simppeliä ruokaa, että pystymme heti sanomaan mitä se pitää sisällään. Mustikka on mustikkaa ja parsakaali parsakaalia ainakin pääpiirteittäin. Energiaa tuova voimaruoka on juuri tällaista simppeliä ruokaa. Helppoa siis kuin mikä, syödä itsensä täyteen energiaa. 

Huomenna osallistun suuresti fanittamani Jaakko Halmetojan luennolle Kulttuurikeskus Kehräämössä. Mielenkiinnolla jään odottamaan mitä hänellä on sanottavana voimaruoasta ja superfoodeista. Varmasti ihan superisti :) 

 

Share

Pages