Ladataan...

Päivän oppi: Syödään jo!

No juu tiedän, että tulen pahasti jälkijunassa näillä bataattihampurilaisillani. Itseasiassa en itsekään tiedä, miksi kokeilin näitä vasta nyt. Yleensä ratsastan näiden kaikenmaailman ruokakotkotusten aallonharjalla. Jostain syystä nämä baattiburgerit ovat kuitenkin jääneet testaamatta. No nyt on testattu ja mä kyllä ihastuin ikihyviksi. Sattaa silti olla, että syy oli avomieheni tekemissä älyhyvissä jauhelihapihveissä ja kielen mennessään vievässä majoneesissa ja ketsupissa, joita lusikoin hampparien väliin oikein urakalla. Vinkkinä Lidlin lasipullossa myytävä luomuketsuppi. Se on vain maailman parasta ketsuppia. Iso plussa luomusta ja siitä, että ketsuppi on pakattu lasipulloon, mutta ennenkaikkea ostan tuota maun vuoksi. Sairaan hyvää! Toinen kestosuosikki on Hellmann'sin majoneesi. Tosin tuota ostaessa on parempi jättää tuoteseloste lukematta... Majoneesista saa muuten vieläkin parempaa lisäämällä joukkoon pari murskattua valkosipulinkynttä. Tuo valkosipulimajoneesi oli niin hyvää, että taisin lusikoida sitä salaa suuhuni ihan siltenään...

Bataattihampurilaiset ovat bataattihampurilaisia eli en ala tässä nyt väittämään, että ne korvaisivat vehnäsämpylän väliin tehdyn perinteisen version. Parempi kun ei vertaa ollenkaan. Bataattihampurilaiset ovat loistava vaihtoehto, jos haluaa vältellä viljoja. Minä kyllä silti söisin näitä, vaikka en viljoja välttelisikään. Bataatin lempeä makeus on tosi ihana vastapari hampurilaistäytteiden rasvisuudelle, mausteisuudelle, kirpeydelle ja etikkaisuudelle. Ei jäänyt ekaksi ja vikaksi kerraksi tämä hampurilaiskokeilu minulla. Suosittelen lämpimästi. 

Kaikessa yksinkertaisuudessaan bataattiburgerit tehdään seuraavasti:

Valmista/paloittele mieluisesi täytteet hampurilaisten väliin. Meillä oli täytteenä jauhelihapihvejä, cheddarjuustoa, tomaattia, salaattia, punasipulia, suolakurkkua, majoneesia ja ketsuppia.

Pese bataatti/bataatit huolellisesti (voi myös kuoria), leikkaa n.1-1,5cm vahvuisiksi kiekoiksi, levitä kiekot uunipellille leivinpaperin päälle ja hiero pintaan hieman öljyä (+suolaa). Paista uunissa 225c noin 15-20 minuuttia. 

Kokoa hampurilaiset ja nauti (haarukka ja veitsi ovat näiden syömisessä aika must). 

 

Share

Ladataan...

Päivän oppi: Mausta ja maista, mausta lisää ja maista taas.

Perjantaita vaan kaikille. Mitäs mä oon hommaillut tällä viikolla? Hmm - no paljonkin kaikenlaista. Tänään mm. juoksin kalsareillani pitkin Porin Lääkäritalon käytävää.... Joteskin tuo tilanne taas sopi kuvioon. Miten sitä aina löydänkin itseni mitä omituisimmista tilanteista? No jottei nyt kukaan luulisi, että meikäläisen kuuppa on lopullisesti seonnut, niin selvennettäköön, että en siellä ihan omasta ideastani kalsongit jalassa karaillut. Kävin fyssarilla tsekkauttamassa askellustani ja siinä yhteydessä jouduin myös kipittelemään alusvaattesillani pitkin käytävää. Priimaa on kuulemma askellus, eikä pohjallisten tarvetta ole. Pienoista länkisäärisyyttä tosin kuulemma ilmenee... Vuodet hevosen selässä ovat ilmeisesti tehneet tehtävänsä. 

No mitäs muuten sitten? Urheiltua on tullut normaaliin tapaan melko mukavasti, vaikka kroppa toipuu selkeästi vielä viime viikonlopun puolimaratonista. Vasen kinttu huutelee jotain penikkataudin alkuoiretta, joten nyt on laitettava juoksut jäihin pariksi päiväksi ja kaivettava kuntopyörä esiin. Meikä hinkuttaa sitten viikonlopun pitkiksensä sillä. Saattaa olla pieni shokki tulossa takapuolelle. Pyöränsatulassa kun ei oo tullut nyt hetkeen oltua. 

Muilta osin tämän viikon ehdoton avainsana on ollut lasagne. Olen tällä hetkellä töistä osa-aikaisesti lomautettuna, siten että teen lyhennettyä työviikkoa. Tiistaista torstaihin töissä ja maanantait ja perjantait vapaalla. Ihania, pitkiä viikonloppuja siis. Homma tuntuu toki palkkapussissa, mutta silti tähän voisi vaikka tottua. Miten nautinkaan siitä, kun on aikaa hoitaa maanantaina viikon ruokaostokset ja kokkailla kaikessa rauhassa koko viikoksi ruokaa ilman mitään kiirettä. 

Tällä viikolla olen siis kokannut lasagnea. Kahteen otteeseen! Maanantaina tein jauheliha-kesäkurpitsalasagnea ja tänään jauheliha-chorizolasagnea itsetehdyillä tuorepastalevyillä. Tämä oli eka kerta, kun testasin itsetehtyä tuorepastaa lasagnessa, hyvin toimi vaikka korvasin alkuperäisen ohjeen riisijauhot kokonaan maissijauhoilla. 

Lasagnessa mun mielestä se the juttu on hyvä tomaattikastike. Tomaattikastike, joka maistuu kunnolla tomaatilta ilman sen ihmeempiä kikkailuja. Sokeri on hyvä tapa syventää tomaattikastikkeen makua, mutta meikäläisen taika-aine viime aikoina on ollut Worcester -kastike. Sen avulla saa kastikkeeseen sen viimisen makusilauksen.

Molempien lasagnejen jauheliha-tomaattikastikkeet tein seuraavasti: 700-800g naudan jauhelihaa paistetaan ja maustetaan suolalla, joukkoon pari hienonnettua sipulia ja monta valkosipulin kynttä murskattuna. Sitten joukkoon 500g-1000g paseerattua tomaattia ja 140g tomaattipyreetä. Tämän jälkeen joukkoon soijakastiketta ja Worhester-kastiketta x-määrä. Homma menee niin, että maistellaan ja maustetaan lisää, maistellaan ja taas ja maustetaan tarvittaessa vieläkin, niin kauan, että maku tuntuu omassa suussa oikeelta. Jauheliha-tomaattikastikkeessa saa ja pitää olla makua ja suolaisuutta. Jos makuja ei oo kunnolla, niin lasagnesta tulee vaisu. Rohkeesti siis vaan maustamaan ja tuunaamaan. Reseptien maustemäärät kannattaa mun mielestä unohtaa kokonaan. Maistamalla se selviää. Ketsuppi ja lihafondi ovat myös hyviä tuunausvälineitä. 

Kesäkurpitsalasagnen jauhelihakastikkseeseen lisäsin tässä vaiheessa joukkoon vielä myös parisataa grammaa lampaankääpää. Sienet ja kesäkurpitsa pelittää hyvin yhteen. Muutkin sienet kuin lampaankääpä käy mainiosti. Jälkimmäisen lasagnen jauhelihakastikkeeseen humpsahti tässä vaiheessa choritzo-makkaraa ja paprikaa. Raakamakkara olis tässä kohtaa helmi, mutta sitä kun ei nyt sattunut käden ulottuville, niin joukkoon meni tuollainen kypsä versio. Paprika on chorizon makuparina mainio. 

Mä olen laiska tekemään perinteistä juustokastiketta ja kun en oikeen diggaa tosta vehnäjauhosta, niin olen kehittänyt laiskan naisen juustokastikkeen. Harmi vaan, että tää kastike ei kyllä menis läpi minkään superdiettien safkatarkastuksesta. Rasvaa on enemmän kuin Fogelholm tai mikään virallinen ravintosuositus sallii.... Homma menee kutakuinkin näin: 2 purkkia kuohukermaa, 300g ranskankeraa ja 200g juustoraastetta. Sotke ainekset sekaisin ja sulla on juustokastike. 

Kesäkurpitsalasagnen "lasagnelevyt" luonnollisesti tehdään kesäkurpitsasta eli viipaloi kurpitsat tai leikkaa vaikkapa juustohöylällä lastuiksi. Toisen lasagnen tuorepastalevyt sen sijaan tein seuraavalla ohjeella: 3 3/4dl maissijauhoa (tai riisijauhoa), 1 1/4 dl tapiokatärkkelystä, 1tl ksantaania, hiven suolaa, 4 kananmunaa. Kuivat aineet kulhoon, kaiva keskelle kuoppa ja riko kananmunat sinne. Sitten vain lusikalla takina sekaisin ja lisää jauhoja niin kauan, että saat taikinsasta helposti käsiteltävän tuntuisen. Anna vetäytyä puolisen tuntia. Tämän jälkeen jauhota puinen leikkuulauta tai leivintaso ja kaulitse taikina kahdessa osassa levyksi, josta leikkaat lasagnelevyjä. Jauhoa pitää käyttää paljon, ettei taikina jää kiinni alustaan. 

Tämän jälkeen sitten vain kasaillaan lasagnet. Tässäkin on joku "oikea" järjestys, mutta meikäläinen tapaa laittaa ekana jauhelihakastiketta, sitten juustokastiketta, sitten kesäkurpitsat tai lasagnelevyt ja tätä kerrostamista jatketaan pari, kolme kerrosta. Päällimmäiseksi kerrokseksi jauhelihakastiketta ja juustoraastetta. Uuniin 175 asetetta noin 45 min. Anna vetäytyä uunista ottamisen jälkeen ainakin vartin verran. 

Semmosta settiä tänään. Kuten huomaatte, niin tämä postaus ei sisällä mitään kunnollista reseptiä. Tämä syystä, että nämä lasagnet onnistuvat periaatteella "ei se oo niin tarkkaa". Kunhan kaapista löytyy pääraaka-aineet, niin määrillä ei ole niin kauheasti väliä. Esim. kesäkurpitsalasagnen jauhelihakastikkeeseen mulla humpsahti litran verran paseerattua tomaattia ja tähän jälkimmäiseen vain puoli litraa. Tämä syystä, että unohdin ostaa sitä kaupasta. Ja hyvin onnistui silti. Varsin namit lasagnet, eritoten tämä jälkimmäinen. Kuvat saavat kertoa loput! Nautinnollista viikonloppua kaikille!

 

Share

Ladataan...

Päivän oppi: Joskus pitää astua paskakasaan, jotta oppii arvostamaan puhtaita kengänpohjia. 

No niin - lupasin yhteenvetoa viime viikkoisesta ihmiskokeesta ja tässäpä sitä vihdoin tulee. Jos ihmiskoe pitäisi tiivistää yhteen lauseeseen, niin voisin sanoa vaikka jotenkin niin, että koe oli aika lailla syvältä, mutta kuitenkin sitten lopulta myös aika hedelmällinen kokeilu. Syvältä oli laskea joka ikinen teelusikallinen suolaa, ruokalusikallinen öljyä, puolikkaat appelsiinit, valkosipulin kynnet ja ihan kaikki. Syvältä oli punnita, pähkäillä, räknätä, karsia, laskea, laskea ja laskea. Syvältä oli tehdä ruokaa kädet sidottuna. Syvältä oli ensin saada loistoidea jostain ateriasta ja sitten huomata, että se ei mahdu budjettiin. Syvältä oli menettää hetkittäin kokkailun ilo ja vain suorittaa haastetta. Mutta kuten elämässä ylipäätään, niin asioilla on aina myös kääntöpuolensa. Niin hanurista kuin kaikki edellämainittu olikin, niin useaan otteeseen koin myös todellisia onnistumisen hetkiä. Loppujen lopuksi onnistuin viikon aikana kehittämään monta uutta reseptiä, joissa useassa hyödynnettiin raaka-aineita epätyypillisellä tavalla. Noiden kokeilujen onnistumisesta tulin erityisen hyvälle mielelle. Letut keitetystä riisistä, vohvelit bataattikeitosta ja lettu seitistä. Oli palkitsevaa hyödyntää jämiä uusilla tavoilla. Oli myös mukavaa huomata, että pienellä budjetillakin voi tehdä mielenkiintoista ruokaa eikä luovuus kuole, vaikka raaka-aineita ei voi käyttää mielinmäärin. 

Alla esimerkkiä, miten laskin haasteen aterioita. Taulukosta näkyy, että todellakin laskin joka ikisen raaka-aineen hinnan. Melkoisen kaistapäistä touhua, mutta halusin mahdollisimman totuudenmukaisen hinnan aterioille. Laskuvirheitäkin varmasti mukaan mahtuu, esim. sitruunoiden hinnan laskin päin seiniä. Jos 3 sitruunaa maksoi 0,95€, niin tällöin 1/4 sitruunan hinta ei taida olla 0,25€... No varmasti mokailin toiseenkin suuntaan. Marjoja tuli hyödynnettyä melko paljon, koska ne eivät miinustaneet budjettia. Toisaalta syön normaalistikin ihan tuhottomat määrät mustikkaa, joten siinä mielessä runsas marjojen määrä ei tässä poikennut normaalista. Lupasin laskea myös näiden itse kerättyjen ruoka-aineiden vaikutuksen budjettiin siinä tapauksessa, että ne pitäisi hankkia kaupasta. Mustikkaa tuli viikon aikana syötyä yhteensä 950g ja vadelmaa 170g. Kaupasta ostettuna näiden hinta olisi n. 14 euron luokkaa. Melkoinen säästö siis kerätä marjansa itse. 

Viikon suosikit olivat nämä

Mielestäni suoriuduin haasteesta kohtalaisen hyvin, vaikka budjetissa en pysynytkään. Budjetti vaikutti luonnollisesti ruokamääriin eli söin normaalia vähemmän. Nälkäinen en silti missään vaiheessa ollut, en edes torstain smoothiepaaston aikana. Mitä sitten kaipasin budjettikokkailuni aikana? Eniten kaipasin yrttejä ja mausteita. Yrttejä ei budjettiviikolle mahtunut mukaan ollenkaan. Niitä käytän normaalisti melko paljon. Maustaa olisin myös halunnut enemmän, vaikkei mikään ruoka maun puutteesta kärsinytkään. Proteiiniakin olisin kaivannut enemmän. Haasteviikon aikana ravintoainejakauma kääntyi paljon enemmän hiilarivoittoiseksi, mitä se tavallisesti on. Myös suuri osa tavallisesti käyttämistäni ns. superfoodeista jäi käyttämättä, vaikka hieman sainkin niitä mukaan sullottua. 

Mitä sitten opin? No jaa? Ainakin sen, että hieman luovimalla saa aterioiden hintaa hilattua alas melkoisesti. Jämiä pystyy hyödyntämääñ monella tavalla, kunhan pistää luovuuden peliin. Parasta haasteviikossa oli ottaa riskejä. Kehittää resepti ja kokeilla, miten se toimii. Hengissä ollaan, joten hyvinhän ne toimivat. Tästä on kiva palata "normaaliin". Tänään on hampurilaispäivä. Pulled beef purilaisia, Dr. Pepperissä haudutetusta naudan etuselästä, itsetehtyjä hampurilaissämpylöitä New York Timesin maailman parhaimmalla hampurilaissämpyläohjeella, väliin coleslawta, kurkkua ja tomaattia. Om nom nom! Kantapääopiston keittiössä kaikki hyvin. 

Share

Pages