Ladataan...

Kävin eilen pyörälenkillä. Eipäs vaan pyöräretkellä - löytöretkellä.

Lähdin liikkeelle ilman varsinaista reittisuunnitelmaa. Tarjoitus oli tehdä pitkä PK-lenkki pitkin vanhoja maastoratsastusreittejäni ja löytää myös uusia reittejä. Tutkiskelin Google-mapsia ja sotkin ristiin rastiin pitkin metsäteitä. Jossakin kohtaa huomasin kartassa pienen lammen ja päätin lähteä katsomaan löytäisinkö sen.  Tie ei vienyt lammen rannalle, eikä se näkynyt tielle asti. Lopulta hylkäsin pyörän ja lähdin rämpimään umpimetsässä kohti oletettua jorpakkoa. Lenkkarit upposivat mättäiden väliin ja hyttyset söivät ahnaina paljaita nilkkojani. Maassa näkyi sorkan jälkiä ja mietin mitä tekisin, jos törmäisin äkäiseen hirveen. Yhtäkkiä olin lammen rannalla. Siinä se oli kuin omassa yksinäisyydessään metsän kätkemänä. Haistelin hetken veden tuoksua ja mietin mikä siellä veti minua puoleensa. Hyttysten ininä korvissa voimistui ja päätin lähteä rämpimään takaisin. Matkalla söin mustikoita ja pohdin lymyileekö kivien koloissa käärmeitä. Kun kapusin takaisin pyörän selkään, tunsin syvää onnellisuutta, jonka tuo etsiminen, löytäminen ja luonto ympärilläni sai aikaan. Jatkoin matkaa ja välillä pysähdyin syömään metsämansikoita ja ihastelemaan päivänkakkaroita.

Voisinpa olla retkellä aina. 

Share

Ladataan...

Päivän oppi: Tutki Suomi!

Ennen Pallasta ehdimme retkeillä pari päivää Hailuodossa. Hailuoto on Perämeren suurin saari, jonne pääsee autolautalla Oulunsalosta. Saaren läpi kulkee 30 kilometriä asfaltoitua tietä, jota pitkin pääsee helposti saaren päästä toiseen autolla tai pyöräillen. Retkeilijän näkökulmasta Hailuodossa on kaikkea. Saari tarjoaa aivan loistavat mahdollisuudet patikointiin, pyöräilyyn, telttailuun ja rannalla rentoutumiseen. Me säästelimme jalkojamme Pallaksen kisaan, joten Hailuodossa tuli patikoitua vain hieman reilu kymmenen kilometriä. Yövyimme molemmat yöt teltassa saaren länsi- ja luoteispuolen rannoilla. Ruuhkaa ei rannoilla ollut, joten molemmat yöt saimme viettää keskenämme meren aaltoja kuunnellen. Uimme, ihastelimme auringonlaskua, joimme Jägermeisteria ja poltimme poskareita piipputupakasta. Melkoisen hyvä valmistautuminen Pallaksen kisaan sanoisin :D

Saarelta jäivät mieleen monipuoliset retkeilymahdollisuudet, autiot rannat, taivaanranta pinkin ja kullan sävyissä auringon laskiessa sekä ystävällinen kyykärme, joka puremisen sijaan jatkoi tyynesti matkaansa eteenpäin sen jälkeen, kun Sekopääjuoksija oli lähes astunut hänen päälleen. Ehkäpä saarielämä tekee kenet tahansa onnellisemmaksi? Kyykäärmeitä myöten. 

Lisää infoa Hailuodosta löydät täältä

 

 

Share