Ladataan...

Päivän oppi: "Kun asiat silloin tällöin menevät pieleen, älä mene niiden mukana" (www.positiivarit.fi)

Olen joskus vuosia sitten tilannut työsähköpostiini Positiivarien "Ajatusten Aamiaisen". Joka päivä sähköpostiin pläjähtää positiivinen päivän mietelause ja sen ohessa jotain muuta lätinää. Joskus viestit jäävät lukematta, joskus ne ovat ärsyttävän ylisiirappisia ja sitten joskus nuo mietelauseet ovat varsin hyvin tilanteeseen sopivia. 

Karhunkierroksen viimeistelyt eivät meinaan ole menneet ihan putkeen. Tai no jos viimeistelyihin kuuluu pelkkä sohvalla makaaminen, niin sitten ne ovat kai menneet hyvin. Juoksin viimeisen pitkikseni kaksi viikkoa sitten ja tämän jälkeen olen juossut ainoastaan kaksi kertaa. Helatorstaina kävin tutustumassa suunnistukseen, jolloin rytyytin pitkin metiköitä kuuden kilsan verran ja tiistaina juoksin seiskan lenkkini Porin Metsässä. Tänä viikonloppuna olisi ollut vielä tarkoitus juosta viimeinen pitkis, mutta nyt istun jääpussi jalassa ja lenkille ei ole asiaa. 

En tiedä sattuiko tuolla suunnistuksessa jotakin, mutta tiistain lenkillä alkoi kipuilemaan oikea jalka, jonka kanssa ei ole ollut mitään ongelmia pitkään aikaan. Lenkin jälkeen nilkka, akillesjänteen alue ja säären sisäosa nilkasta ylöspäin olivat ihan tukossa. Oli vaikea paikallistaa kipukohtaa. Ensin vaikutti penikkaoireelta, sitten enemmänkin nilkkaongelmalta. Oli miten oli, tiesin heti että nyt ei auta kuin levätä. Eipä siinä sitten muuta kuin ahkeraa kylmähoitoa, Voltarenia ja vitutusta päälle. 

Hetken itkua tuherrettuani tajusin, että tilanne ei ole kuitenkaan kovin paha. Onnekseni mulla on rutkasti kokemusta näistä jalkaongelmista ja osaan reagoida niihin aikaisessa vaiheessa ennen kuin tilanne äityy huonoksi. Pari testiä yleensä kertoo, kuinka paha tilanne on. Mikäli jalat eivät kirraa kävellessä ja kipuile portaita kivutessa, riittää yleensä viikon-parin huili ja jalat ovat entisellään. Toinen hyvä testi on päkiöillä hyppiminen. Jos jalka kipuilee hypyn alastulovaiheessa, on tilanne pahempi. Nyt ei tunnu kirrausta kävellessä eikä kipua portaissa tai hyppiessä. Siispä päätin nyt kerrankin ottaa chill pillin ja olla stressaamatta asian suhteen. Karhunkierrokseen on 2 viikkoa aikaa ja tässä ajassa ei muutenkaan enää ihmeitä tehdä. Joka tapauksessa olisin alkanut himmailemaan tämän viikonlopun jälkeen, joten nyt on aika lailla sama, vaikka en juoksisi enää lainkaan ennen Karhunkierrosta. Pääkopalle tämä on toki kova paikka, koska lenkkien pois jättäminen hieman karistaa itsevarmuutta. Pitää kuitenkin nyt tarttua vaan positiiviseen. Käytän tän pari viikkoa kehon huoltamiseen, metsässä retkeilyyn sekä keväästä nauttimiseen ja olen sitten Karhunkierroksella entistäkin paremmassa iskussa. 

 

Share

Ladataan...

Päivän oppi: Maaliin se etanakin tähtää.

Nyt pitäisi varmaan koputtaa nopeasti puuta, kun totean että juoksu on viimeaikona kulkenut ilman ongelmia. Niin paljon olen nimittäin tahinut jalkaongelmien kanssa, että alan muuttumaan asian suhteen jo pessimistiksi. Ei oikein uskaltaisi hehkuttaa enää mitään, koska sitten aina ilmaantuu joku uusi ongelma. Tarkkailen tuntemuksia jaloissa koko ajan ja olen ihan ylivarovainen sen suhteen millaisilla pohjilla ja miten juoksen. Esim. eilis aamuna jätin Crossfit –treenin väliin vain sen takia, että ohjelmassa oli asfalttijuoksua. No toki vähän laiskottinkin, mutta eniten mietitytti tuo kirottu asfaltti. Se kun ei sovi jaloilleni sitten yhtään. Kaikki ongelmat ilmaantuvat aina asfalttipätkien jälkeen, joten olen alkanut välttelemään niitä kuin ruttoa. Karhunkierrokseen on aikaa 54 päivää, joten tässä kohtaa yritän välttää kaikkea jalkoja hajottavaa viimeiseen asti. Niinpä asfaltti on täysin pannassa. Huono sinänsä, koska mielestäni jalkojen pitäisi tottua myös sen juoksemiseen, koska tiepätkiä juostaan myös joskus polkukisoissakin ja erilaiset pohjat vahvistavat jalkoja. Tässä kohtaa on meikäläisen ongelmajalkoja enää turha yrittää vahvistella, koska todennäköisesti mentäisiin ojasta allikkoon. Jos pääsen Karhunkierroksen strattiviivalle asti, se tulee olemaan jo jonkinasteinen voitto. Totutellaan jalkoja asfalttiin sitten myöhemmin.

Uusia polkumestoja testailemassa Porin Toukarilla.

No mites sitten olen päässyt tähän pisteeseen, että juoksut ovat sujuneet ilman ongelmia? Tai no, ilman suurempia ongelmia... Kaikkein merkittävin keino on ollut juoksuvauhdin selkeä hiljentäminen. Maltillisella vauhdilla olen pystynyt juoksemaan pitkikseni ilman kipuiluja. Kutsun juoksemistani etanavauhdiksi. Etanavauhti tarkoittaa sitä, että jopa kävelen välillä. Polkujuoksukisathan ovat väistämättä tällaiselle tavalliselle tallaajalle juoksu-/kävelykisoja. Koko matkaa ei pysty mitenkään juoksemaan, vaan kävelyosuuksia tulee matkan varrella väistämättä useita. Karhunkierrokselle esim. olen laatinut sellaisen taktiikan, että en juokse ainuttakaan ylämäkeä, vaikka kuinka hyvältä tuntuisi. Porissa ei hirveästi mäkitreeniä ole päässyt talvella tekemään, joten Karhunkierroksen mäet tappaisivat minut takuulla alkuunsa, jos niitä yrittäisin juosta. Veikkaan, että sykkeet pysyvät ihan riittävän korkealla mäet kävellenkin.

Viikonloppuna juoksin 20km pitkikseni tällä etanavauhtitaktiikalla aikaan 2:31. Lyhyiden kävelypätkien ansiosta juoksu kulki mukavasti ja mikä tärkeintä ilman kipuja. Tiistaina käytiin juoksemassa Sekopääjuoksijan kanssa seitsemän kilsan pituinen palauttava lenkki. Todella hidastahtista hölköttelyä, jonka aikana kyttäsin ettei syke nousisi yli 140. Lenkki teki todella hyvää, mutta jaloista huomasi, että ne ovat vielä palautumassa. Kroppani ei ole vielä tottunut noihin parikymppisiin lenkkeihin riittävästi ja palautuminen kestää kauan. Tästä syystä olen myös joutunut hieman säästelemään Crossfit-treeneissä ja miettimään mitä kannattaa tehdä ja mitä ei. Yksi suuri ongelmani on ollut vasemman ulkoreiden lihaskalvojen kireys, joka on aiheuttanut mm. polviongelmia. Tästä syystä olen joutunut välttelemään treenejä, jotka vetävät jalkani jumiin, mikä kyllä sitten on näkynyt voimatasoissa. En ole jotenkaan onnistunut löytämään sellaista hyvää balanssia juoksun ja Crossfitin välillä, mikä on johtanut siihen, että Crossfit on kärsinyt. Pännii välillä treenata, kun kroppa tuntuu tyhjältä ja heikolta. Toisaalta juoksu on nyt se mun pääjuttu, joten sen ehdoilla mennään. Panostetaan sitten Crossfittiin taas syksyn jälkeen enemmän.

Lihaskalvojen kireyttä on hoidettu fyssarilla hieronnassa kahden viikon välein, mikä onkin pikkuhiljaa alkanut auttamaan. Tämän huomaa putkirullaillessa. Enää ei näy tähtiä ulkoreittä rullatessa. Olenkin alkanut pitää tuota ulkoreiden putkirullausta eräänlaisena testinä sille voinko juosta vai en. Mikäli ulkoreisi jumittaa ja sattuu rullatessa, muuttuu lenkkipäivä lepopäiväksi. Kireä ulkoreisi aiheuttaa väistämättä minulle juostessa polvikipua, joten on turha lähteä juoksemaan, jos reisi jo rullatessa kipuilee. Jos ei muuta, niin maltti tässä on ainakin kasvanut hitosti.

55 päivää siis aikaa Karhunkierrokseen. Toisaalta on ”pääsis jo” –fiilis, toisaalta taas ”aika loppuu kesken” –fiilis. Periaatteessa minulla ei pitäisi olla hätää, koska olen kuitenkin kohtuullisen hyvässä kunnossa. Minulla ei myöskään ole mitään aikatavoitetta, joten ei tässä nyt kovin kauheasti ole syytä spennailla. Riittää, kunhan etanoin maaliin sen 7 tunnin aikarajan puitteissa. Tämä eka "kisa" on mulle sellainen tutustumisretki, jonka aikana pääsen vähän haistelemaan sitä, mistä hommassa on oikein kyse. Tavoitteena siis enemmänkin fiilistely kuin mikään muu.

Kevät on tullut ja lenkkikelit senkun paranevat koko ajan. Tässä on nyt käytännössä nelisen viikkoa aikaa kipitellä vielä ja sitten alan himmailemaan. Jännittää, mutta silleen hyvällä tavalla.

Sallutkin ovat saaneet jo vähän uskottavuutta pintaansa.

 

 

Share

Ladataan...

Päivän oppi: Pysy positiivisena. 

Tyngäksi jääneen kotirataultran ja polvikivun jälkeen asetin itseni viikon liikuntakieltoon. Kahta ratsastuskertaa lukuunottamatta pudotin kaiken muun urheilun pois. Keskityin ainoastaan lihashuoltoon, tein pitkiä venyttelyitä, putkirullailua ja lepäilin. On aika selvää, mikä aiheuttaa polvikivun. Vasemman jalan ulkoreisi on aivan tukossa. Tuon ulkoreiden putkirullaus saa näkemään tähtiä, joten joku kiristää nyt ja pahasti. Juoksijan polvihan syntyy *”reiden ulkopinnalla sääriluun ja lonkan välillä kulkevan IT-jänteen kiristymisestä ja hankauksesta polven ulkosivun luisiin rakenteisiin. Jänne liikkuu jalan koukistusliikkeen aikana edestakaisin polven ulkosyrjän nivelnastan yli.” Elikkäs veikkaanpa vahvasti, että tuo kiristynyt IT-jänne se meikäläistäkin kiusaa. Se mikä tuon IT-jänteen on saanut kirraukseen onkin sitten kysymysmerkki. Itselläni on kaksi veikkausta. Joko suttasin reiden jumekseen kahden tunnin kuntopyöräsessiollani, jonka suoritin pari päivää ennen tuota kotirataultraa tai sitten jäisellä pohjalla juokseminen veti jalan jumiin. Niin tai itse asiassa veikkauksia on kymmeniä... Teinhän mä meinaan päivää ennen kotirataultraa noita boxihyppyjäkin melkoisen setin ja sitten oli myös se juoksun aikana suoritettu ilmaveivi, minkä jälkeen tuo polvikipu alkoi... Hmmm. Spekuloinnin määrä kuluneen viikon aikana on ollut taas megalomaaninen. Mistä tää johtuu ja mihin tää johtaa –aatokset ovat vallanneet päänupin ja it-jänteen lisäksi myös mieli on ollut kireä kuin vielunkieli. En ole ollut kovin miellyttävää seuraa.

Maanantaina palasin normaaliin treenirytmiin ja kävin myös fysioterapissa valittamassa jälleen kerran uutta vaivaa. Fyssari varmaan kohta leimaa mut luulotautiseksi ja passittaa mäkeen ongelmieni kanssa. Tuntuu, että joka käynnillä mulla on uusi murhe, jonka kanssa tahitaan. No onnekseni fyssarillani riittää kärsivällisyyttä ja hän paneutuu huolella tällaisen moniongelmaisen auttamiseen. Eilen tarkasteltiin nilkkojeni liikkuvuutta. Kävin nimittäin pari viikkoa sitten tsekkauttamassa asellustani fysioterapeutilla joka on erikoistunut tukipohjallisiin. Hänen tuomionsa oli se, että askelluksessani ei ole ongelmaa ja tukipohjallisten tarvetta ei ole, mutta nilkkani ovat todella jäykät ja niiden liikkuvuutta pitäisi saada parannettua. Niinpä eilen paneuduttiin nilkkojeni liikkuvuuteen Movement Mapin avulla. Movement Map on nimensä mukaisesti lattialla oleva karttamatto, johon on piiretty eräänlainen kompassi ja mittaviivoja. Minun tehtäväni oli asettaa toinen jalka kompassin keskipisteeseen ja tämän jälkeen tukijalka puolittaisessa kyykyssä kurottaa toisen jalan varpaat kompassin eri pisteisiin niin pitkälle kuin mahdollista siten, että tukijalan nilkka, polvi ja lonkka pysyy linjassa. Homma tehtiin molemmilla jaloilla ja karttaan merkittiin tarrat niiden pisteiden kohdalle, joihin asti pääsin kurottamaan. Tarrojen avulla pystyttiin sitten vertailemaan nilkkojen liikkuvuuseroja. Samalla tarkkailtiin myös miten nilkka-polvi-lonkka linjaus pitää. Useinhan polviongelmat juontavat juurensa jostakin muualta kuin polvesta. Erityisesti puutteet lantion/lonkan ja nilkan toiminnallisessa liikkuvuudessa ja asennon hallinnassa heijastuvat polveen. Tällöin polvi on vain ikäänkuin kivun ulostulopiste ja varsinainen ongelmakohta piilee jossakin ihan muualla.  

Kotiläksyinä fyssarilta sain nipun erilaisia kehonpainoharjoituksia, joiden avulla parannetaan keskivartalon hallintaa sekä vahvistetaan lonkkien, polvien ja nilkkojen oikeaa linjausta. Liikkeet ovat varsinaisia tuskanhien kirvoittajia, meikäläisellä on niiden kanssa melkoisesti puserrettavaa. Harjoituksissa oli mukana mm. sivulankut toinen jalka ilmassa. Siinäpä kerrassaan kakkamainen liike. Normaalia lankkupitoa on kyllä tullut tehtyä lisäpainon kanssa ja ilman, mutta sivulankut olen jättänyt laiskuuksissani tekemättä. No, näiden kakkamaisuuksien kanssa on nyt paree tulla sinuiksi jos mielii vielä juoksentelemaan. 

Tiistaina kävin tekemässä ensimmäisen lenkkini kotirataultran jälkeen. En ole varmaan ikinä jännittänyt lenkille lähtiessä yhtä paljon. Päätin heti alkuunsa, että vaikka menisi kuinka hyvin, juoksisin ihan maksimissaan puoli tuntia ja jos taasen pientäkin polvikipua ilmaantuisi, lopettaisin juoksemisen saman tien. Nyt ei ole muuta vaihtoehtoa kuin malttaa mielensä. Jos polvi alkaa kipuilemaan uudelleen, se tietää pidempää juoksutaukoa. Parempi siis juosta tässä kohtaa liian vähän kuin liian paljon. Muutenkin treenisuunnitelmaa on nyt rukattava siihen suuntaan, että jätän pitkikset pois ja juoksen sen sijaan viikon aikana useamman lyhyen lenkin. Jos polvi pysyy oireettomana, niin sitten lisään pikkuhiljaa lenkkien pituutta. Aika tuntuu loppuvan kesken. Tässä kohtaa pitäisi painella jo kunnon pitkiksiä. Mutta eipä tässä muutakaan voi.  

Tiistain lenkki oli kuitenkin onneksi hyvä lenkki. Tosi hyvä lenkki! Muutama onnenkyynel vierähti poskelleni, kun pääsin kotiin. Polvi ei sattunut ja juoksu oli puhdasta nautintoa. Eilisen kaltaisten lenkkien takia juoksen. Kun kohdalle osuu tuollainen päivä, että juoksu kulkee ja meno on vaivantonta, niin fiilis on jotain mitä on vaikeaa sanoin kuvata. Se on ehkä yksi puhtaimmista onnen tunteista, jonka koen. Tarve juosta on vain niin syvällä minussa. 

Tällähetkellä minulla ei ole mitään varmuutta pääsenkö ensi kesänä juoksemaan Karhunkierrokselle. Pallaksella juokseminen alkaa tuntua koko ajan epärealistisemmalta. Minulla on ollut niin paljon vastoinkäymisiä jalkojeni kanssa, että ajoittain meinaa iskeä epätoivo. Karhunkierrokseen on aikaa 103 päivää. Tuo 103 tuntuu niin vähältä. Yritän kuitenkin pysyä positiivisena. Kunnon puolesta homma ei tule olemaan ongelma. Nyt pitää saada vain paikat kestämään. Olen tehnyt itseni kanssa sellaisen sopimuksen, että mikäli en pääse juoksemaan Karhunkierroksella ja Pallaksella, murehdin sitä vasta sitten, kun kisapäivät koittavat. Siihen asti yritän kaikkeni. 

Talvi teki comebackin Poriin ja mieli halajaa juoksemaan ihan hirmuisesti. Sen tietää siitä, että menipä minne tahansa, niin koko ajan miettii kuinka "siistiä täällä olis juosta". Eilen kävimme Ahlaisten Onnenkoskella kuvailuretkellä. Maisemat olivat pelkkää postikorttia ja vähän kyllä harmitti, että lenkkarit jäivät kotiin. Toisaalta oli myös kiva kävellä pitkin metsäpolkua ja pysähtyä rauhassa kuvailemaan maisemia. Ei aina tarvitse olla juoksemassa. Välillä voi juoda termarikahvit auringonpaisteessa ja käydä halailemassa puita. Lenkille ehtii sitten myöhemminkin. Hyvin ehtii vielä!

*Juoksijan polvea kuvaava teksti lainattu  http://www.juoksija-lehti.fi/Harjoittelu/Terveysjavammat/Juoksijanpolvi.aspx

Share

Pages