Ladataan...

Päivän oppi: Takerru hyviin juttuihin.

Allekirjoittanut on potenut viime päivät jonkinmoista myötätuntoflunssaa Sekopääjuoksijan sairastuttua oikein kunnon flunssaan. Niinpä männäpäivien rötväilyt ja nessuvuoret eivät ole oikein kirvoittaneet postausaiheita, joten tästä syystä pienoinen blogihiljaisuus. Toivotaan, että sekä myötätuntoflunssa että kunnon flunssa on kohta selätetty ja päästään tekemään jo jotain muutakin kuin neppailemaan sohvalla. Ainakin viikon kuluttua on näköpiirissä jotain kauan odotettua, kun suuntaamme kahden viikon aktiivilomalle Madeiralle. Olemme nimenneet tuon reissun korkeanpaikanleiriksi, sillä Madeiralla jos missä riittää polkujuoksumestoja ja mäkitreenimahdollisuuksia. Odotan tuota lomaa jo niin paljon, että en meinaa lenkkareissani pysyä. 

No pysytään nyt silti vielä hetki. Lupasin taannoin kirjoitella käyttökokemuksia Salomonin Fellraiser –maastolenkkareista, joten lunastetaanpas nyt vihdoin lupaus. Kilsoja lenkkareille on niiden käyttöönottopäivän eli Jouluaaton jälkeen kertynyt 122,27km. Säälittävä määrä, mutta kyllä tuonkin perusteella pystyy jo jonkinmoista analyysia vetämään.

Alustukseksi on todettava pari asiaa. Ensinnäkin (harmi kyllä) Salomon ei edelleenkään sponssaa meikäläistä, joten kirjoitan testikokemuksia puhtaasti omaksi ilokseni ja toiveena, että joku maastolenkkareita metsästävä saisi kenties tästä jotain apuja lenkkarimeressä kahlaamiseen. Fellraisereista ei löytynyt yhtään suomenkielistä testiä tai blogikirjoitusta, joten siinäkin mielessä voi olla hyvä idea julkaista ”käyttökokemuksia”. Toiseksikin haluan korostaa sitä, että lenkkarien valinta on hyvin yksilökohtainen prosessi, johon vaikuttaa moni eri tekijä. Niinpä kerron tässä jutussa ainoastaan lenkkarin ominaisuuksista omien kokemusten kautta, enkä ryhdy suosittelemaan kenkää tietyntyyppiselle juoksijalle. Lenkkarien sopivuuden itselle tietää vain testaamalla. Tästä jutusta kannattaa siis ottaa vinkkejä lähinnä siihen, millaisiin olosuhteisiin lenkkarit voisivat sopia.

Itse valitsin Fellaraiserit alunperin syystä, että kaipasin kevyempää maastolenkkaria Salomonin Speedcrossien tilalle. Juoksukenkien keveys houkutti, mutta samalla myös pelotti, sillä kevyempi kenkä olisi väistämättä huonommin vaimentava, mikä taas saattaisi aiheuttaa ongelmia. Myöskin siirtyminen Speedcrossin korkeasta 11mm dropista Fellraiserin 6mm droppiin mietitytti. Lähinnä spekuloin sillä, miten ongelmajalkani reagoisivat tuohon dropin madaltumiseen eli olisiko seurauksena akilles- tai kantapäävaivoja.

Keveyden suhteen Fellraiserit lunastivat odotukset. Vaikka Speedcrossien ja Fellraiserien painossa ei ole eroa kuin 30 grammaa, niin silti Fellraiserit tuntuivat jalassa huomattavasti kevyemmiltä. Tämä oli vähän mohlojenkin oloisten Speedcrossien jälkeen todella miellyttävää ja tykästyin Fellraisereiden juoksutuntumaan saman tien. Kevyet lenkkarit toimivat hyvin polkujuoksussa, joka ei ole tasaista taivaltamista, vaan välillä loikitaan juurakoiden ja kivien välissä. Speedcrossien kanssa olin kärsinyt toistuvasta nilkkojen nyrjähtelystä, mikä johtui ehkä ainakin osittain juurikin tuosta korkeasta dropista. Fellraisereiden kanssa tätä ongelmaa ei ilmennyt, vaan nilkkojen nyrjähtely loppui niiden kanssa kokonaan. Toinen muutos tapahtui askelluksessa. Kantapää edellä askeltava juoksutyylini tuntui muuttuvan enemmän päkiävoittoiseksi. En tiedä voiko askellus muuttua noin radikaalisti ainoastaan vaihtamalla mataladroppisempaan kenkään vai kiinnitinkö vain aiempaa enemmän huomiota juoksuteknikkaani. Niin tai näin, mutta Fellraiseraille juostessa tuli jotenkin sellainen fiilis, että jalat tulevat paremmin kropan alle, minkä ansiosta juoksu muuttui (hivenen) vaivattomammaksi.

Fellraiserien pito pehmeämmällä pohjalla juostessa on erinomainen. Toimivat loistavasti sateen pehmittämillä poluilla ja mutaisilla pätkillä. Sen sijaan kovilla alustoilla ja liukkailla pohjilla kenkä ei toiminut. Minun testijaksolleni sattui liukkaiden pohjien kelijakso, jolloin jouduin myös pois metsäpoluilta koville ja jäisille ulkoilureiteille. No sanomattakin on selvää, että peilijäällä ei toimi kuin nastalenkkari, mutta Fellraiserit eivät toimineet myöskään jäisellä, hiekoitetulla alustalla. Niiden pohjassa olevat gripit ovat niin korkeat, että lenkkari jää vain sutimaan jään päälle tarraamatta kiinni hiekoitukseen. Lisäksi kovalla alustalla Fellraisereiden vaimennus on minun jalalleni auttamattomasti liian huono. Eritoten kantapäät olivat kovilla näiden kanssa ja olisin kaivannut lisävaimennusta. Selkeästi kyseessä on pehmeiden pohjien maastolenkkari, joita ei voi suositella asfalttijuoksuun ja koville pohjille.

Lenkkari ei myöskään mielestäni tukenut jalkaa juurikaan, mikä saattaa meikäläisen kohdalla pidemmillä matkoilla johtaa siihen, että kropan väsyessä jalan mahdolliset asentovirheet korostuvat. Toisaalta mielenkiintoista on se, että juoksemillani yli 20km lenkeillä ongelmia ei ilmaantunutkaan oikeaan jalkaani, jossa tuota pientä ylipronaatiota ilmenee, vaan vasempaan jalkaan, jonka kanssa ei ole aiemmin ollut juurikaan ongelmia. Testijakson aikana kärsin lievistä penikkaoireista vasemmassa jalassa sekä juoksijan polvi tyyppisestä kipuilusta samaisessa jalassa. No nämä ongelmat tosin saattoivat johtua myös juoksualustoista ja omasta kropan käytöstäni eikä lenkkareista. Moninaisia ovat juoksijan jalkavaivojen tiet....

Yksi positiivinen asia Fellraisereista pitää vielä mainita. Nimittäin ne kuivuvat todella nopeasti. Jos astuu lätäkköön, niin vedessä puljaaminen ei kauaa menoa haittaa. Vesi pumppautuu lenkkarista ulos nopsaan ja jalat kuivuvat hetkessä. Tämä on kyllä iso plussa, sillä kuka nyt haluaisi märin jaloin juosta. Polkujuoksussa tuo puljaaminen tuntuu olevan enemmän sääntö kuin poikkeus, joten tuota ominaisuutta kyllä arvostaa lenkkarissa paljon.

Kaiken kaikkiaan tykkäsin Fellraisereista. Ne jäävät käyttööni ainakin lyhyemmille polkupätkille ja pehemeille alustoille. Haluan kuitenkin testata myös hieman paremmin jalkaa tukevia ja vaimentavia kenkiä, joten seuraavaksi testiin lähtee Salomonin Wing Pro kakkoset. Niitä suositeltiin minulle Salomonilta alunperin, mutta hylkäsin ne silloin, koska halusin testata noita kevyempiä Fellraisereita. Wingseillä en ole vielä päässyt lenkille asti, mutta jo pelkästään ensisovituksella ne vaikuttavat aikalailla erilaisilta kuin Fellraiserit. Jään odottamaan ekaa lenkkiä niillä sekä sponsorisopimusta jonkun lenkkarivalmistajan kanssa.... Tulis meinaan ihan tarpeeseen jo. Melko kalliita kokeiluja nämä meikäläisen lenkkaritestit....

Salomon Fellraiser: ylläoleva tekniset tiedot infolaatikko kopioitu http://www.salomon.com/fi/

Salomon Fellraiser plussat ja miinukset:

+ kevyet
+ miellyttävä juoksutuntuma pehmeällä pohjalla
+ kuivuvat nopeasti
+ hyvä pito mutaisella ja pehmeällä pohjalla

- vaimentaa huonosti kovilla pohjilla juostessa erityisesti kantapäästä 
- ei tue jalkaa kovin hyvin
- ei toimi jäisellä pohjalla

 

Share

Ladataan...

Päivän oppi: Älä pukeudu lenkille makuupussiin.

Pisti vähän naurattamaan, kun pari päivää sitten joku kommentoi Facebook -kaverini seinällä hänen lenkin jälkeiseen kuuraposkikuvaansa, että "pakkasraja liikunnalle on -15 astetta ja kilometriraja 5km". Pakkasilma ottaa hengitykseen, kurkun päälle ja silleen. Pitää olla varovainen!!! Niinpä niin... On pakkasta - kaikki seis!!!!

Siis voi härre gyyd!!! Talviko meidät tappaa? Välillä tuntuu siltä kuin pakkanen tulisi joillekin jonkinmoisena ylitsepääsemättömänä yllätyksenä. Että pakkasella on paree olla varuillaan, pysyä sisätiloissa tai ainakin välttää ulkona hengästymistä. Muuten vaurioitamme itseämme pysyvästi.

Miten hemmetissä entisaikojen miehet ovat selvinneet hengissä paukkupakkasista ja monen tunnin rankoista metsähommista? Ei varmaan ole äijät kattoneet aamulla mittaria ja todenneet, että nyt jää hommat tekemättä, kun mittari näyttää miinus kuuttatoista. Mua pikkusen pistää korpeemaan tuo tollanen liika holhoominen ja vouhottaminen. Liikkumattomuus se on, mikä meidät tappaa! Mielestäni talvikelissä liikkumisesta ei tarvi tehdä sen kummempaa numeroa. Kääntäisin ajattelun mielumminkin niin päin, että pakkaskeli ovat pikemminkin mahdollisuus kuin este. Mahdollisuus tehdä kaikkea sellaista, mikä kesäkeleillä ei onnistu.

That said - talvikeleillä pukeutuminen on kyllä silti välillä hivenen haastavaa. Tällä viikolla olen juossut 3 lenkkiä. Yhden viiden kilsan hidasvauhtisen palauttavan 7 asteen pakkasella, yhden viiden kilsan vauhdikkaamman 6 asteen pakkasella ja yhden puolimaratonin mittaisen pitkiksen 11 asteen pakkasella. Arvatkaapa mikä oli rankin? No sepä oli tuo viiden kilsan hidasvauhtinen palauttava. Tämä syystä, että tuolle lenkille meikäläisen vaatevalinnat menivät täysin mönkään. Mönkään ne menivät sen vuoksi, että puin päälleni aivan liikaa. Vaikka juoksuvauhtini oli hyvin maltillinen, niin silti tuo viisi kilometriäni oli yhtä tuskaa. Keskisyke huiteli sadassaseitsemässäkympissä, kun kroppa yritti viilentää itseään onnistumatta siinä. Ehkä yksi elämäni karmeimmista lenkeistä. Mikään ei ole niin hirveää kuin juosta liian kuumissaan. 

Talvikeleillä pärjääkin loppujen lopuksi melko kevyellä varustuksella, kunhan materiaalit ovat toimivat, ne kerrostaa oikein ja suojaa pään, kaulan, kädet ja nilkat kunnolla. Paras vinkkini talvikeleille pukeutumiseen on merinovilla. Merinovilla tuntuu mukavalta ihoa vasten ja siirtää kosteutta pois erittäin tehokkaasti. Toimivia merinovilla asuja löytyy mm. Devoldilta, Peak and Performancelta ja Mons Royalelta. Lämmin suositus merinovillaisille alushousuille. Pysyy peppu lämpöisenä pidemmälläkin pakkaslenkillä. Suosittelen pukemaan merinovillan ihoa vasten ja sen päälle jotain teknistä materiaalia olevan kerroksen. Iho pysyy kuivana, merinovilla on lämmintä ihoa vasten ja tekninen kerros kaappaa hien ja siirtää sen kohti ulointa kerrosta. 

Alimmainen kerros: Alushousut (Mons Royale), kerrastopaita (Devold), ja 3/4 mittaiset kerrastohousut (Peak Permormance), kaikki merinovillaa. Päähän lämmin fleecevuorinen pipo (Nike), kaulaan merinovilla kauluri (Buff) ja käteen teknistä materiaalia olevat hanskat (Nike).

Päällimmäinen kerros: Talvikompressiotrikoot (Skins), tekninen T-paita (Salomon), tekninen juoksuhuppari (Puma), kevyesti topattu juoksutakki (H&M).

Kuvan mukaisella varustuksella (+kompressiosukat) juoksin lauantain puolimaratonin 11 asteen pakkasessa ja hyvin kulki. Ainoa asia, minkä olisin muuttanut oli tuo H&M:n kevyesti topattu takki. Sen hihat ovat melko ohutta materiaalia ja välillä tuntui, että käsivarsia kylmäsi. Toisaalta saattaa olla, että tuo takki on myös hieman liian pientä kokoa ja se toimisi paremmin, jos se olisi hieman väljempi. Muuten hintaansa nähden loistava takki. Kuuden asteen pakkasella jätin tästä kombosta pois tuon teknisen hupparin ja varustus oli juuri sopiva. 

Mielestäni talvikelien isoin ongelma on vääränlainen pukeutuminen, ei ne olosuhteet ja niissä liikkuminen. Minulle ainakin suurin murhe talvella liikkuessa on juurikin tuo edellä mainittu ylipukeutuminen ja sitä kautta syntyvä kuumuus. Itse en ole kertaakaan palellut lenkeilläni ja olen käynyt juoksemassa jopa 26 asteen pakkasella. Hengissä yhä kumma kyllä. Keuhkotkin pelaa normaalisti. Toki pakkanen vaikuttaa elimistöömme ja jokainen reagoi kylmään ilmaan eri tavalla, mutta kunhan pitää järjen päässä ja pukeutuu asianmukaisesti, niin terve ihminen voi talvikeleillä liikkua siinä missä kesäkeleilläkin. 

Kispe tiivistää blogissaan jälleen tämänkin asian mielestäni varsin osuvasti: 

Näin juokset talvella:

  • Laita juoksuvaatteet päälle
  • Mene ulos
  • Ala juoksemaan
  • Kotona ota ne kosteet vaatteet pois päältä suht sukkelaan
Share

Ladataan...

Päivän oppi:Vähemmän Ben & Jerryä, enemmän lenkkiä...

No onpas nyt suorastaan perkeleellisen hankalaa metsästää itselleen juoksukenkiä. Voi kuinka kadehdinkaan sellaisia ihmisiä, jotka voivat marssia kauppaan, valita mukavimman tuntuiset lenkkarit ja juosta niiden kanssa ilman mitään ongelmia tietämättä sen enempää millaisilla ominaisuuksilla varustetuilla kengillä juoksee. Meikäläiselle taas lenkkarien valinta ei ole ollenkaan näin helppoa. Tuoreessa muistissa on omat Asics -kokeilut penikkatauteineen, kantapää- ja polvikipuineen. Tästä syystä olenkin ollut vähän haluton suorittamaan mitään lenkkarikokeiluja.

Salomon Speedcross 3 CS

Nyt olen kuitenkin alkanut halajamaan itselleni hieman kevyempiä polkulenkkareita Salomon Speedcrossieni rinnalle. Speedcrossit ovat toimineet minulla tähän mennessä tosi hyvin, mutta kaipaisin kuitenkin rinnalle jotain hieman nopeampaa kenkää. Paino sanalla hieman, nimittäin meikäläisen jalkaongelmilla ja juoksutekniikalla en voi tässä kohtaa haaveillakaan mistään höyhenen keveistä kisakengistä. Salomonin S-Lab malliston kengät houkuttelisivat kovasti, mutta tuon sarjan kengät ovat lähes kaikki minulle liian matala droppisia. Speedcrossien droppi (kengän kantapään ja päkiän välinen erotus) 11mm on melkoisen korkea, joten saattaisi olla aikamoinen shokki jaloille siirtyä johonkin minimaalisen dropin kenkään. Sain aikanani pienoisen kammon noista pienemmän dropin kengistä, kun hankin crossfittiin Inovin kevyet lenkkarit ja sain parin treenikerran jälkeen akillesjänteen tulehduksen. Lisäksi kun vielä juoksutyylini tuppaa välillä olemaan melko yllätys yllätys kantapää edellä askeltavaa, niin isompi droppi ja hyvä vaimennus kantapäässä olisi plussaa. Tai siis tämähän on yksi käsitys asiasta. Nimittäin mitä enemmän tutkin, sitä enemmän sain oman pääni sekaisin, minkälaiset lenkkarit minulle olisivat sopivimmat. Netti on pullollaan ristiriitaista tietoa ja esimerkiksi Salomonin nettisivut ovat, anteeksi vaan, todella kehnot. Todella turhauttavaa, ettei edes merkin omilta sivuilta saa kunnolla tietoa kaikkien lenkkareiden ominaisuuksista. Lopulta päätin, että ainoa tapa löytää toimivimmat kengät on alkaa testaamaan eri malleja. Pysytään nyt kuitenkin ensi alkuun Salomoneissa ja toivotaan, etten joudu kokeilemaan kovin montaa paria. Matti kurkistelee jo kukkaron nyörien välistä...

Jotain faktatietoa on kuitenkin jo olemassa siitä, minkälaiset kengät minun kannattaisi valita. Kävin joku aika sitten fysioterapeutilla tsekkauttamassa askellustani. Fyssari kuvasi askellusta juoksumatolla ja tuolloin näkyi selvästi tuo kantapääaskellus ja oiken jalan pienoinen ylipronaatio. Tuo kantapääaskellus yhdistettynä lievään ylipronaatioon oli aiheuttamut minulle oikean säären sisäosan penikkataudin. Tuolloin fysioterapeutti suositteli minulle neutraalia lenkkaria, joka on kiertojäykkä. Lenkkarin kiertojäykkyys ei ohjaa jalkaa mihinkään suuntaan, kuten ylipronaatiotuki. Pikemminkin se tarjoaa vastusta jalan taipumukselle taittua sisäänpäin juostessa. Ylipronaatiotuettuja kenkiä haluan tuosta oikean jalan ongelmasta huolimatta välttää, koska vasemmassa ei tuota ongelmaa ole ja oikeassakin se on ihan pieni. Neutraalisti askeltavalle ylipronaatiotuettu lenkkari saattaa aiheuttaa isojakin ongelmia ja niitä en toden totta kaipaa enää lisää. Niinpä lähetin Salomonille sähköpostia ja tiedustelin, mitkä heidän malleistaan ovat neutraaleja ja mitkä pronaatiotuettuja. Vastaukseksi sain seuraavaa: ”All Salomon shoes are neutral and do not offer pronation control. Some models may offer more step control but they do not compensate.” Elikkäs pronaatiotukea ei Salluissa tarvitse pelätä. Salomonilta suositeltiin minulle Wings Pro –lenkkaria, joka on Speedcrossiin verrattuna paremmin tuettu ja vaimennettu. Salomonilta mainittiin tämän lenkkarin miinuspuolena se, että Wings Pro ei ole mutaisella alustalla yhtä pitävä kuin Speedcross. Kun nyt haukuin tuossa edellä noita Salomonin nettisivuja, niin pakko antaa plussaa tuosta heidän asiakaspalvelustaan. Sieltä vastattiin minulle saman tien. Palvelua ei valitettavasti tällä hetkellä saa suomeksi, mutta kun kirjoittaa kysymyksensä englanniksi saa siihen vastauksen viivana. Iso peukku tästä! Pidän tuon Wings Pron mielessä yhtenä varteenotettavana vaihtoehtona jatkoa ajatellen. Tässä kohtaa Wingsien iso miinus on kuitenkin niiden paino. Kengät painavat nimittäin 295g, mikä on jopa hieman enemmän kuin Speedcrossit painavat. Ja kun tuo pienempi paino oli syynä tälle lenkkarin metsästykselle, niin hylätään nämä lenkkarit tällä erää. 

Mikäli haluan kevyemmät lenkkarit, joudun hieman tinkimään niiden tukevuudesta. Kevyemmät kengät ovat väistämättä huonommin tuettuja ja vaimennettuja. Niinpä vähän pelottaa, että sopiiko kevyt kenkä minulle ylipäätään ja olenko nyt tieten tahtoen hakemassa lisää ongelmia. Huonommin tuetuilla kengällä oikean jalan pronaatio saattaa korostua ja penikkavaiva palata takaisin. Lisäksi huonommasta vaimennuksesta saattaa seurata kantapääongelmia. Silti ajatus vähemmän mohloilla kengillä juoksemisesta houkuttelisi kovin.

Lisähaastetta lenkkarimetsästykselle aiheuttaa se, että täällä hemmetin periferiassa on kauppojen tarjonta suorastaan surkea. Polkujuoksulenkkareita ei juurikaan löydy. Speedcrossia löytyy ja joku S-labin malli, mutta siinäpä se. Toisaalta en myöskään usko, että kaupassa sovittamalla saa lenkkareista mitään käsitystä. Toki kaupassa huomaa sen, mikä lenkkari tuntuu omaan jalkaan mukavimmalta seisoessa ja muutaman askeleen kävellessä, mutta kunnolla lenkkarin ominaisuudet omalle jalalle tulevat esiin vasta, kun sillä juoksee useamman kilometrin vaihtelevassa maastossa.

Niinpä päätin ottaa riskin ja tilata pläjäytin Salomonin Fellraiser kengät. Nuo lenkkarit ovat mielestäni ihan älyttömän rumat ja olikin melkoinen kynnys hankkia sellaiset itselleni. Sitten kuitenkin totesin, että nykyiset Speedcrossini ovat ihan yhtä rumat ja lenkkarit ovat kuitenkin koko ajan yltä päältä mudassa, joten aivan sama, miltä ne näyttävät. Tämä kokeilu lähtee nyt hieman riskillä, mutta luotan siihen että meikäläisen jalat kyllä kertovat hyvinkin nopeasti sopivatko lenkkarit mulle. Fellraiserit ovat Salomonin lenkkareista melko kevyet polkujuoksukengät, painoa on 240g ja droppia 6mm. Ne ovat näin ollen myöskin melko kevyesti tukevat ja vaimentavat kengät. Kuten todettua tuo matala droppi on mulle suuri kysymysmerkki, samoin tuo heikompi tukevuus ja vaimennus. Katsotaan nyt kaivanko taas verta nenästäni ja heitän rahojani kankkulan kaivoon. Lenkkarit pääsevät pikapuoleen testiin. Pistän raporttia tulemaan, minkälainen oli ero Speedcrossien ja Fellraisereiden välillä. Nastalenkkareidenkin ostoa pitäisi varmaan alkaa myös suunnittelemaan... Ja toki olisi myös huikeaa vähän juostakin noiden lenkkareiden kanssa. Meikä on meinaan viime aikoina keskittynyt enemmänkin testailemaan Ben & Jerryjen eri makuja, kehittelemään parasta viljatonta piparireseptiä (en oo onnistunut) ja leikkimään yhden mäyräkoiran kanssa.... See you later alligator!

Salomon Fellraiser

Hippu the dog tarkasti uudet Fellraiserit heti tuoreeltaan.

 

 

 

 

 

Share