Ladataan...
Karttakirja

Etelä-Suomi oli syyslomasta jouluun yhtä mustaa pussia. Vaikka töissä vietän aikaa keskipäivällä ulkona, aurinko vilahti näkyvissä ehkä pari kertaa. Siksi ehkä ihaninta joululomareissulla Roomassa oli valo. Herätessä oli valoisaa ja sitä jatkui iltaan asti, niin kuin normaalissa maailmassa. Vietimme kaupungissa viisi yötä ja siinä ajassa ehti valosta nauttimisen lisäksi juhlia vuoden vaihtumista sekä syödä lukuisia pizzoja. 

Asuimme Trasteveressa lähellä Tiber -joen rantaa. Trastevere on on juuri sitä mielikuvien Italiaa vanhoine taloineen ja kapeine kujineen. Kesällä alue on kuulemma täynnä turisteja, mutta näin talvella oli leppoisan rauhallista. Joen toisella puolella keskustassa jengiä oli ihan eri lailla puhumattakaan Vatikaanista. Söimme lähinnä kotihuudeilla ja sieltä löytyi kelpo ruokaa. 

Rooma on juuri tällainen: keskellä keskustaa on yhtäkkiä meneillään arkeologiset kaivaukset ja antiikin aikaiset rauniot levällään. Kymmenisen vuotta sitten opiskelin sivuaineena kuvataidetta ja taidehistorian kurssin porukan kanssa matkustimme Roomaan katsomaan joka ikisen kirkon, patsaan ja vanhan kiven. Jo silloin kuvassa näkyvällä Largo di Torre Argentinalla toimi järjestö, joka huolehti raunoilla pyörivistä kissoista ja systeemi toimii edelleen. 

Taidetraumoista johtuen emme juuri suorittaneet kuuluisia kiviä, vaan lomalla keskityttiin haahuiluun, päiväuniin, syömiseen ja tunnelmaan. Rooma kuitenkin on täynnä historiaa, joten ihan kaupungilla kävellessä voi huokailla tämänkin pylvään olleen tässä pari tuhatta vuotta. 

Vatikaanin museoon ängettiin viimeisenä päivänä. Siellä on varmaan jengiä ihan jokaisena vuoden päivänä ja tunnin verran mekin jonotimme ennen sisäänpääsyä museoon. Jo mainitulla taidehistorian retkellä vietimme museossa seitsemän (7) tuntia. Oi kyllä. Nyt pööpöiltiin fiiliksen mukaan ja aikaa vierähti parisen tuntia. Kurkattiin myös Pietarinkirkkoon ja tällaisissa paikoissa mietin aina porukkaa, jotka sen ajan työoloissa ovat pytinkiä rakentaneet. Toivottavasti en päädy ikinä Egyptin pyramideille, sillä oletan silloin ay -liikkeen olleen vielä kaukaisempi unelma. 

Lopuksi, talvinen Rooma on vallan hyvä idea.

Share

Ladataan...
Karttakirja

Vaikka myös aloitimme Kalifornian kierroksemme San Franciscosta, jätimme varsinaisen tutustumisen kaupunkiin viimeisille päivälle. Saapuessa maahan oli vuokra-auto helpointa napata mukaan suoraan lentokentältä ja aloittaa matkanteko. Koska San Francisco on niitä harvoja Yhdysvaltojen kaupunkeja joissa pärjää myös julkisen liikenteen varassa, kävimme palauttamassa uskollisen ratsumme takaisin Alamolle. Jälkeenpäin ajatellen auton olisi voinut pitää. Meidän majapaikassa olikin parkkipaikka, eivätkä kadut olleet luonnossa ollenkaan niin mutkikkaita. Liikenneruuhkat tuntuivat Losia pienemmiltä. 

Vietimme kaupungissa kolme kokonaista päivää. Yövyimme Marinan alueella Inn at Golden Gate -motellissa, kompromissina kivan alueen ja vähemmän törkeän hinnan suhteen. Varsinaiseen keskustaan piti erikseen lähteä bussilla, mutta mielestäni Marina ja lähialueet olivat kivempia hengailupaikkoja. 

Lauantaina lähdimme kulttuuriantropologisesta mielenkiinnosta katsomaan urheilua. Tietämykseni baseballista oli sillä tolalla, että selvitin sääntöjä stadionin wifin avulla. Paikallisen San Francisco Giantsin ja New York Metsin välisessä ottelussa itse peli ei varsinaisesti auennut vieläkään, mutta tapahtuman meininkejä aina paatoksella lauletusta kansallislaulusta lähtien oli mielenkiintoista seurata. Tämä oli se mielikuvieni amerikkalaisuuden ydin.  Meren rannalla pönöttävältä AT & T -stadionilta oli myös aika hulppeat näköalat. 

AT & T -stadionilla voi katsella merelle, jos ei tajua mitään pelistä

Osuimme San Franciscoon muutenkin tapahtumantäyteiseen aikaan, sillä Pride -viikko huipentui sunnuntain kulkueeseen ja osan keskustaa kattavan festarialueen bilemeininkeihin. Kulkue lähti toiselta puolelta kaupunkia puolen päivän aikaan, mutta väkeä oli sen verran paljon, että kulkueen viimeiset valuivat keskustaan vasta viiden jälkeen. Keskusta oli niin täynnä väkeä, että kulkueesta lähinnä kuuli musiikin ja iloiset huudot. Jossain vaiheessa pakenimme ihmismassoja metrolla Missioniin syömään reissun parhaat burritot  Taqueria San Franciscossa

Missionista löytyy ne hulppeat puutalot

Tokihan kävimme myös sillalla pällistelemässä. Golden Gate oli muuten Pietarinkirkon kupolin ja Leppävaaran Huippu -puiston lisäksi ainoita paikkoja, jossa huomasin korkean paikan kammoni. Siis ne kaiteethan on ihan olemattomat. 

Tunnelma San Fransicossa on jotenkin Eurooppalainen, mutta samalla rennompi. Autoa pidempien matkojen autoilun sijaista ihmisten kävelevät ja kulkevat julkisilla. Kun ne eivät kulje, ei se haittaa vaikkei kukaan tiedä minne ollaan menossa. Pride -kulkue sulki osan keskustasta julkiselta liikenteeltä ja bussit joutuivat kulkemaan kiertoreittejä. Eräs bussikuski kertoi vain ajavansa ympyrää, ihmiset neuvoivat reittiohjeita toisilleen. 

Majapaikkamme oli myös siksi hyvä valinta, että viereiseen  Presidio -puistoon oli helppo mennä hengaamaan ja nauttimaan auringosta. Puistohan on laaja ja ulottuu Golden Gatelle ja Baker Beachille asti, mutta me lähinnä käppäilimme ympäriinsä ja syötiin piknik -lounaita. Lähtiessä tuntui, että kaupunkiin olisi voinut jäädä pidemmäksikin aikaa. 

Share

Ladataan...
Karttakirja

Matka Santa Monicasta Oakhurstiin oli reissun pisin yhtäjaksoinen ajomatka. Toki tällä välillä lämpötilat huitelivat yli 45 asteen ja tien varsilla seisoi savuavia autoja konepellit ylhäällä. Meidän Nissan onneksi selvisi ajosta halki Preerian.

Jonkin aikaa ajeltuamme hoksasimme saavuttavamme pian jonkin järven näköisen asian. Kyltti kertoi paikan olevan Castaic Lake ja osa luonnonsuojelualuetta. Kesäkuisena tiistaiaamupäivänä saimme järven kokonaan itsellemme! 45 asteen aurinko oli kuumentanut pienen kukkuloiden keskellä istuvan järven veden kohtullisen lämpimäksi, eikä juuri muualla kuin vedessä pystynyt olemaankaan. Asfaltti poltti jalkapohjia sandaalien läpi. Koska järvikeissi tuli yllätyksenä, meillä ei ollut piknikeväitä ja matkan jatkuessa päätettiin ajaa seuraavaan isompaan kaupunkiin Bakersfieldiin syömään.

Bakersfieldissä elettiin ilmeisesti edelleen jotain agraariaikaa tai kesälomaa, sillä mikään ei arki-iltapäivänä viideltä ollut auki. Juuri sulkemassa oleva kauppa pahoitteli dinerinsä menneen kiinni neljältä. Neljältä! Nälkäkiukussa päädyimme jälleen mäkkiin, jossa olimme ainoat selvin päin olevat asiakkaat. Matka parkkipaikan halki poltteli jälleen jalkapohjia, mutta paikalliset rantojen miehet istuivat tottuneesti farkkutakit päällä. Mäkin kassa ihmetteli tilaamaamme kuumaa kahvia. 

Valtatiellä kuumoteltiin järisyttävän kokoisia rekkoja sekä maatiloja teiden varsilla. Mansikka- ja avokadopellot jatkuivat horisonttiin. Oakhurstia lähestyessä Kalifornian ruosteiset kukkulat vaihtuivat havumetsiin ja sää viileni hieman. 

Illan pimetessä saavuimme Oakhurstiin. Vajaan kolmentuhannen asukkaan kylä muistutti kovasti Savonlinnaa: yksi päätie, jonka varrella kaikki mainitseva sijaitsee. Savonlinnan tavoin myös erilaisia majoitusliikkeitä on huomattava määrä paikan asukasmäärään nähden. Onnistuimme saamaan huoneen jälleen Comfort Innistä, joten sokeriöverit odottivat taas aamiaisella. Ilma oli viileämpi, muttei huomattavasti. Mittari näytti nyt vain 38 astetta ja sirkkojen siristys kuului pimeässä illassa istuessamme motellin portailla. 

Itse Yosemitesta kirjoitin jo aiemmin täällä.

Share

Pages