Ladataan...
Kassalla

Jotta blogini ei olisi pelkkää nillitystä siitä miten perseestä kaikki on, ajattelin vähän avata sitä mitä hyvää olen tässä työssä oppinut. Niitä taitoja ja valmiuksia on hyvä muistuttaa itsellenikin, jotta osaan runoilla työhakemuksiin kaikenlaista jännää. 

Kassalla työskennellessä olen saanut aimoannoksen sitä niin kovin usein kuulutettua asiakaspalvelukokemusta. Ei ole varmaan tilannetta (no okei, joku joukkoampuminen vielä on kokematta) kassalla, jota en ole vielä todistanut. Neljä vuotta kaupan kassalla on kyllä karaissut pahimman arkuuden pois, eikä mua enää jännitä jos joku menee pieleen, koska kaikki mahdollinen on mennyt pieleen useammin kuin kerran. Osaan asiakaspalveluäänen -ja hymyn ja tekoreippauden. Olen sanavalmiimpi mummeleiden ja keski-ikäisten miesten letkautuksille. Hyvänä päivänä mä oon ihan oikeasti hyvä asiakaspalvelija ja saatan jopa nauttia siitä. Parhaimpia hetkiäni asiakaspalvelutyössä on ollut, esim. kun olen auttanut vanhaa mummelia löytämään oikean kulmakynän sävyn. Mamma oli niin iloinen saamastaan palvelusta, joka ei oikeasti edes kuulunut mun toimenkuvaan, mutta oli mun mielestä oikein mukavaa.

Kassalla istuessa oma liikkumatila ja alue, jota havainnoida on aika rajallinen. Työtehtävä ei vaadi järisyttävää keskittymistä, joten ihmisten tuijottelu ja havainnointi vie osan työpäivästä. Musta onkin tullut aika guru havainnoimaan tilanteita ja ihmisiä. Hienosti sanottuna, mulla on kehittynyt ihmistenlukutaito ja tilanteenlukutaito sekä tilannetaju. Mä osaan melko varmuudella sanoa, milloin kyseessä on hankala tyyppi. Mä osaan lukea ihmisestä, milloin se pyytää pikkupussia ja milloin se maksaa käteisellä. Osaan arvoida ihmisen ostoksista, mille puolelle kassapäätyä mun kannattaa sen ostokset laittaa. Mä tiedän millon nousee äläkkä, jos en tee asiaa X, tai millon jengi ihmettelee mitäkin kuittia lukiessaan. Osaan ennakoida, millon kaikki menee mahdollisesti vituralleen, jos asiakas tai minä toimin tietyllä tavalla. Kaikenlaisia pieniä juttuja,  joista on hyötyä ehkä muualla tai sitten ei. Joskus viihdytän itseäni mm. arvuuttelemalla, minkä setelin asiakas kukkarostaan kaivaa. 

Rahastaessa ja numeroita pyöritellessä on kehittynyt hyvä päässälaskutaito sekä numerotarkkuus. Myös mainostenlukutaito sekä järkevä kauppakäyttäytyminen on aika hanakasti takaraivossa. Myös ongelmanratkaisutaito on tavallaan kehittynyt, kun yrittää keksiä ihmisten valittamiseen jotain järkevää vastattavaa heitä auttaessa. Ymmärrän, että mainoksessa on kyseessä kilohinta eikä kappalehinta. Tiedän, milloin kaupassa on maailmanlopun meininki. Älyän pakata tavarani nopeasti. Tiedän miten olla mahdollisimman vittumainen asiakas. 

Tietenkin taitoina voin mainita kassajärjestelmän käytön ja sen erilaisten nappuloiden ja vempainten toiminnat. Lisäksi ikärajavalvonta, turvallisuuskysymykset ja mahdolliset työturvallisuusriskit on tiedossa. Tiedän numerofaktaa hävikeistä ja myymälävarkaista. Ja kyllähän tässäkin työssä omia etuja täytyy valvoa, joten TES ja työlainsäädäntö ovat tiedossa. 

Kaikenkaikkiaan kassalla työskentely on opettavaa, kasvattaa pitkää pinnaa ja paskansietokykyä. Jokaisen ihmisen tulisi olla kaksi viikkoa kassalla töissä, jotta oppisi käyttäytymään ja olemaan ihmisiksi. Kassatyö parhaimmillaan on sosiaalista ja hauskaa, riippuen asiakkaista ja työkavereista. Ilman hyvää porukkaa työ on aika yksinäistä ja karua yksinpuhumista. Suosittelen joskus ajatuksella miettimään, että millainen tyyppi siellä tiskin takana istuu ja kokeilla katsoa vaikka silmiin. Saatat yllättyä.

Ladataan...
Kassalla

Mun duunipaikalla on tällä hetkellä aika semi-raskasta olla töissä. Yleinen ilmapiiri on vitutus ja aika monen jaksaminen on äärirajoilla. Onnea vaan niille, jotka saavat juuri nyt olla lomalla. Talossamme tapahtuu isoja fyysisia muutoksia, jotka aiheuttavat kaikenlaista ylimääräistä jokapäiväiseen työhön. En voi valitettavasti avata asiaa suuremmin, mutta esimerkiksi jotain kertokoon se, että noin 50 henkilön yhteisissä taukotiloissa on käytössä vain kaksi wc:tä; naisten ja miesten. Näitä tiloja käyttää oman henksun lisäksi kaikki talon ulkopuoliset työmiehet ja ketjun ylimääräinen henkilökunta. Odotan kauhulla sitä päivää, kun nämä vessat jumahtavat. 

Tänään kaikki meni ihan alusta asti ihan vituiksi, kun saavuin töihin. Meillä on ollut erilaisia ylimääräisiä alennuskampanjoita, esimerkiksi tietyllä lapulla merkityt tuotteet ovat lisäalennuksessa. Tämä kampanja on ollut noin kuukauden käynnissä. Olin juuri saapunut duuniin ja olin työvaatteet päällä menossa leimaamaan itseäni sisään, kun kolme asiakasta peräkkäin kysyy, että saako lapuilla merkityistä tuotteista lisäalennusta. Vanhaan tapaan sanoin, että kyllä saa. No kaksi minuuttia myöhemmin kassatoimistossa minulle selviää, että kampanja on loppunut just tänään ja mitään lisäalennuksia ei enää heru. Voitte kuvitella, millainen paskamyrsky nousi kassalla, kun nämä asiakkaat eivät saaneetkaan "myyjän lupaamaa" lisäalennusta. Olivat paskiaiset vielä mun nimenkin kattoneet, että pystyivät varmasti valuttaa syyt oikeille niskoille. 

No, sitten mun kassalle tulee mummeli tyttärensä(?) kanssa. Mummelin ostoksissa on mansikkarasia. Mansikkarasiassa ei ole kantta eikä pussia, Mummeli pyytää mua laittamaan mansikat pikkupussiin (vaikka hänen tyttärensä seisoo pussitelineen vieressä). Laitan mansikat pussiin ja laitan ne hihnan sivuun, etteivät muserru. Mummeli sanoo: "Olisihan sen pussin voinut sulkeakin!". En kommentoi mitään. Kun mummeli maksaa, jupisevat mummeli ja tytär miten huonoa palvelua, kun ei ole edes opetettu laittamaan pussia kiinni, ihan kuin en olisi paikalla ja oikein kerjäten että pahoittelen tai sanon jotain. En sano mitään ylimääräistä. Kun tyttö ja mummeli kävelevät pois, tokaisee tytär vielä marttyyrina: "On täältä ennen ihan hyvää palvelua saanut!".  Siis voi jumalautasaatana, miten mua ärsyttää tuollaiset helvetin hiekkapillumummot! Jos olisin laittanut pussin kiinni, olisi se ollut liian tiukalla tai liian monta solmua tai jotain muuta ihan vitun naurettavaa ongelmaa olisi siitäkin saanut revittyä.

No, seuraavalla asiakkaalla oli myös hiekkaa jossain reiässä, kun oliiviöljy oli väärällä hinnalla kuitissa. Soitan osastolle, jossa selvitetään asiaa. Samalla, kun olen puhelimessa ja asiaa yritetään katsoa, alkaa nainen selittää oikein kovaan ääneen missä tuote on ollut ja mikä lappu oli ollut ja mitä vielä. Siis vittu samaan aikaan kun yritän kuulla jotain, mitä siellä puhelimessa sanotaan. Onko jumalauta niin vaikeeta pitää turpaa kiinni silloin kun yritän puhelimessa selvitää sitä oikeaa hintaa?! Mun geneettinen kehitys ei ole vielä niin pitkällä että voisin samaan aikaan kuunnella mitä puhelimessa selostetaan ja mitä puhelimen ulkopuolella meuhkataan. Onko vittu ihan pakko hölistä, kun yritän esimerkiksi kuulla ean-koodia, jossa jokainen numero on aika saatanan tärkeä että tuote menee oikein kuitille. 

Mä saan joku päivä vielä jonku slaagin, ihan oikeesti. 

Ladataan...
Kassalla

Juhannusviikko oli kuin olikin painjaismainen. Sen lisäksi, että meillä oli kahvitarjousruuhkat (+juhannus), oli suuri osa työntekijöistämme lomalla ja heitä oli korvaamassa iso joukko vuokratyöntekijöitä. Olin töissä kahtena iltana peräkkäin kassalla meidän ainoa "oma" työntekijä noin kuuden vuokratyöntekijän kanssa.

Nyt pieni avautuminen vuokratyöntekijöistä. Mikään tästä ei ole heidän vikansa, sillä he ovat tulleet kuin ekaa päivää töihin, joten kaikki on heille uutta. Ja on hyvä, että kysytään jos on epäselvää. Ei siinä mitään. Mutta, kun vieressä oleva tyyppi kysyy: "Jos asiakas maksaa kortilla, painanko silloin Kortti-nappia?" voi hetken miettiä sellaista perusasiaa kuin perehdytys. Keskiviikkoiltana minun molemmilla puolillani istui henkilö ensimmäistä kertaa kassavuorossa tässä ketjussa, ilmeisesti toisessa ketjussa olivat olleet. Voitte kuvitella miten, pientä stressihikeä alkoi pukata, kun yrität hoitaa omia vittumaisia asiakkaita ja samalla vieressä olevat kysyvät tauotta jotain perusasiaa, ja heidän kuittejaan täytyy korjailla. Ja päivän päättyessä he eivät tienneet esim. että tupakkakoneet täytyy laittaa kiinni ja portit sulkea. Kassan tilityksestä puhumattakaan. 

Torstai-iltana olin taas yksin vuokrakassojen kanssa. Vieressä oleva tyttö oli vielä ottamassa asiakkaita ja kauempana meistä oli poika ilmeisesti pulmatilanteessa asiakkaan kanssa. Olin saanut oman kassani suljettua, joten käskin tytön vahtia rahojani ja menin auttamaan poikaa. Pojan asiakkaana oli perhe, jolla oli täysi kärryllinen ruokaa. Ilmeisesti jo maksetulle kuitille, oli mennyt yksi lava limpparia liikaa ja poika ei osannut korjata kuittia. Ei siinä, aloin korjata kuittia ja pyysin miestä nostamaan limpparilavan, jotta saisin sen poistettua kuitilta. Mutta, mies ei ollutkaan yhteistyökykyinen ja sanoi ylimielisesti, ettei aio nostaa kärryssä alimmaisena olevaa limpparilavaa, sillä tämä oli meidän virheemme. 

Tässä vaiheessa, mulla repes hihat ihan totaalisesti ja annoin palaa. Ensinnäkin kello oli jo vartin yli yhdeksän, voisiko herra suurperhe tulla kauppaan vaikka hieman aiemmin. Toiseksi, me ei olla mitään palvelijoita täällä, että jos herra haluaa joskus päästä kotiin, niin nostaa nyt sen lavan sieltä kärrystä. Kolmanneksi, todella naurettavaa yrittää nöyryyttää meitä kassoja, kun meidänkin työaikamme on jo loppunut. (En ehkä ihan noilla sanoilla, mutta idea oli sama). 

Mies ja hänen vaimonsa olivat ihan pöyristyneitä käytöksestäni ja mies sanoi argumenttinaan "hänellä odottaa tuolla seitsemän lasta" ja lässynlää. Lupasivat laittaa kauppiaalle palautetta ja kaikkea muuta. En tiedä, mulla meni hermo koko hommaan ja olin kieltämättä aika törkeä. Lopulta vuokratyöntekijä-poika nosti limpparit kiltisti ja saatiin homma pois alta. 

Seuraavana yönä kävin ihan ylikierroksilla sekä vuokratyöntekijöistä että tuosta koko tilanteesta ylipäätään. Päädyin soittamaan esimiehelleni ja selitin tilanteen, joka onneksi ymmärsi että vikaa oli myös tässä miehessä. Hain myös sairaslomaa ja sainkin sitä "stressireaktio" nimikkeellä. Nyt olen juhannuksen tasaillut verenpainettani ja huomenna menen taas töihin. 

Tarinani nyt esimerkkinä siitä, että asiakkaana ei voi tietää mitä kassan toisella puolella tapahtuu. Varsinkin nyt kesällä on paljon kesätyöntekijöitä, joiden kanssa saa harjoittaa kärsivällisyyttään. Yhteistyökykyä toivoisin siis myös asiakkailta. 

 

Pages