Huhtikuu on pihakuukausista rumin (mutta toiveikkain)

Kasvihormoni


"Olisitko kiinnostunut haastattelusta, aiheena olisi viime syksyinen pihan maa-ainesten siirto. Samalla kyseltäisiin sinulta bloginpitämisestä", tiedusteltiin minulta viikko sitten. 

Jes, totta kai! En ole vielä kertaakaan kieltäytynyt lehtijutusta, sillä keskimääräisen itsevarmana ja suomalaista kansaa mielellään sivistävänä ihmisenä koen, että minulla on paljon annettavaa ja sanottavaa, jos joku vaan haluaa kuunnella. Jos totta puhutaan, pääasiassa en edes tiedustele kiinnostaako muita, ammennan tietolaaristani muille ihan ilman sitäkin.

Sitten tuli se järkyttävä hetki. "Otettaisiin samalla kuvia siinä sinun pihallasi."

Siis mitä? Kuvia keskellä huhtikuuta, puutarhassani? Siinä, jonka mylläys jäi kesken viime syksynä? Siinä, jonka pääväri on ruskea, jonka kukkapenkit ovat siistimättä ja joissa ei ole vielä ainuttakaan sipulikukkaa auki?

Nielaus. Ulkona satoi räntää.

"Kai siinä voi ottaa kuvia, pidänhän minäkin siitä blogia. Mutta kai tajuat, että huhtikuinen piha on aika kauhea?"

Onneksi toimittaja oli yhtä tarkka rajausten kanssa kuin minäkin olen. Ja onneksi puutarhavaatteeni ovat muuta kuin ruskeat, niin huhtikuinenkin piha voi näyttää joltain muultakin kuin kyntöä kaipaavalta pellolta. Parin päivän lämmön jälkeen kuvia olisi tosin voinut ottaa muuallakin kuin vain sorapatjan päällä, mutta ajantasaisista kuvista pitää tulla nauttimaan tänne. Niitä ei painetusta mediasta löydy.

Haastattelun löydät halutessasi täältä.

Hyvää ja riemullista pääsiäissunnuntaita!

 

Share

Kommentit

maikku67
Vihreitä unelmia

Hyvä kuva ja kiva juttu! Ei sitä muidenkaan pihat tähän aikaan kovin hehkeitä ole ja riipparaita näyttää hienolta.

Perho Kerttunen
Kasvihormoni

Kiitos! Niinpä niin, kenen pihasta tehtäisiin kuvajuttua huhtikuussa? Vähän sama, kuin jos marraskuussa ensimmäisten pakkasten (ja lumien) mentyä tultaisiin kuvaamaan pihaa. Voi ankeuden ankeus.

Mutta toisaalta, tämän päivän auringonpaisteen aikaan oli taas niin ihastuttavaa, vaikka kuinka on multakasat levällään ja penkkien raakkaus kesken (silppuan kaikki kasvien varret suoraan penkkeihin, joten ne eivät ole senkään jälkeen siistejä). Jotenkin se auringonpaiset muuttaa koko katsontakannan. Trampoliinikin saa ihastuttavan aksentin, ainakin, jos vertaa sadepäivien trampoliininäkymään.

Riipparaita on kyllä hieno!

Kukkaiselämää (Ei varmistettu) http://myusualdailylife.blogspot.com

Käväisin lukemassa tuon jutun. Kiva juttu. Voin kyllä samaistua tuohon tunteeseen, jos tullaan huhtikuussa kuvaamaan puutarhaa... ;O)

Perho Kerttunen
Kasvihormoni

Heippa Kukkaiselämää! Luulenpa, että kuka tahansa puutarhabloggari pystyy samaistumaan tunteeseen :)

tiia_

Kiva juttu! :) Juuri tänään kirosin pihaa kuvatessani, että hehkeitä kuvia ei saa tähän vuodenaikaan, ei sitten millään. ;)

Perho Kerttunen
Kasvihormoni

Hehkeä huhtikuinen pihakuva kuulostaa jotenkin erikoiselta Suomen oloissa :) "Saanko esitellä: talventörröttäjät kukkapenkissä, tosin nyt jo vähän kenossa, nurmi vaaleanruskeana, lehtipuut paljaina ja havut hieman värinsä menettäneinä. Mutta jos oikein tsuumaatte tuonne mullan sekaan, sieltä nousee sipulikukkia, tosin pupu tuli ja nakersi niistä suurimman osan lehdet matalaksi. Nauttikaa toki lähimetsästä kaikuvista räkättirastaiden raakunnasta. Hehkeää!"

annelivia (Ei varmistettu) http://anneliviantalossa.blogspot.fi

Hieno ajoitus toden totta ;) Juttu näyttää silti onnistuneen hyvin. Pyysitkö palaamaan kesemmällä?

Perho Kerttunen
Kasvihormoni

No vitsit, en tajunnut. Ehkäpä ajoitusjärkytykseltäni. Toisaalta, meillä on vielä tulossa yksi pihanmylläys, joten ensi kesä voisi olla parempi ajoitus, ehkäpä sitten?

Kommentoi