Kääpiöiden puttirata

Kasvihormoni

Joku voisi nähdä tässä trampoliinin alustan mutta katsopa tarkasti uusiksi. Mikä ruohomatto! Tuuhea, lyhyt, tuuhea, tuuhea ja lyhyt. Se on ilmiselvästi kääpiöiden puttikenttä! Olemme saaneet otettua siis hyötykäyttöön täysin turhan alueen trampan alta, ja helpommin kuin kuvittelin. Nyt odottelen varauskirjan kanssa kaikkien pikkukääpiöiden saapumista pihallemme: pelaamaan pääsee ilman jäsenyyttä kertamaksulla, joka on vain vitosen. Lyömätön avajaistarjous! (Ehe ehe, tahaton puujalkavitsi oli tuo.)

Mitenkäs tähän iloiseen harrastukseen on päästy, varsinkin, kun puupäätarhuri on julkisesti ilmoittanut inhoavansa nurmen leikkaamista? No, leikkaamalla sitä nurmea, tietysti, sillä leikkaamallahan se matto tihenee! Meillä ei olla ikinä, ei kuunaan nähty vielä näin hyvännäköistä nurmimattoa. Saas nähdä, millainen nurmi meillä on ensi vuonna, kun ensimmäistä kertaa eläessäni olen ajatellut antaa nurmelle myös lannoitetta. Pitäisiköhän sieltä karsia ihan jopa noita rikkojakin, joita ainakin Englannissa kartetaan? Nyt on todellakin asenteeni nurmeen muuttunut!

Meille on nimittäin muuttanut kotiin sähkölammas. Eihän se ihan yhtä kaunis ole kuin sähkötön versio, mutta tekee työnsä ahkerasti ja tarkasti. Aamulla se heräilee kahdeksan aikaan ja palaa yöpaikkaansa kymmenen maissa illalla. Sur, sur se vipeltää ympäriinsä ja syö ruohoa kiltisti, ja jos väsy yllättää, se palaa pilttuuseensa latautumaan.

Ei meidän yhteiselämä ole ollut vielä ihan ongelmatonta. Sitähän voisi nimittäin luulla, että kun hankkii yhden noin ahkeran leikkaajan, pääsee itse helpommalla. Väärin, ainakin vielä toistaiseksi, mutta onneksi meillä asuu Tekninen tuki, joka hoitaa homman noin niin kuin lähtökohtaisesti. Ensin ei tullut luettua asennusohjeita ihan tarkasti, ja lammasraukka ei osannut hoiperrella takaisin pilttuuseensa. Sitten tarvittiin suurempi aitaus ja piti ryhtyä alueenvaltaukseen. Kun päkäpää oli syönyt ruohoa pari päivää, alennettiin sen terää liikaa ja reunanaru alkoi katkeilla tiuhaan tahtiin - ja meidän lammas on niin viisas, että silloin se lakkaa toimimasta kokonaan, ei lähde karkuun sitten kirveelläkään uhaten. Ja vielä on sekin vaikeus, että meidän etu- ja takapihan välinen rinne on hädin tuskin sellainen, jota lammas jaksaa kiivetä ylös, joten välillä sille tulee hiki tai se jää lepäilemään.

Meidän pihaa tullaan muokkaamaan robottiystävällisemmäksi toivottavasti vielä tänä syksynä. Nyt on jo opittu, että tällaiseen pihaan robottia laitettaessa asennuksessa on hyvä olla kumivasara, kanttauslapio ja trimmeri, joten kauppareissuksihan se meni, niiden aiemmin mainitun jatkonarun ja lisäkiinnittimien ostamisen lisäksi. Oheisen kuvan kikatkin ovat ihan huomioitavia asioita, mikäli pihaa ei olla perustettu termi "helppohoitoinen" mielessä:

  1. Kaikki, mihin robotti törmää, tulee ympäröidä niin, että se ei jää niihin jumiin. Mikä tahansa, joka on liian loiva tai pehmeä, nappaa robotin reunasta kiinni ja sitten alkaa pyörien tyhjäkäynti.
  2. Robotti leikkaa nurmen vain metallinarun sisälle syntyvän induktiosilmukan sisältä. Erityisesti epätasaisissa kohdissa leikkausaluetta ympäröivä johto kannattaa upottaa maan sisään. Kunhan kaivelemme maata koneella, upotamme reunajohdon kaikkialta maahan. Tällöin se ei pääse katkeamaan vahingossakaan leikkauksen aikana.
  3. Niistä kohdin, josta johto jää nurmen pintaan, kannattaa heinä leikata hyvin lyhyeksi asennuksen aikana. Tarvittaessa korsia kannattaa ohjailla tuppaan oikealle puolelle, ettei naru pääse kohoamaan pinnasta ylöspäin. Sakset, trimmeri tai tarkat sormet siis peliin!
  4. Kiinnitystapit katkeavat, jos ne painaa jalalla maahan. Kumivasara (moska) on hyvä paukutteluväline.
  5. Ainakin meidän robotin ohjeistuksessa käskettiin asentaa erilaisia robotin kulkuun liittyviä ohjauslenkkejä. Ne pitää tehdä oikein, tai raukkaparkarobotti ei osaa takaisin kotiinsa. Oikeassa alakulmassa näkyy vielä trimmerin tekemät nurmenlyhennysjäljet tällaista silmukkaa varten.

Kun asennus on tehty oikein, robotti leikkaa nurmen kuin unelma. Sen todistaa ystäviemme piha, jonka nurmi näyttää nii-in hyvältä, ja jossa robotti on useamman vuoden ajan hoitanut leikkaustyöt. Robotti on myös hyvää viihdykettä illanistujaisiin: itsekin olen ehtinyt tuijottelemaan pikkulemmikkiäni usean tunnin ajan parvekkeelta. Rakas lapsemme on saanut myös monta nimeä, kuka kyselee koiramme perään, kuka ihailee meidän koppakuoriaista. Nyt kun vielä jaksaa poistaa nurmen kaikkialta muualta kuin mihin tuolla ötökällä pääsee, niin leikkaushommat ovat menneen kesän lumia. Se pitää myös jättikurpitsan kasvun kurissa!

Ai sen hinta? Uskaliaat googlatkoon, minä tyydyn siihen tietoon, että käyttösähkö maksaa kesässä vähemmän kuin minun lounaani. Mutta ei me mihinkään kesäreissuun tänä vuonna päästy lähtemään.

 

Share

Kommentoi