Katsoako vaiko eikö katsoa: talven alastomuus

Kasvihormoni

Kovat pakkaset ja leudot suojasäät ovat saaneet milloin ryntäämään pihalle, milloin pysymään sisällä. Tavallisia kävelyreittejä kulkiessa talviaikaan yllättyy: noinko paljon meille näkyy, tältäkö meillä näyttää?

Meidän pihaan on valittu paljon lehtipuita, mikä tarkoittaa, että pihan läpi näkyy suoraan naapuriin - ilman esteitä, hädin tuskin pitsiverhoon sonnustautuneiden pihan asukkaiden ohi ja läpi. Vilkuillessa tulee tunne, että tuohon pitää saada havuja: tuuheita, peittäviä ja ainavihantoja, jotta rumat näkymät naapuritalojen kattoihin häviävät.

Sitten kuitenkin tajuaa, että kun oma piha on alle tuhat neliötä, ei siitä voi tehdä tukkimetsää. Jos on valittu lehtipuita, pitää hyväksyä se, että talvella puut ovat alastomia ja toivoa, että isommille rivitalopihoille tulisi edes yksi puu. Tirkistellään nyt sitten, kun on, mistä katsella. Pakkasen pitsiä oksien yllä näin aluksi - naapurien touhut kun eivät niin suuresti kiinnosta.

Oikeastaan sitä kiinnittää huomiota siihen, kuinka tasapainoiselta ja herkältä talvinen tienoo näyttää: talo ja ympäristö sulautuvat toisiinsa, piha on lumivaipan alla turvassa ja kuura koristaa kaiken sen, mitä silmäni karsastavat kesällä. Tumma, auringon rapistama parvekkeen kaidekin on saanut sen sävyn, jota siihen haaveilen - kyllä, ensi kesänä on ehdottomasti löydyttävä aikaa sen hiomiseen ja uudelleenkäsittelyyn.

Kiitos talvi! 

Sitä paitsi jos nyt tämän postauksen myötä innostuit vaeltamaan meidän nurkille nähdäksesi jotain pitsistä emännän yllä, pitelehän hevosiasi. Kesällä meidän pihamaa on suojainen, eikä siellä vilahtele asukkaita alusasussaan. Sama näkymä parin kesän päästä (kunhan puut kasvavat ja viheriöivät) saattaa näyttää jotakuinkin tältä ja silloin myös elopainoa kerryttäneellä Kerttusen emännällä on oikeus kulkea pelkissä bikineissä, mikäli siltä tuntuu:

Siihen asti pysyttelen verhottuna suurempaan röijyyn ja tarvittaessa suljen sälekaihtimet. Tai Tekninen tuki sen tekee, minun luonteeni on yhtä avoin kuin näkymä talviseen pihaamme. 

P.S. Mikäli suunnittelet pihamaatasi, huomioi näkymät ajoissa. Tai niin ajoissa kuin pystyy: jos ei tiedä, mitä naapuri pihalleen laittaa, ei voi olla varma, mihin kaipaa suojaa. Istutuksia suunnitellessa kannattaa miettiä, mihin tarvitsee pysyvän näkösuojan läpi vuoden, siihen kohtaan kuuluu laittaa havupuu. Muutoin lehtipuut sopivat pihaan kuin nenä päähän.

Share

Kommentit

maikku67
Vihreitä unelmia

Mun piti ottaa viikonloppuna pihakuvia, mutta en kerta kaikkiaan kyennyt, kun joka suuntaan katsoessa näkyy naapuritaloja, joiden tasainen ikähaitari on toista sataa vuotta ja värikirjo valkoisesta kirkkaan keltaisen kautta punamultaan ja tien toisella puolen vielä sininen, auts! Teillä taitaa olla talot samalta vuosikymmeneltä ja asemakaavassa yhteensopiviksi suunniteltuja, joten näkymä on ihan kiva, vaikka onkin paljastava. Kohta ne lehdetkin jo puhkeavat :)

Perho Kerttunen
Kasvihormoni

Auts tosiaan! Toisaalta riemunkirjava ja joka suuntaan töröttävä ympäristö on kans kiva, kun ympärillä ei ole pelkkää pastellinväristä peltopytinkiä, toinen toistensa kopioita :) Meilläkin on kilometrin päässä sellainen ympäristö, suuntaan sinne aina mielelläni lenkille. Joten hyvät ja huonot puolet löytyy kummankin laisesta ympäristöstä! (Tosin sitä ihmettelen, että kun kaupunki asettaa jotkut istutusmääräykset, niitä ei tarvitse oikeasti noudattaa edes sen vertaa, että istuttaisi mitään pihaan, kunhan raivaa rakennusjätteet pois. Ympäristöstä huolehtiminen ei ole kaupunkimme vahvuuksia.)

Hanna0107 (Ei varmistettu)

Kiitos mieltä avartavasta postauksesta! Meillä on ensi kesänä tulossa uuden omakotitalopihan puiden ja pensaiden istutusten aika ja tästä sai kyllä hyviä vinkkejä, mitä kannattaisi ottaa huomioon. Olisiko muuten ideoita noihin havupuihin? Tykkään esim. tuijista, mutta ne näyttävät melkein kivoimmilta yksittäin, kuin ryhmissä tököttäen.

Perho Kerttunen
Kasvihormoni

Onpa kiva kuulla, että postauksesta on hyötyä tässä mielessä! 

Monet havut on hitaita kasvamaan, joten havupuuideat riippuu siitä, kuinka peittävää ja kuinka nopeasti pitää saada aikaiseksi. Jos peittävyydellä on kiire, niin ainoa nopeasti kasvava havu, joka tulee mieleen, on 'Brabant' tuija. Ja se, jos mikä on tylsä. (Tosin se kasvaa tuossa ekassa kuvassa meidän talon edessä ja töröttää siinä ihan nätisti.)

Omia suosikkejani ovat hopeakuusi, surukuuset (ehdottomasti kolmen ryhmässä!), kapeat pilarikatajat ja sembramännyt. Pihdat on myös kauniin mallisia havupuita, monet kauniimpia kuin tavalliset kuuset. Maanpeittäjänä tuivio ja sinikataja on osottautuneet meidän pihassa tosi toimiviksi, erityisesti sinikataja tuo eloa maanpintaan. Maanpeittäjien sekaan istutetut kääpiövuorimännyt (jotka on pidetty vielä leikkaamalla pallomaisina) näyttävät tosi kauniilta: näitten lomaan on vielä istutettu syyshortensioita ja muutama kukkiva pensas (erilaisia angervoja), joilla tulee vaihtelua vihreän sekaan. Minä tykkään!

Mä teen ideoita hakiessa niin, että kuljen asutusalueilla kännykän kanssa ja napsis vaan aina sellaisesta paikasta kuva, joka miellyttää silmää :) Meillä ideoita voi käydä katselemassa Viherlandiasta (jyväskyläläinen puutarhamyymälä), olisko teillä päin vastaavaa ideapuutarhaa?

Hyvää intoa sinne suunnitteluun!

Kommentoi