Loppuvuosi kuvina

Kasvihormoni

Kalenterivuosi on taas loikannut sen viimeisiin hetkiin. Puutarhan näkökulmasta vuosi loppui kasvukauden päättymiseen, nyt ollaan jo kiivaasti matkalla kohti uutta kasvua, onhan päivä pidennyt jo reilun viikon ajan. Siinä missä suurin osa bloggareista tekee yhteenvetoa menneestä vuodesta, minä tiivistän ajan kesäkauden lopun ja kaamoskauden välissä tähän postaukseen. Lokakuun alussa tein nimittäin postauksen Kesä seitsemässä kuvassa, jossa kerroin pihani kasvukaudesta. Tässä on aika sen jälkeen.

Piha tuotti syksyn aikana satoa, josta saatiin nauttia enemmän kuin kuvittelin: kävinpähän tuossa viikonloppuna hakemassa kasvimaalta muutaman sinne unohtuneen punajuuren ja napsin mintun vihreät lehdet uudenvuodenvalvojaisten minttusiirappiin. Pihan paras yllättäjä oli kuitenkin etelärinteeseen istutettu päärynäpuu, jonka hedelmien maku oli herkullinen. Harmi, että lajikenimet ovat hukassa: näitä soisin kasvatettavan jokaisessa pihassa. Yhtä lailla soisin kasvatettavaksi myös yrttipaljoutta sekä perunoita vähintään omaan tarpeeseen, sillä itse kasvattamisessa on sitä jotain ja maut siihen päälle. Syksy oli siis aromaattinen.

Syksy oli myös värikäs ja lämmin. Tuntui, että joulukuu tuli hupsis yhtäkkiä, mutta kyse oli varmaan siitä, että sitä pitkää ja onnettoman ankeaa saderämpsykeliä oli tavanomaista vähemmän. Bonuksena tuli ruska, joka oli vertaansa vailla. Onneksi pihasta (ja naapurustosta) löytyy ruskakautta silmälläpitäen istutettuja kasveja, kuten aroniaa ja pilvikirsikka. Ah!

Vuoden edetessä kohti loppuaan tajusin, kuinka oivallinen pihanmuokkausvuodenaika syksy on. Pari konetta kävi kuopsuttamassa pihaa ja maa-aineksia siirrettiin erinäisiin läjiin, kasoihin ja kumpuihin. Näihin kuviin en mielelläni palaa, sillä ne muistuttavat siitä, mistä kevät jatkuu. Sähkökaapelit tuli kaivettua maan alle mutta homma on vielä kesken. Pahasti kesken ja vielä useasta eri kohdasta, vaikka maan sulettua uudelleen olen ehtinyt tasoittaa jo muutaman marraskuussa jäätyneen kumpareen sekä kitkeä paremman tekemisen puutteessa kukkapenkit. Huoh. Huoh. Huoh.

Pakkaset saapuivat vasta marraskuussa ja millaisen kauneuden ne toivatkaan mukanaan! Ruskan jo jätettyä maankolkkamme kuuraiset timantit koristivat ympäristön. Kasvustojen taintumiseen ja rähjääntymiseen meni harvinaisen monta aamua. Niin kaunista ja silmiä hivelevän i-has-tut-ta-vaa.

Pimeiden iltojen pidentyessä ymmärsin onneksi virittää olohuoneen ikkunan eteen talvivalaistusta. Miksi en tehnyt sitä jo viime vuonna, jolloin valottomuus tuntui ylitsepääsemättömän vahvalta? Valoa katsellessa on paljon miellyttävämpi odottaa helmikuun loppua ja päiviä, joiden pituus alkaa vaikuttaa mielen syvyyksiin tasapainottavasti. Sitä odotellessa istuskelen kirkasvalolampun edessä ja aloitan kasvukaudesta haaveilun - chilin siemenet voisi jo kaivaa esiin. Sekä tietysti pujotan jalkani monoihin, kiinnitän ne sivakoihin ja hiihtelen joulukuun rapistaman kehoni kuntoon - uskon nääs vakaasti, että se talvi tulee sieltä vielä. Siinä olkoon uuden vuoden lupaukseni sekä talvikauden nautinnon edistäjäni - edes puutarhaintoilija ei saa painua liian syvään epätoivoon kevään kaipuussaan.

Nyt ulkona sataa taas lunta, joten taisivat tämän vuoden viimeiset ulkokylvöpuuhat jäädä tekemättä, kasvatellaan niitä porkkanoita sitten keväästä. Valkeaa vuotta 2014 sinulle!

Share

Kommentit

Nuo keijunkukat näyttää aivan mahtavilta! Ihana kuva, melkein voisi tauluksi tehdä :)

Perho Kerttunen
Kasvihormoni

Kiitos! Keijunkukat on tällä kertaa rönsytiarelloja, sellaisia, joita olen hakenut tuolta metsän reunan salakomposteilta. Keijunkukat on kyllä nouseet mun suosikkikasveiksi, harmi vaan, että en tajunnut napata niitä viime kodista jakopaloiksi. Ne on niin viehkeitä kukkiessaan, oikeita keijukaisia tanssimassa ja niiden lehdistö on mukava lisä muutoin paljaassa maassa syksyllä. Näillä kehuilla pitää varmaan hankkia ensi kesänä muutama lisää (nyt löytyy vain tummaa ja sellaista kuparista), ovat totta tosiaan mukavia!

No hups, kylläpä katselin kieroon :D Ovat jotenkin ihan samanäköisiä, kuin keijunkukat ja minulla on vielä tuollaista väritystäkin omissani. Noh, aina oppii uutta :)

annelivian talossa (Ei varmistettu) http://anneliviantalossa.blogspot.fi

Kiitos tämän värikkään puutarhavuoden jakamisesta ja oikein paljon menestystä seuraavalle vuodelle!

Perho Kerttunen
Kasvihormoni

Kiitos toivotuksista ja menestystä Annelivian taloonkin :) Niin ihailen lueskelen blogiasi, toivottavasti myös ensi vuonna.

Jenni S.

Samoin minä kiittelen näistä ja muistakin jakamistasi inspiroivista kuvista ja kirjoituksista. Hyvää ja puutarhaista uutta vuotta! (Mä aion tehdä huomenna ihan vähän puutarhatöitä vain siksi, että se on mahdollista 1. tammikuuta.)

Perho Kerttunen
Kasvihormoni

Jipii, Jenni, niin pitääkin tehdä! Hyvää tammikuun puutarhatöitä :)

Kommentoi