Meidän takapihalla on valot, vol 1

Ladataan...
Kasvihormoni

Nyt, kun puolet päivästä on virallisesti pimeää, tarvitaan valoa. Ja vuhuu! Kuin tilauksesta meillä kävi sähkäri ja nyt sitä hohtaa lamppu poikineen pimeässä! (Ja totta puhuen myös sateen hämärtämässä pihassa.) (Edit: RÄNTÄsateen.)

Jo ensimmäinen talvi valottomalla pihalla osoitti sen, että omia pihavaloja tarvitaan. Kun olin saanut yleissuunnitelman pihan tilankäytöstä tehtyä, siihen oli helppo miettiä valojen paikat, mutta itse valaisinten asennusta jouduttiin odottamaan hyvä tovi. Tietysti, kun ei sitä pupun selässä kuljeta.

Talon yhteydessä meillä oli jo seiniin kiinnitetyt valot, jotka riittävät mainiosti rakennuksen ja meidän varsinaisten oleskelualueiden valaistustarpeeseen. Kuitenkin myös pihaan kaivattiin sekä yleisvaloa että tunnelmaa luovaa lisävaloa.

Suunnittelin meidän pihan valaistukseen sekä yleisvaloja että tunnelmavaloja. Halusin erityisesti leikkialueille kattavan valaistuksen, jotta hämärämmän vuodenpuoliskon aikana pihaa voidaan käyttää hyväksi pihaleikeissä. Suomen kesässähän pihalla näkee potkia palloa mainiosti, joten leikkialueiden valaistus kannattaa miettiä nimen omaan talviaika mielessä (huomioi siis tulevan nietoksen korkeus valaisinten pituutta mallaillessasi). Muistan edellisen kodin pihan ja ne hämärät aamutunnit paimentamassa minikokoisia lapsia pihalla - puhumattakaan niistä illan hetkistä, jolloin tilanteen olisi pelastanut mikä tahansa ulkoilmassa vietetty aika - satoi sitten vettä, räntää tai lunta. Mutta kun ne valot puuttuivat.

Kulkuväylät on puolestaan hyvä huomioida turvallisuuden lisäämiseksi, mutta meillä takapihalla ei oikeastaan kuljeta pimeään aikaan muutoin kuin jahtaus- ja vaanimisleikeissä. Niissä on puolestaan pieni varjo hyväksi, niin ei jää heti kiinni piilosta. Ovela äiti-ihminen osasi kuitenkin valaista olennaisimmat istutusalueet, jotta iltojen hämärtyessä voi kiljua ikkunan raosta, että niiden sekaan ei saa piiloutua.

Pihan takanurkkaan halusin myös ylöspäin suunnatun spottivalon, sillä siellä sijaitsee mielenkiintoa herättävät kivilohkareet ja niiden takana tunnelmallinen puun. Ehkä yksi spotti ei aiheuta niin suurta valosaastetta, että täällä pimeyden keskellä siitä tarvitsisi kantaa syyllisyyttä?

Siellä ne nyt ovat ja erityisesti hiekkakaivos (joka ei nimenomaisesti saanut meidän koululaisten mukaan olla hiekkalaatikko, ehei) on saanut illalla jatkoaikaa valojen myötä. Mäiskis vaan, kivet ovat halkeilleet ja murska sinkoutunut ympäriinsä, kun kivien sisältä etsitään rautamalmia ja kaikkia kimmeltäviä kivennäislajeja.

Itse olen puolestani erityisen kiitollinen tästä lisäosasta pihavarastossamme:

Ah, tämä nainen on ihan in lööv.

Share

Kommentoi

Ladataan...