Ominaisuudet, joita jokainen supernainen kaipaa

Ladataan...
Kasvihormoni

Kestävä, näyttävä ja helppo!

Arvonsa tuntevan naisen tavoin harjaneilikka osaa odotuttaa itseään, sillä kukinnan ihanuutta joutuu odottamaan vuoden siitä, kun laittaa siemenet multaan muhimaan. Se on kaksivuotinen kasvi, joka tekee ensimmäisenä vuotena lehtiruusukkeen ja vasta toisena vuonna täyteläisiä kukkapallukoita vartensa päähän. Värivaihtoehtoja löytyy valkoisen ja punaisen eri sävyissä, minulla on kasvanut eniten tätä anilliininpunaista, intensiivistä versiota.

Kukinta alkaa joskus lupiinien puskiessa viimeisiä kukkiaan, siinä heinäkuun alkupuolella. Harjaneilikan kasvukumppaneina olen ihastunut lupiinin lisäksi tuossa yläkuvassa näkyvään hirssiin  ja alapuolella monivuotisen salviaan.

Harjaneilikan pallukkamaista kukintoa on kiva yhdistää tähkämäisiin kasvipareihin, samoin sen ympärille sopivat kasvit, joiden lehdet ovat rotevia tai muuten vaan näyttäviä. Harjaneilikan kukat tulevat uhkeimmiksi auringossa, maaperän suhteen se ei ole niin kovin nuuka. Kukintaa voi lisätä keräämällä harjaneilikkaa maljakkoon: leikattu varsi tekee uusia haaroja ja kimput säilyvät maljakossa pienen ikuisuuden. Kannattaa uskaltaa, vaikka ainakin pienen määrän kohdalla kukkavarsien vähentäminen voi tuntua hankalalta!

Harjaneilikan kasvatusopit olen saanut mummoltani. Vaikka kasvin voisi vallan mainiosti antaa siementää maahan ja nousta siitä itsekseen, pienellä (suurella) puuhalla kukinnasta saa hurrrjan paljon runsaamman, ja jos puutarhaan haluaa kukintaa, runsaus on valttia. Siksi hullu puutarhuri tietysti näpertelee kasviensa parissa.

Mummoni viisaudet kolmeen kohtaan tiivistettynä ja oma kikkani bonuksena:

1. Anna harjaneilikan kehittää siemeniä elokuussa, minkä jälkeen sen lehtiruusuke kuolee. Varistele siemenet hallitusti kasvupaikalle tai anna tipahtaa maahan ihan itsekseen. Siemennyksen jälkeen kasvin jämät voi nakata kompostiin. (Ruusukkeen kehittymistä voit edistää kylvämällä jo valmiita siemeniä joskus kukinnan loppuvaiheilla, heinäkuussa. Ota siemenet talteen edellisenä vuonna, ne säilyvät kasvukykyisinä vuosia.)

2. Istuta nousseet taimet keväällä uudelleen: nosta ne varoen ylös, erittele elinvoimaisimmat taimet istutettavaksi ja töki penkkiin niin, että niistä jää vain muutama sentti näkyviin. Etäisyyttä kannattaa olla vähintään viisi senttiä, viisitoistakaan ei haittaa. Hullu puutarhuri laittaa ne miljoona pientäkin sinne jonnekin kehittymään, etteivät poloiset joudu kompostiin. Mikäli kasvit ovat valmiiksi sopivin välein, multaa varret niin, että ohuempi ja rennompi varsi jää lisätyn mullan alle.

3. Kun hankit harjaneilikkaa pihaasi ensimmäistä kertaa, kylvä siemeniä kahtena peräkkäisenä vuotena. Näin varmistat, että jatkossa kukkia on jokainen vuosi.

+ 1. Leikkaa suurin osa kukinnoista ja varsista pois elokuussa. Tällöin jäljelle jäävät lehtiruusukkeet tekevät mitä todennäköisimmin uuden kukinnon seuraavana vuonna ja näin lehtiruusukkeen kasvatusvuosi jää pois. Temppu toimii ainakin kerran, ehkä jopa kahdesti - hyvällä tuurilla kolmestikin.

Suosikkikasvisarjassani aiemmin ilmestynyt

Kultatyräkki

Kevätkaihonkukka

Sammalleimu

Tulikellukka

Lupiini

Ukkolaukka

Keltamaksaruoho

Siperiankurjenmiekka

Jalopähkämö

Päivänlilja

Share

Kommentit

Perho Kerttunen
Kasvihormoni

Kiitos Emmi! Nuo kuvat on meidän entiseltä pihalta. Tuo salvioiden, harjaneilikoiden, sormustinkukkien, heinien ja muun vihreän yhdistelmä on munkin mieleen, sitä kaipaan oikeastaan eniten vanhasta kodista. Kuvakulma tekee paljon, sillä piha ei ollut luonnontilaisen näköinen - tai oikeammin sitä luonnontilamaisuutta oli vain näillä nurkilla. Nyt tähän uuteen pihaan yritän saada vastaavaa ilmettä aikaiseksi taas yhdelle nurkalle. Enemmänkin vanhan kodin pihan yleisilme vastasi täällä näkyvää perinteisempää pihailmettä :) 

Tämä onkin minulle omasta pihasta puuttuva kasvi, vaikka neilikoista muuten pidänkin. Ehkä olen vältellyt sitä siksi, kun en ole yhtään tarpeeksi kärsivällinen ja nämä kaksivuotiset ja seuraavana vuonna kukkivat systeemit jäävät siksi minulta kokeilematta :D Onneksi on sitten teitä ihanan kärsivällisiä, jotka ilostuttavat sitten meitä muita näillä mahtavilla kuvilla! :)

Perho Kerttunen
Kasvihormoni

Emmi, luonnonmuotoinen piha kiinnostaa mua just samasta syystä kuin suakin. Laiska on laiska, vaikka voissa paistais. Meillä on tarkoitus kutistaa nurmialue pariin 10 x 10 metrin alueeseen, jotta pääsis mahdollisimman helpolla. Muutoin laitetaan niin täyteen muita kasveja, että rikkaruohoja ei erota seasta!

Tää uusi piha on vielä sen verran alkutekijöissään, että katsotaan, millaisia juttuja saan aikaiseksi. Tuleeko muuta kuin kuvia rikkaruohoista...? Mitään tietoa ei ole myöskään siitä, minkä verran pikkujyrsijät tekevät näillä nurkilla tuhoja. Nouseekohan syksyllä istutettuja sipuleita lainkaan?

Niini, laita niitä kasvamaan yhden kerran. Sit unohdat homman ja yllätyt iloisesti, kun ne kukkivat silloin toisena kesänä. Kukinnan jälkeen naps! Ja taas on seuraavana vuonna kukkia. Eihän sitä kukkimattomuutta ole kuin sen ekan kesän ajan, sen jälkeen siellä on sekä siemenpankki että ne naksaistut kukkavarret ja sitä kautta jokavuotinen kukinta.

Itse asiassa tajusin juuri, että onhan mulla yksi kaksivuotinen kasvi! En kyllä silloin alussa tajunnut sen olevan kaksivuotinen, kun sen maahan lykkäsin. Olen aina pitänyt sormustinkukasta ja se piti ehdottomasti saada silloin, kun oman pihan sain. Sen kummemmin asiaa ajattelematta ostin taimen ja istutin, nautin kukinnasta ja odotin seuraavaa kesää. Sitten hämmästyin, kun se yksi taimi oli jakanut itsensä neljään osaan ja kukki kolmella alkuperäisellä värillä ja yhdellä uudella :D Sitä seuraavana (eli viime) vuonna kukkia ei tullutkaan, mutta huomasin niiden neljän kukkavarren siementäneen itseään ja taimenalkuja pilkotti monessakin paikassa. Nyt saa nähdä, mitä tänä kesänä tapahtuu ;)

Kommentoi

Ladataan...