OTIN HAASTEEN VASTAAN, OSA III

Ladataan...
Kasvihormoni

Jatkan haasteen parissa kolmatta ja viimeistä kertaa. Tämän kerran kysymyksiä on kolme:

1. Ensi kevään projekti pihalla? 2. Mistä hankit taimesi? 3. Miten puutarhassasi hoituu kastelu?

Aloitetaan kahdella ensimmäisellä, sillä ne ovat nopeita vastata. Kolmanteen meneekin sitten muutaman kuvan kanssa hieman pidempään.

Vai, että meidän puutarhan ensi kevään projekti? Meillä projektit ovat vähän niin kuin kasassa, alkaa olla valmista. (Paitsi takarinteen suhteen, mutta siitä ei puhuta.) Projektiksi muodostunee nurmen kasvun tarkkailu ja kameran kanssa heiluminen. Niin, ja tuohon keittiön ikkunan eteen muodostuvan alati laajentuvan siemenkylvösviljelmän kasvattelu valmiiksi.

Öhöm, sitten muistan, että ehkä myös parvekkeen puunaus ja alakatoksen tuumailu. Mutta ne eivät ole virallisesti osa puutarhaa vaan talon jatkeita, portteja puutarhaan, joten unohdan ne saman tien pihaprojektien listalta ja lisään kauniin kesäpäivän viettotapojen listalle.

Mistä hankit taimesi?

Kuten jokainen viisas puutarhuri, hankin sieltä, mistä on parasta hakea. Moni kasvi on kaverilta hamstrattu, puutarhatutuilta vaihdettu, metsäkompostista kaivettu tai sukulaisilta pihistetty. Osa on kaivettu mukaan edelliseltä pihalta tai nipistetty naapurin penkin reunasta. Tosi moni on tilattu nettimyynnistä mutta vielä useampi haettu oman kylän kaupoista, joista haluan mainita nimeltä Viherlandian. Se on erityisesti puidenhankintapaikkani. Sitten ovat tietysti myös siemenistä kasvaneet yksilöt, joiden siemenet puolestaan ovat tulleet myös edellä mainituista paikoista.

Miten puutarhassasi hoituu kastelu?

Onneksi asun pitkällä pohjoisrinteellä, johon saapuvat niin kesä- kuin talvisateetkin täysimääräisinä, kuten nyt vaikka viime viikonloppuna vajaa parikymmentä senttiä vetistä räntää. Yleisesti ottaen talvella sataa vajaan metrin verran (tänä vuonna vähän vähemmän), mikä pitää keväällä maan kosteana pitkälle kesään. Kesällä puolestaan vihmoo harva se päivä, ja milloin ei sada, roikkuvat pilvet tuossa jyrkänteen rinteellä tuoden kosteutta. Syksyllä taas – jos ei olisi niin rinteinen piha, täällä saattaisi ehkä saada hilloja omalta pihalta. Vastaan siis, että ensi sijassa kastelun hoitaa joku muu kuin minä.

Vaikka paikallisilmasto on suotuisa, pitää puutarhassa olla myös veden toimittajan roolissa. Meillä taivaasta riippumattomaan kasteluun on kolme tapaa.

Ensimmäinen tavoista on letkukastelu. Rehti ja rehellinen veden jakaminen pitkin muovista letkua ja suuttminen hajoittaman suihkeen suuntaaminen kohti kasvien juuristoja.

Itärinteen kuivuuteen istutettu tuija-aita sai viime kesänä automaattikastelijan, joka pyrkii säästämään kaupungin vettä lorotellessaan sitä kuivina kausina juuristoille. (Hupsis, letku jäi aidan juurelle, mahtaakohan se olla enää käyttökelpoinen ensi kesänä.) Letku kulkee kukkamaan reunaan upotettuna halki pihamaan, jotta ei ole ruohonleikkurin tiellä. Nerokas keksintö tuollainen ajastin ja mahtava henkilö tuo oma Tekninen tukeni, joka tietysti hankkii meille kaikki hyödylliset hilavitkuttimet.

Toisekseen täytän kannuja sadevedellä, jota varastoidaan kasvimaan tuntumaan. Tuhatlitrainen on vielä tyhjillään mutta pienempi pönttö täyttyy (ja tyhjenee) tasaiseen tahtiin. Kiitollisna molemmista, tuon ison kun saisi vielä viritettyä täyteen toimintaan, alkaisi järjestelmä lähennellä täydellistä. Sato ainakin kiittää.

Kolmanneksi meillä kastellaan kannulla kaupungin vedellä. Keksin kannujen täyttöön nerokkaan tavan viime kesänä, sillä tätä kastelutapaa tuli harrastaa kuivana ja kuumana kesänä usein. Tsek tis aut:

Koska kastelu on varsinkin ruukkuistutuksissa jokapäiväistä puuhaa, käytän paljon altakasteluruukkuja. Olen hamstrannut ison määrän 20-30-litraisia ruukkuja sekä kasvihuoneeseen lisäksi pari tuplasti suurempaa ruukkua. Niiden säiliöt kun pistää täyteen vettä, saa vedenkantamisen jättää väliin muutaman päivän tai jopa (istutuksesta riippuen) parin viikon ajaksi.

Olenpa tehnyt noista altakasteluruukuista myös kauniimpia versioita siirtämällä altakasteluruukun irtopohjan lasitetun saviruukun pohjalle. Toimii.

Salaa totean myös, että neljäntenä kikkana meillä kastellaan myös hyvässä yhteistyössä naapurin kanssa: paetaan itse paikalta ja jätetään homma toisille. Puolin jos toisinkin.

Share
Ladataan...

Kommentit

Anni_ (Ei varmistettu) http://hamalaisenpuutarha.blogspot.fi/

Aika kätevän oloinen tuo letku, joka on upotettu maahan.

Perho Kerttunen
Kasvihormoni

Moikka Anni! Kyllä, se on kätevä. Ainoa ongelma tulee siitä, että se pitää muistaa joko tyhjentää tai kiskoa pois talvea vasten. Katsotaan roudan poistuessa, onko siitä mitään jäljellä... (Ja tuo maan alle upotettu on vaan tavallinen puutarhaletku veden siirtoa varten, pensasaidan kohdalla on sellainen reiällinen kasteluletku.)

Kommentoi

Ladataan...