Pakastevihanneksista ja pikaruoasta (tai jotain sinne päin)

Kasvihormoni

Viime yönä pakasti niin, että maan pinta jäätyi muutamaan senttiin saakka. Puupäätarhurille tuli vähän kiire pelastaa kasvimaalla majailevat juurekset ja vihannekset ennen kuin perunoista saa vain imellettyä laatikkoa ja porkkanoista neniä lumiukoille.

Joskus sitä on kumman kiireinen. Vielä eilen ennen hämärää otin kasvimaasta alla olevan kuvan. 

Ei sitten tullut mieleen napata edes tuota kesäkurpitsaa pikaisesti mukaan, aikaahan valmiiksi irrotetun kasviksen kaappaamiseen olisi mennyt varmaankin kaksi sekuntia. Ojennus, puristus ja koukistus ja sisälle. Tänään sama kohta näytti kameran linnsin läpi tältä:

Lehtikaalin olen kuullut selviävän pakastumisesta, joten jätin sen koristamaan kasvimaata. Enpä taida osata valmistaakaan siitä mitään. (APUA! Siis oikeasti en osaa.) Sen sijaan kannoin kesäkurpitsan yhdessä perunoiden ja porkkanoiden sekä muutaman muhkean valkosipulin kanssa sisään. Juurekset lajittelin jääkaapin juureslaatikkoon mutta kurpitsan keittelin säälistä soseeksi, jos vaikka tekisi siitä lounaskeittoa tai käyttäisi rieskojen pohjana. Keksin muuten maailman nopeimman keinon kuoria puolijäistä kesäkurpitsaa: juustohöylä veisteli mitä sopivimpia kuorisiivuja pinnasta ja vauhdilla. (Ja nyt joku kertoo, että totta kai kaikki kuorivat paksukuoriset ja liian suuriksi kasvaneet kesäkurpitsansa juuri noin.)

Jos satoa tahtoo jäädä pihalle, kertooko se siitä, että sitä on tullut kylvettyä liikaa? Vai onko Suomen kasvukausi kuitenkin liian pitkä?

Säästin yhtä mangoldipuskaa koko syksyn ajan kasvimaan laidalla rukolarivistön vieressä. Tänään kiskoin ne kaikki kompostiin. Tomaattikoppiin jäi vielä muutama varrellinen umpijäisiä hedelmiä. Käyn keräämässä ne joku päivä kastiketta varten, käyhän se tomaattien pakastaminen näinkin. (Kyllä, tomaatteja voi varsin mainiosti säilöä kokonaisina pakastimeen.) Sen sijaan tomaattipensaiden multia taitaa olla turha toivo saada enää irti astioista, ellei sitten kanna niitä sisään sulamaan. No, tulee se ensi kevät ja uudenlainen into kesken jääneiden syyspuuhien tekoon.

Yksi laiskuden ilmentymä minua kuitenkin harmittaa toden teolla, nimittäin se, että nämä jäivät keräämättä:

Auttaisikohan, jos leikkaisi tertut irti ja imeskelisi jäiset vatut kesän kaipuuseen?

Share

Kommentit

Perho Kerttunen
Kasvihormoni

Aah, tietysti! Ja just kun mä ajattelin kaivaa nuo oven viereen koristukseksi. Mutta sipsit, nehän on paljon parempi valinta!

Gardener

Olipas kiva lukea tilanteesta jonka luulee olevan vain itsellä. Meillä siis muuten sama tilanne sillä erotuksella että lunta ei ole vielä tullut kuin muutamia hitusia. Edelleen olisi hieman perunoita että punajuuria kasvulaatikoissa. Ja uudet porkkanan siemenetkin on jo ostettuna vaikka edelliset eivät ole läheskään noin komeita kuin sulla...

Perho Kerttunen
Kasvihormoni

Sen täytyy olla se valtavan pitkä kasvukausi, joka meidät väsyttää, eikö vaan?

Nuo porkkanat ovat olleet tosi yllättäjiä, sillä edellisessä pihassani sain aikaiseksi vain sellaisia babyporkkanoita, ihan sama mitä kokeilin. Tähän nykyiseen kasvimaahan tein yhden kylmälavan, minkä seurauksena meillä oli tänä vuonna jopa kolmekymmensenttisiä jättiläisiä! Kyllä sinne sekaan mahtui ohuitakin tikkuja, mutta ne kasvoivat perunoiden varsien varjossa, joten vähemmästäkin kannattaa protestoida. Laji oli muistaakseni super sweet tai sugar snack tai jotain sellaista, hirmu kalliita ne siemenet oli - mutta kannatti maksaa :)

Emiliiiii (Ei varmistettu)

Lehtikaalia voi käyttää kaikkeen mihin parsakaaliakin! Vaikka täällä oli just yks ohje: http://www.lily.fi/blogit/pumpui/torkean-hyvaa-hipsteripastaa Ja googlaapa myös Jamie Oliverin Caldo Verde.

Perho Kerttunen
Kasvihormoni

Hyvä hyvä, lisää oivallisia keinoja käyttää pihapakastettua lehtikaalta! Kiitos.

Kerttuli/Parasta puutarhasta (Ei varmistettu) http://parastapuutarhasta.blogspot.fi/

Ah, niin tuttua, niin kuin sitä aina uutisoidaan, että talven tulo yllätti(?) autoilijat, niin samoin se tuntuu joka kerta yllättävän puutarhurinkin. Jotain tahtoo aina jäädä raivaamatta, kun on mukamas niin paljon tekemistä. Olen alkanut ratkoa tätä mm. niin, että ennen pakkasen tuloa ainakin kiskaisen suurimpien kasvien (mm. kasvihuoneen tomaattien) juuristot ylös maan pintaan, se käy aika nopeasti. Siitä siivoilua voi sitten jatkaa paremmalla ajalla vielä pakkasten tultuakin.

Perho Kerttunen
Kasvihormoni

Nerokasta, Kerttuli! Oma kömmähdykseni on siinä, että mietin, kuinka tammikuussa 2008 kaivelin perunoita maasta, kun ei se talvi meinannut tulla. Siis miten nyt lokakuussa voisi oikeasti olla se hetki, kun puutarhaa voisi puunata viimeisen kerran? Joten pääseehän se talvi yllättämään, jos se oikeasti alkoi nyt. Mutta ei, en usko. Tammikuussa raportoin vielä, kuinka löysin mintusta uusia versoja ja nurkan takaa muutaman jouluruusun kukkimassa.

Kommentoi