Ladataan...
Kasvihormoni

Piparin tuoksu on varma merkki lähestyvästä juhlakaudesta. Taikinasta voi muotoilla monenmoisia koristuksia ukoista enkeleihin ja mökeistä karuselleihin. Tämä porojen siivittämä karuselli syntyy yllättävän yksinkertaisista osista mutta vaatii pientä näpertelyä, josta kyllä selviää, jos on joskus koonnut onnistuneesti piparitalon.

Karuselliin menee taikinaa puolesta kilosta kiloon riippuen siitä, kuinka suuren siitä tekee ja montako pohjaympyrää haluaa laittaa karusellin alle. Tässä liitteenä olevat ohjeet vaativat tarkkaan noudatettuna noin 600 grammaa taikinaa - mukana oleva taikinaohje riittää siihen mainiosti. Kaupan pakastealtaasta saa myös erinomaista taikinaa, josta askartelun pitäisi onnistua ongelmitta. Mallia on helpoin skaalata kopiokoneella, mutta myös printtiohjeen viivojen jatkaminen pidemmäksi (ja leveämmäksi) on melko yksinkertaista. 

Taikinan lisäksi tarvitaan parikymmentä irtokarkkia, erilaisia kakkukoristeita sekä valkuaisen avulla valmistettua sokerikuorrutetta eli pikeeriä. Mikäli haluaa nopeuttaa osien liimausprojektia, pannulla sulatettu sokeri on se juttu. Pikeerin hyvä puoli on puuttuvat palovammat ja vesi-tomusokeriseosta huomattavasti nopeampi kuivuminen sekä hyvä pito: olen koonnut pikeerin avulla onnistuneesti useita mökkejä teinien ja jopa omien lasten kanssa.

Kuvissa karusellin keskiö on valmistettu neljästä osasta ja niiden päälle on asetettu kuusikulmainen pala tukemaan kattoa. Ohjeessa olen muuttanut keskiön koostumaan kuudesta palasta, jolloin kuvissa vilahtavaa tukipalaa ei tarvita. Kuusi suoraa palaa onnistuu paistamaan parhaiten lähellä toisiaan ja leikkaamalla ne lämpiminä irti toisistaan terävällä veitsellä.

Piparitaikina (riittää yhteen karuselliin yhdellä pohjalevyllä)

  • 1 1/2 dl sokeria
  • 1 dl siirappia
  • 1 1/2 rkl piparkakkumaustetta
  • 125 g margariinia tai voita
  • 1 muna
  • noin 5 dl vehnäjauhoja
  • 1 tl soodaa

Valmista taikina päivää ennen leivontaa

  1. Kiehauta siirappi, sokeri ja mausteet.
  2. Ota kattila pois liedeltä ja lisää rasva palasina. Sekoita, kunnes rasva on sulanut ja olet saanut taikinan tasaiseksi. Jäähdytä seos esimerkiksi kylmässä vesihauteessa noin kädenlämpöiseksi tai viileämmäksi.
  3. Vatkaa seokseen muna.
  4. Lisää vehnäjauho-soodaseos siivilän läpi taikinaan. Sekoita taikina tasaiseksi. Laita taikina muovipussin sisään ja anna tasaantua jääkaapissa seuraavaan päivään.

Karusellin kaavat 

Valmistukseen tarvitset

  • alla olevat kaavakuvat tulostettuna A4-kokoon (tallenna ne koneelle ja tulosta)
  • 13-15 cm halkaisijaltaan olevan lautasen tai vastaavan ympyrän muottipaperista pohjaa varten
  • korkeudeltaan korkeintaan 8 cm korkean eläinhahmomuotin (leveys nenästä häntään korkeintaan 7 cm)

Katon kaava

Katon osien etukoristekaaret sekä karusellin keskiön osat

Karusellin osien valmistus

  1. Kauli taikina jauhotetulla alustalla noin 4 mm paksuksi levyksi.
  2. Aseta kaavat taikinan päälle. Irroita karusellin osat keittiöveitsen ja sopivan kokoisen pyöreän mukin sekä eläinhahmoisen piparimuotin avulla. 
  3. Siirrä osat leivinpaperilla vuoratulle uunipannulle. Voit paistaa karusellin keskiön osat sekä kattopalat muutaman millin päässä toisistaan ja irroittaa ne nopeasti paistamisen jälkeen toisistaan keittiöveitsen avulla leikaten, näin saat suorat ja hyvin toisiinsa istuvat osat. Oikaise myös muut reunat veitsen avulla, niin saat siistimmän katon. Muut osat pitää olla vähintään sentin päässä toisistaan, jotta ne eivät leviä kiinni toisiinsa.
  4. Paista karusellin osia 175-asteisessa uunin yläosassa vajaa 10 minuuttia.
  5. Jäähdytä osat tasaisella alustalla täysin koviksi.

Koristelukuorrute (kiinnityskuorrute tehdään erikseen)

  • 2 valkuaista
  • noin 6 dl tomusokeria (vajaa yksi iso paketillinen)
  • Pari tippaa (tai hippua) punaista ja sinistä karamelliväriä

Valmistus

  1. Sekoita valkuaisten joukkoon tomusokeria noin 4 dl. Lisää tämän jälkeen loppu tomusokeri vähän kerrassaan, kunnes sokerikuorrute on jämäkkää mutta valuu yhä lusikasta sitä nostettaessa.
  2. Ota kuorrutteesta noin puolet talteen: tätä kuorrutetta käytetään osien "maalaamiseen".
  3. Sekoita toiseen puolikkaaseen vielä 1/2-1 dl tomusokeria, kunnes se on jämäkkää. Tätä jäykempää kuorrutetta käytetään osien viivakoristeluun.
  4. Kostuta talouspaperin palanen ja aseta se kevyesti kuorrutteen päälle estämään sen kovettuminen.

Osien koristelu (apukuvat alla)

  1. Päätä ensin, minkä värisiä osia haluat valmistaa. Koristele ensin valkoiset osat.
  2. Laita pari lusikallista valkoista kuorrutetta Minigrip-pussiin. Leikkaa kulmaan millin kokoinen viilto. Pursota koristeet pipareihin. Mikäli haluat viivakoristeisiin kakkukoristeita kuten kuvissa, dippaa kuorrute pursottamisen jälkeen lautaselle kaadettuihin koristeisiin tai ripottele kourallinen koristetta viivojen päälle (anna ylimääräisen karista lautaselle). Paina yksittäiset suuremmat koristeet suoraan kuorrutteeseen.
  3. Reunusta täytettävät valkoiset osat kuorrutteella.
  4. Lusikoi löysempää valkoista kuorrutetta toiseen Minigrip-pussiin ja leikkaa senkin kulmaan viilto. Pursota täytettävien piparien keskelle reilusti löysempää kuorrutetta. Tasoita pinta esimerkiksi maitopurkista leikatun lastan avulla. Sirottele päälle halutessasi kakkukoristeita ja aseta suuremmat koristeet suoraan paikalleen.
  5. Ota kahteen lasiin tai muuhun pikkukippoon parin lusikallisen verran kumpaakin valkoista kuorrutetta. Lisää niihin tippa punaista karamelliväriä ja sekoita tasaiseksi. Koristele kuten valkoisen kuorrutteen kanssa. Tee sama siniselle kuorrutteelle. Valmista lopuksi violettia kuorrutetta sekoittamalla jäljelle jääneet punaiset ja siniset kuorrutteet keskenään tai valmista väri sekoittamalla tippa punaista ja sinistä karamelliväriä valkoiseen kuorrutteeseen. Koristele loput osat.
  6. Aseta osat kovettumaan ainakin neljäksi tunniksi, mieluiten seuraavaan päivään.

Pikeeri-massa osien kiinnittämiseen

Vatkaa koristelusta ylijäänyt massa (ja pari tippaa sitruunamehua) sähkövatkaimella kovaksi, kuohkeaksi vaahdoksi, kahdesta viiteen minuuttia.

Mikäli koristemassaa ei jäänyt, valmista uusi yhdestä valkuaisesta, parista sitruunamehun tipasta ja noin kolmesta desistä tomusokeria.

Siirrä massa mieluiten pursotinpussiin jossa on parin millin kokoinen tylla eli pursottimen pää. Oikein vahva muovipussikin käy (Minigrip-pussi halkeaa): voit vahvistaa pussia (erityisesti sen saumakohtia) vielä lisäämällä sen pintaan voimakkaasti pitävää teippiä (esim. jesaria).

Karusellin kokoaminen

  1. Tee katolle ja keskituelle halutessasi tukikehikko pahvista (esim. maitopurkista) kaavojen ja teipin avulla.
  2. Liitä karusellin osat toisiinsa pikeerin avulla: aseta osat kohikkain ja pursota väleihin hieman pikeeriä. Vahvista sauman kiinnitys julkisivulle pursotetulla pikeerillä (katso kuva). Tue osat ainakin kuivumisen alun ajaksi, vähintään pari tuntia, mieluummin seuraavaan päivään.
    (Vaihtoehtoisesti kuumenna teelusikallinen sokeria pannulla ja kasta piparin reuna sulaneeseen sokeriin. Paina osat kiinni toisiinsa ja pidä kiinni kymmenisen sekuntia. Anna jäähtyä. Mikäli sokeri paahtuu (palaa) tummaksi, huuhdo sula sokeri pois pannulta ja lisää uutta sokeria seuraavaa osaa varten. Peitä liimauskohta pikeerin avulla - tummaksi paahtunut sokeri värjää peittopikeerin ajan kanssa.)
  3. Mikäli joku osa ei oikein istu tai se on haljennut, paikkaa kohta pikeerillä ja koristeilla. 
  4. Kruunaa kokonaisuus kiinnittämällä valmiiseen karuselliin makeisia ja irtokoristeita pikeerin avulla.

Laita karuselli esille näkyvälle paikalle ja valmistaudu ihaileviin kommentteihin.

Voit halutessasi tehdä karusellin myös pienemmistä enkelihahmoista, jotka kiinnität piparikeppeihin tai kuiviin lakritsitankoihin:

Share

Ladataan...
Kasvihormoni

Vaikka vuosi alkaa olla joulua vaille valmis, vielä sitä hullu puutarhuri vääntää vuoden viimeisiä puutarhatöitä.

Maa on jäässä, joten en päässyt enää piilottamaan viimeisiä sipuleita multaan mutta marraskuusta maaliskuuhun -säännön mukaan päädyin leikkaamaan tuijia muotoon. Nämä puutarhatyöt ovat sellaisia pitkän linjan töitä: keskellä kesää suunnittelin ja nyt vajaa puoli vuotta myöhemmin toteutin. 

Suunnitelma.

Kun meiltä jäi pihan taka-aidasta seitsemän valeistutuksessa olevaa tuijaa yli, alkoi pieni mieleni heti toteuttaa niistä joskus aikoinaan bongattua ideaa varrellisista pallotuijista. Haastattelemani asiantuntijat neuvoivat, että varrellisia tuijia ei pidä leikata 'Brabant'-lajista vaan 'Smaragdeista', mutta kun sitä huonompaa laatua oli pihalla ja se oli jo maksettu, mikään ei estä testaamista. Paikkaa näille tuijille katselin sillä silmällä kahden kesän ajan mutta vasta puoli vuotta sitten alkoi hahmottua se, että nurmikentän ja kulkualueen välille olisi kiva saada nykyistä vahvempi rajaus.

Muut suunnitelmat jäihin ja testaus alkuun!

Mikä onkaan kätevämpää kuin testata mielikuvaa kuvankäsittelyohjelmalla, jotta kaikkea ei tarvitse tehdä (useampaan kuin) kahteen otteeseen. Räpsäisy pihasta ja siihen muutama pallura ja niille varret. Tadaa! Suunnitelma valmis ja hyväksi toteamisen jälkeen puuttui vain toteutus.

Jälkeen.

"Tällainen siitä sitten tuli", totesin, mutta eipä tuo kuva kerro mitään. Kaljuksi naksitut varret hädin tuskin erottuvat tässä harmauden keskeltä, varsinkaan, kun takana on tismalleen saman värinen tausta-aita. Ennen-kuvasta sentään havut erottuvat:

Ennen.

Jälkeen. Vähänhän ne kasvavat vinossa ja selvästi tuo kasvumateriaali on harvanlaista.

Varsinainen syy mitäänsanomattomuuteen löytyy kuitenkin siitä, että 'Brabant'-tuijista ei tehdä tuuheita palloja yhdellä leikkauskerralla. Tämä on vähän kuin kasvattaisi suomalaiselle lirutukkaiselle vauvalle tuuheaa ja muhkeaa barbietukkaa. Ajan kanssa on paras, mitä tilanteessa voi sanoa: nyt on paljastettu varret ja nipsaistu latvat haaroittumista varten (okei, tukkavertaus ontuu tässä haaroittumisen kohdalla) - ja tietysti etsimään sitä tulevan pallon muotoa.

Oksat tulee napsaista pois ilman tappeja ja niin, että oksankaulus kasvaa peittämään leikatun oksan kohdan. Oksankaulus on tuo pullea kohta oksan juuressa, sitä ei saa vahingoittaa.

Tuijien leikkaamiseen olen lukenut viimeisen vuoden aikana niin monta erilaista ajankohtaa, että en enää tiedä, milloin tuijia ei voisi leikata. Varminta lienee leikata silloin, kun ei ole kasvukausi (suurin piirtein marraskuusta maaliskuuhun), mieluiten vielä kelissä, jossa leikkaushaava pääsee kuivahtamaan leikkauksen jälkeen (auringonpaisteella - jota ei tietysti ole marraskuussa tarjolla). Katsotaan, jos kuolevat tämän leikkauksen jälkeen, niin sitten osaan kokemuksesta kertoa, milloin leikkausta ei tämän kokemuksen perusteella kannata tehdä. Tai sitten kyseessä oli vain joku muu mystinen erhe.

Ensi kesänä aion ottaa vapauden noudattaa viimeiseksi lukemaani ohjetta trimmata uutta kasvua keskellä kesää. 'Brabant'-laji kun saattaa kasvaa kolme-neljäkymmentäkin senttiä vuodessa pituutta, joten ilman trimmausta meillä katsellaan ensi kesänä varrellisia porkkanoita. Ja minä haluan tikkareita, en porkkanoita.

Share

Ladataan...
Kasvihormoni

Viikonloppuna satoi taas lunta, mikä tiesi lisää valoa marraskuun harmauteen. Pihalla ei olekaan valkoisen lisäksi juuri muuta pirteyttä - paitsi ainakin meilläpäin marjoista nuokkuvat pihlajat.

Osa niistäkin on aloittanut marraskuunsa muuttumalla ensin rusehtaviksi ja sitten tummiksi.

Linnut! Vauhtia! Kohta on murkina mustana.

Share

Pages