Ladataan...
Kasvihormoni

Vuosi on lähes loppu ja bloggari tekee tiliä tekosistaan. Alkuovuosi 2014 löytyy täältä, kasvukauden käynistys puolestaan täältä. Tässä seuraa vuoden viimeinen osa. Se on vähän jättimäinen, mutta en oikein osaa päättää, mistä juttu pitäisi pätkästä kahtia, joten innokas lukee sen läpi, vähemmän kiinnostunut fiiliselee vain kuvilla.

Heinäkuu

Ah, lomakuu ja kesällä 2014 varsinainen helle! Mitä opin? No ainakin sen, että auringonkukka on juoppo ja sitä ei kannata pistää parvekkeelle ämpäriin kasvamaan. Saa olla aina kastelemassa, mikä ei ole hyvä, jos pyytää naapurilta kasteluapua poissaolon ajaksi. Edellä linkatussa postauksessa pohdin myös sitä, miten osuvaa on, kun parvekkeen ruokapöytä on aamuauringon puolella: aamusta pääsee nauttimaan lämpimästä valohoidosta ja iltapäivällä paahde ei pakota sisälle. Pistä vinkki mieleen, jos suunnittelet itsellesi kotia!

Kasvimaa tuotti heinäkuussa kauneutta ja syötävää ja olin tyytyväinen myös sen toimintoihin. Vettä löytyy sopivan läheltä, kompostikehikko vierestä ja istutusalueet on nostettu kierrätyslautakehikoilla sopivan korkealle. Jälkikäteen kaipaisin ehkä kuitenkin parin pikkuyrtin ja hurmaavan ruohosipulirivin rinnalle jotain hyötykasvia, josta saisi satoa aikaisin kesä- ja heinäkuussa. Vinkkejä otetaan vastaan!

Muutoin pihalla mentiin lähinnä lomatunnelmissa kukkia ihaillen. Ei sitä aina jaksa pingottaa, vaikka ruukkuja pitääkin muistaa kastella. Myös lomalla. (Kukkakuvia paljon linkeissä.)


Elokuu

Elokuussa bloggari palasi ruotuun ja teki päivityksen poikineen. Se olikin helppoa, sillä kuu on luonnon kuukausista täyteläisin. Värit ovat muhkeimmillaan ja kasvien koko on maksimissaan. Kukkapenkki on pelkkää runsautta, eivätkä ukkostuhotkaan saa sitä säikähtämään. Kasvimaa pullollaan ja sato kypsää. Niistä nauttivat niin pihan tallaajat kuin kukissa pörrääjätkin: reseptilinkkejä alla noille tallaajille, perhosbaari jäi tekemättä suunniltemista huolimatta. Jäipähän jotain kokeiltavaa ensi kesällekin!

Nautintoa tuotti myös se, että keväällä omin pikkukätösin istutetut siemenöiset ovat kasvaneet reheviksi ja ryhtyvät vihdoin kukkimaan. Kaikki se työ, mitä multaan laittaa, tuotti jotain tulosta. (Tosin hipelöisin sitä multaa silläkin uhalla, että sieltä ei lopulta tulisikaan juuri mitään järkevää. Järkeähän tässä hommassa ei muutoinkaan ole.) Iloisen yllätyksen tuottivat nämä yllä ja alla olevat päivänhatut, jotka olen varastoinut autotalliin ensi kesän varalle. Niiden kun pitäisi talvehtia viileässä ja pimeässä ihan sellaisenaan, kuiviltaan.

Elokuussa jaksoin palata myös puutarhatouhujen pariin, mikä on hyvä, sillä meidän kirsikkapuu kaipasi pientä trimmausta. Kerrankin muistin tehdä myös muistiinpanot ensi kesää varten ja kirjasin ylös kasvimaan toimivuuden ja suunnitelman ensi kasvikaudelle. Kunpa muistaisin tämän myös ensi kesänä!

Kukkapenkkien runsautta

Oli minulla muutama kukkapenkkeihinkin liittynyt projekti kesän aikana. Alkukesästä kaverini kyseli, miten saisi itselleen uhkean pionipenkin. Reippaana blogistina tein tietysti julkisen ohjeen sitä varten. Tänä kesänä monistin leimukukkien kukintaa latvonnalla, joka piti tehdä jo kesäkuun puolella, mutta jonka lopputulos oli ihailtavissa heinäkuun lopusta aina syyskuulle saakka. Näytin myös, miten väärät väriyhdistelmät muuttuvat enemmän oikeiksi meidän osoitteessa ja ylikasvanut, rehottava kukkapenkki siivotaan neljän vaiheen kautta takaisin kuosiinsa. Ja kesällä suunnittelin tuijapallot rajaamaan kukkapenkkiä nurmialueesta, mutta ne pääsin toteuttaman lopullisesti vasta marraskuussa. Muita suuria muutoksia en tehnyt istutusalueille, siis minä, mutta eräs ihastuttava mieshenkilö ja hänen tanssipartnerinsa tekikin sitä enemmän.

Syyskuu ja lokakuu

Ihmeellinen syyskuu! Olen vieläkin monttu auki sen tapahtumista, sillä olin varautunut siihen, että monttu ei aukeaisi kuitenkaan vielä tänä vuonna. Mutta mitä vielä, pihan suurin remontti tuli tehdyksi! Ja toivottavasti viimeistä kertaa.

Kaivinkoneen jälkeen oli ilo kylvää nurmi ja piilottaa läjä sipuleita multiin, kun vatsassa kupli innosta ja riemusta. Pieneltä voitolta tuntui myös se, kun nurmi ehti itää ja vielä suuremmalta se, millainen upeus valaistusta pihasta tuli jo ennen kunnon kasvuunlähtöä. Pihavalaistuksen suunnittelusta ja teknisestä toteutuksestakin tein innostuksissani omat postaukset.

Muutos pihalla oli niin suuri, että jäin lokakuussa oikeastaan pohtimaan, että onkos tässä pihassa nyt sitten enää mitään postailtavaa. Että olisikos sitä aika pistää blogi pakettiin, kun piha on nyt tässä. Valmis. Elämän kevät, se on tässä, kuten syyslomaviikolla totesin.

Mutta ei kai se piha voi valmis olla, muunnutaan ensi vuonna vaan piharemonttiblogista puutarhablogiksi. Ja onhan meillä noita nurkkia vaikka miten, jotka ovat vielä vähän sinne päin. Laitellaan sitten niitä, ja sitä kuuluisaa takarinnettä, joka on rikkaruohojen valtaama.

Lokakuun puolella ihailin myös luonnon värittymistä juhla-asuunsa ennen karua ja ruskeaa marraskuun kuolemaansa. Oikeastaan parin viikon ajan olin liikenteessä vaaraksi muille, kun unohdin seurata liikkuvia kohteita ja kaulani käännähteli milloin kohti keltaista haapaa, milloin punaisena loistavaa koristearoniaa päin. On sääli, jos pihaa perustaessaan ei muista tätä viimeistä kiihkeää tangoa vaan skippaa ruskakasvit kokonaan - mistä muualta ne viimeiset väristykset ennen kaamosta saisi? Tietysti syyskasvit ruukuissa auttavat asiaa (paremman puutteessa) ja viimeiset kukat voi kerätä sisälle ennen pakkasta, mutta trendikkäästi havuilla ratsastaen saa samat piikit satulasta kesät talvet. Ja nyt en tahdo lainkaan loukata arvoisien havukasvien tunteita tai tärkeyttä talvikaamoksen keskellä.

Kasvimaalla uskaltauduin muuten taas yrittämään talvivalkosipulin kasvatusta (aiemmat kokemukset ovat olleet huonoja), josko vaikka ensi kesänä onnistaisi. Kesäkurpitsan kanssa ei käynyt ihan niin hyvin, unohdin sen nimittäin pihalle ennen ensimmäistä kunnollista pakkasyötä. Hupsis. Onneksi kaikenlaisia kurpitsoita saa myös kaupasta, joten elämä ei yhteen kesäkurpitsaan kaadu.

Marraskuu ja joulukuu

Marraskuussa saapui pakkanen. Ja poistui. Ja saapui. Ja poistui. Hamstrasin myös ison kasan kuusia luvan kanssa, minkä vuoksi havupostauksiakin on riittänyt. Oli muuten pimeääkin - minkä vuoksi halusin sytyttää jouluvalot jo marraskuussa - aina pitkälle joulukuuhun, kunnes lumi saapui taas. Meinaakohan se pysyä nyt tammikuussakaan? Ja jos ei pysy, niin millaisia puutarhapostauksia sitä mahtaakaan saada ensi vuoden alussa aikaiseksi, lisää havupostauksia? Mieluummin kuitenkin näitä:

Kauden kokkaukset

Heinäkuun alku on pyhitetty mansikoille. Kaveriksi taivaallisen hyvää valkosuklaavaahtoa. En tosin epäile, etteikö tämä vaahto sopisi minkä muunkin tahansa kanssa.

Oma kasvissato päätyy pannulle ja jonkun keveän lisukkeeksi, vaihtoehtoisesti itämaiseen tapaan maustetuksi tuliseksi vokiksi.

Nopea semifreddo ja tuoreet kirsikat ovat täydellinen jälkiruoka.

Jokohan mangoldia saisi ensi vuonna kaupasta, se on niin monipuolinen kasvis? Tässä yksinkertainen mangoldilisuke, herneiden kanssa siitä valmistuu myös mainio keitto.

Tomaattisalaatti itsekasvatetuista pihvitomaateista on niin mehukasta, että sitä toivoisi ainaista elokuuta.

Marjamuffinit vaniljapäällysteellä toimivat niin tuoreista kuin pakastetuistakin marjoista. Sekoitettavan helppoa!

Kasvis- ja tomaattisäilykkeet talven pastoja varten eivät voi olla tämän yksinkertaisempia tehdä!

Omenapiirakka tai viisi kuuluu loppukesään ja syksyyn. Niin, ja tietysti myös talveen. Tällä kertaa kermaviilikuorrutteella.

Puolukka-kinuskitäytekakku on syyskuun maukkain suomalaisuuden hehkutus. Onnistuu keskellä talvea myös pakastepuolukoista. Älä jätä kokeilematta puolukkaisia skonssejakaan!

Kurpitsojen aatelia on myskikurpitsa, josta tehtävässä keitossa on uskomattoman pehmeä, pähkinäinen maku.

Kauhujuhlaa varten ruoalla saa leikkiä, miltä kuulostavat aivot tai veriset sormet pöydässä?

Punajuuririsotto sopii pikkujoulukauteen kuin tonttulakki päähän.

Kasvispihvit on varma valinta silloin, kun haluaa tehdä maukasta ruokaa lähes tyhjästä jääkaapista.

Piparikaruselliaskartelu avaa joulukauden ja korvaa perinteisen mökin. Itse uutettu glögi kyydittää leivontahetkeä ja nostattaa tunnelmaa.

Upeasti koristeltu hedelmäkakku on joulukahvipöydän kaunistaja.

Kiitokset kaikille kuudellekymmenelletuhannelle piipahtajalle, jotka ovat vierailleet Kasvihormonissa kuluneen vuoden aikana. Nähdään myös vuonna 2015!

Share

Ladataan...
Kasvihormoni

Tämä juttu sisältää postaukset maan sulamisesta juhannukseen. Vuonna 2014 se tarkoittii varhaista kevättä ja maan sulamista meillä jo maaliskuun puolella. Siksi huhtikuussa kevättoimet olivat hyvässä vauhdissa.

Huhtikuu

Tuntui käsittämättömältä, että Tekninen tuki pääsi kokoamaan meidän pitkään suunniteltua tomaattikoppia eli kasvihuonetta jo maaliskuussa, jolloin meillä on tavallisesti maa jäässä ja lunta vielä puoli metriä. Huhtikuussa, kun itse ympäristö on vielä ankea, sydämen kovasti tykyttämään saava koppi oli valmis ja ensimmäinen sinne muuttanut kasvi oli kevätinnostuksessa ostettu kärhö, johon iski lakastumistauti. Sain pelastettua kärhön, mutta se ei kuitenkaan kukkinut koko kesänä (mikä pettymys). Toivottavasti se selviää tämän talven yli, niin pääsen ihastelemaan sitä ensi kesänä.

Varhaiskevät näytti meillä pajunkissaiselta ja orvokkiselta, siis hyvin tavalliselta suomalaiselta keväältä. Vuotta summatessa voin todeta, että riipparaita oli vuoden mukavin hankinta ja voi olla, että tulevana keväänä niitä tulee hankittua toinenkin ruukkuistutuksia varten. Se sopii keväällä portin pieleen, kesällä parvekkeelle ja talvella kasvimaan koristukseksi mainiosti!

Toukokuu

Toukokuu on puutarhapuunaajalle varsinainen toiminnan kuukausi, kun kaikki alkaa kasvaa kohisten. Sen huomaa myös siitä, kun blogipostausten määrä lisääntyy ja postausten pituus kasvaa kuin päivän pituus ikään. Mistä juttujen aiheet tulivatkaan?

Toukokuussa hain pihan kasvuvoimaksi kärryllisen (ok, monta kärryllistä) palanutta hevosenlantaa (sitä parasta laatua), heittelin sen kasvatuksille ja istutin ongelmarinteeseen toisen kärryllisen siirrettyjä angervopensaita. Kevät ja oikeastaan koko kesä olivat meillä äärettömän kuivia enkä keskittynyt tämän rinteen kasteluun, joten näin vuoden loppusummana on sanottava, että ihan kaikki siirroksistani eivät selvinneet elossa. Riittävän moni kuitenkin.

Toukokuussa koulin maaliskuussa ja huhtikuussa tehtyjä siemenkylvöjä pikkupotteihin ja tein toimesta postauksen kaikille niille, jotka kaipaavat siihen vaihe vaiheelta etenevää ohjeistusta. Näytin myös, miten täytin tomaattikopin ostotaimilla.

Yhtäkkiä toukokuu muuttui kuumaksi, muistatko? Se tapahtui meillä 19.5., Etelä-Suomessa päivää aiemmin. Lämpöaallon saavuttua aloin tuunata meidän isosta parvekkeesta sitä oleskelualuetta, jollaiseksi olen sen talon hankinnasta asti kuvitellut. Kun parvekkeen oven pitää auki, jatkuvat meidän oleskelutilat katkeamattomina olohuoneesta ulos saakka. Olohuoneen ikkunan taakse sijoitetut kukkaistutukset vaikuttavat olevan sisällä ja päin vastoin: visuaalisella kikkailulla saa tiloja muokattua mieleisekseen.

Kuun lopussa saapui annos viileyttä aivan yhtäkkiä kuin saapui lämpökin. Alkukesän kukkijoiden kannalta viielys tuli meillä oikeaan aikaan, sillä muutoin sipulikukkien kukinta olisi ollut ohi hujauksessa. Nyt viileys pitkitti vuoden runsaimman kukinnan kestoa niin, että ehdin tehdä blogiinkin neljä eri postausta toukokuun kauneudesta: nuppukauden alustapaahdepaikkojen tulppaaneistalohenpunaisesta merestä sekä kukkapuista ja sipulikista.

Kesäkuu

Siinä sitä sitten manattiin kesäkuun ajan kylmyyttä, muistatko? 

Enhän minä oikeasti manaa kelejä, itsepähän olen asuinpaikkani valinnut. Viileyden keskellä meillä trimmailtiin hyvin epämääräistä nurmialuetta ja tehtiin perheen junioreille kesän ajaksi kasvimaat etupihan vapaaseen tilaan. Se on muuten nopeaa puuhaa, jos on lavankaulukset reunoiksi ja ylimääräistä multaa tarjolla. Lavoihin laitettiin kasvamaan mm. retiisiä ja mansikoita, jotka saivat myöhemmin katteekseen ruohosilppua.

Siinä sivussa avautui iso kasa uusia kukkijoita, ukkolaukkoja ja valkoisia palloja varsiensa päähän, samoin ihastuttavia valkoisia syreenien kukkia. Yllätyin myös suuresti, kun kesävieraat toivat tuliaisiksi penkistä uupuvaa särkynyttä sydäntä. Niin, blogi on julkinen ja jos täällä sanoo, että kaipaa jotain, joku muukin saattaa tietää sen. Puupäätarhuri oppi sen tuliaisten kylkiäisinä.

Kesäkuu oli Ilmatieteenlaitoksen tilastojen mukaan meillä noin 12 asteinen, mitä juhannus ei taatusti korottanut. Se oli hyytävä ja oleskelualueeksi muotoutuneesta parvekkeesta pääsi nauttimaan vain toppatakki päällä. Eipä olisi uskonut kuukautta aiemmin! Silti teimme siellä sitkeästi jalkahoitoja oman pihan antimista.

 

Munankuoriprojekti

Kokeilin kuluneena vuonna, miten munankuoret toimivat puutarhan parantajana. Yhden kesän kestäneen kokeilun vaikutuksista ei osaa sanoa juuta eikä jaata, mutta olen melko vakuuttunut, että munankuorien käyttö pihamaalla on hyvä juttu. Siksipä olen jatkanut kuorien jemmaamista ja ensi vuonna kylvän ainakin viisi kiloa jauhettuja kuoria ympäri pihamaata. Koko vuoden munankuoria koskevat jutut löytyvät täältä. Haaveilenpa nykyään myös itse munien pyöräyttelijöistä, mutta realistina olen tyytynyt pitämään nämä haaveet ruudun sillä puolella.

Kauden kokkaukset

Lohisalaatissa maistuu kevät silloin, kun kotimaisista kasviksista on vasta rapinat siemenpussissa.

Keväänkeltainen kakku koristaa pääsiäisen. Pohjaan on piilotettu mustuneita banaaneita, mehevää.

Vapuksi pitää olla munkkeja. Sitä paitsi sulanut piha vaatii myös energiansaannin lisäämistä, sitähän muuten ihan laihtuu.

Pavlova mustikka-limepäällisellä sopii kevään juhliin - ja samalla tyhjenee pakastin viimeisistä mustikoistakin.

Veden voi maustaa monin eri tavoin, keväisiä makuja ovat yrtit ja raparperi.

Fondue on hidasta ruokaa, mikä tarkoittaa leppoisaa yhdessäoloa.

Alkukesästä uudet maut tulevat varhaisperunan, sipulin ja yrttien muodossa. Tässä ne on yhdistetty katkarapusalaattiin.

Retiisit ovat nopeita kasvamaan ja sopivat lisukkeeksi marinoituna.

Nyhtönautaleivät ovat helppoa eväsruokaa, ja sitähän kesällä tarvitaan.

Hellekesän tietää olevan kynnyksellä, kun ensimmäiset mansikat kypsyvät. Kaveriksi vielä raparperia, niin alkukesä alkaa olla piiraassa.

Share

Ladataan...
Kasvihormoni

Se on täälläkin kalenterivuosi lopuillaan, niin kuin taitaa olla kaikilla meillä, jotka luotamme A.D. päivämääriin. Vuosi 2014 soljui blogin puolella kuten odottaa saattaa: alkuvuosi hoidettiin korvikepuutarhaa, keskikolmannes kertoi kiihkeästä kesästä ja loppuvuosi sujui kasvukauden jälkimainingeista. Tiedossa on kolme postausta, johon olen tiivistänyt vuoden julkaisut.

Tammikuu

Alkuvuodesta hyppäsin alehintaisten joulukukkien kimppuun, sillä eihän niitä oikeasti ole tarkoitettu vain joulupöydän koristeeksi. Valkoinen amaryllis on mitä näyttävin vuodenvaihteen kukka, sillä ainakin minun omat yksilöt ehtivät kukkaan vasta kinkun hävittyä ja skumppapullojen poksahdellessa. Joulun jälkeen hyasintteja saa marketeista uloskantohintaan, joten askartelin niistä tammikuun alussa koristeita niin sisälle kuin uloskin

Kuukausi sujui muutenkin luontoa tutkien ja talvea odottaen. Ensin oli vesikeliä, joka sai arvostamaan pihan ikivihreitä. Sitten pakasti, jipii (koska tammikuussa kuuluu olla talvi), ja lopulta satoi luntakin. Mutta se lumen määrä oli kyllä naurettavan pieni koko talven ajan. Toisaalta ihana niin, sillä miten muuten kevät olisi tullut niin poikkeuksellisen aikaisin?

Helmikuu

Minun puutarhavuoteni alkaa oikeastaan helmikuussa. Vaikka ulkona on talvi, silloin pitää suunnitella tuleva kevät (ja välttää stressiä): miettiä kasvatustoiveet ja valmistautua niihin. Pitkän esikasvatuksen vaativa jättiverbena pääsi multiin helmikuussa ja sitten asustelemaan jääkaapin kylmyyteen. Tuo ensikosketus multaan on niin mahtava, että sitä varten voisi kehittää ihan oman juhlansa! Jaoin kasvatusniksit, jolla olen onnistunut pari kertaa hienosti, ne ovat yksinkertaisuudessaan tässä:

1. Kylvä siemenet tammikuun lopussa tai helmikuun alussa. 2. Anna olla viikko lämpimässä. 3. Nosta neljäksi viikoksi jääkaappiin. 4. Palauta huoneenlämpöön maaliskuun puolella. Kasvua pitäisi ilmestyä alle puoleen siemenistä parissa viikossa tämän jälkeen.

Pihan puolella ihailin autioksi jäänyttä kauralyhdettä, taisi olla naapureilla paremmat eväät tarjolla kun ei ollut kiinnostuneita koko talvena. Lisäksi meillä leikattiin ensimmäisen kesänsä kukoistanut tuija-aita sekä suojattiin se kevätauringon kuivattavien säteiden varalta. 

Tuo kuvan ällistyttävän upea leikkimökki muutti muuten kesän lopussa asukkaittensa kanssa uuteen osoitteeseen.

Maaliskuu 

Helmikussa paistoi sitten aurinko, joten pensaiden suojaus ei ollut turhaa. Ennen kasvukauden alkua kävin pensaat ja puut läpi ja tein blogiin postauksen siitä, miten minä olen marjapensaiden kevätleikkaukset tottunut tekemään. Se on muuten lempipuuhaani!

Kuvat näyttivät myös sen, miten kevät eteni kohisten ja lumi hävisi. Yleensä meillä on maaliskuussa ainakin puoli metriä lunta. Mitenköhän tulee olemaan keväällä 2015?Maaliskuussa pääsin myös toden teolla kylvöpuuhiin, kun esikasvatukset alkoivat. Tein osan kylvöistä värikkäisiin säilyketölkkeihin, mikä piristi keittiön ilmettä mukavasti. Samoin nostin jääkaapista uutta kasvua puskevat kaalinpäät ikkunalaudalle kausikasveiksi.

Kevään julkaisusarja

Kevättalven ajan muistelin edellistä kesää julkaisemalla juttusarjan kesällä kerätyistä kukkakimpuista. Parasta näissä asetelmissa oli se, että ne oli kerätty tien varren kasveista, eli niiden tekemiseen ei tarvita omaa pihaa.

Kaikki jutut löytyvät tästä:

Juhannuksen tähkäpää
Kimppu partasudeista
Mettä ja marenkiunelmia
Koko tienpiennar kimpussa
Jo Irwin sen tiesi: kaunis kuin ruusu
Heinien keskellä loistaa päivänkakkara
Horsmakausi on pitkä ja värikäs
Auringonlaskun aikaan elokuun kuumuudessa
Kulhollinen palsamia
Ukon seuralainen

Kauden kokkaukset

Tammi-maaliskuu on kyllä puutarhabloggarille erikoinen vuodenaika myös kokkausten puolella. Mitä ihmettä tuolla pihalla muka kasvaisi, josta tehdä kauden ruokaa? Nämä päätyivät tänne blogiin:

Koristejoutsenet talvisista omenista - tai muuten vaan motivaatiota päivittäisen puolen kilon syömiseen.

Tomaattikastike tammikuun mauttomista tomaateista, jotta erehdysostokset eivät jäisi aivan täysin käyttämättä.

Kaksi keittoa yhdellä iskulla, sillä arjen voi saada sujumaan helpomminkin.

Mäti on talvikauden paras herkku ja blinit sopivat sen kaveriksi kuin kärpänen kesään.

Vain kaali selviää talven läpi, joten siitä pitää tietysti virittää vokki piristämään päivää.

Suklaakakku. Ei selityksiä.

Muusitäytteiset patongit ovat talviruokana kotimaisuuden tae. Paitsi jos ostaa raaka-aineet ulkomailta, mutta eihän me sellaiseen erehdytä?

Persikkajäädyke-vadelmajälkkäri, vaniljahupulla hunnutettuna tietysti. Melba kansainvälisille kavereille.

Tomaattiseen minestroneen ei kannata yrittääkään saada makua maaliskuussa muualta kuin säilykepurkista, mutta tätä talvikautta vartenhan ne säilykkeet ovat.

P.S.

Vinkkasin myös tästä hurmaavasta alppiruusumetsästä, joka löytyy täältä meiltä Jyväskylästä. Ota retkikohteeksesi, mikäli ajelet täällä päin ennen juhannusta!

Share

Pages