Ladataan...
Kasvihormoni

Viikko sitten kehuin ensimmäisen kerran, että meillä on valot takapihalla. Jatkan valaistuksen tuomassa hekumassani siitä, miten se sinne saatiin - eli lopulta melko massiivisesta piharemontistamme. 

Kaikki alkoi viime vuoden marraskuussa siitä, kun kaivoimme pihaan muutaman sähkökaapelin odottamaan sitä, että niihin kytkettäisiin pihavalot. Töitä hiki hatussa painaltaessamme kuvittelimme, että valot olisivat paikallaan jouluksi, mutta sitten tuli tarve massiivisemmalle kaivutyölle ja hommahan lykkääntyi. Sinällään hyvä, että näin kävi, sillä emme jaksaneet kaivaa kaapeleita käsin kovinkaan syvälle (siksi suojasimme kaapelit suojaputkella) ja nyt syksyllä pihaan tullut kone sipaisi niiden alta lisämaata pois ja saimme kaapelit upotettua routarajan alapuolelle. Eipähän ole enää vaaraa siitä, että lapion polkaisisi vahingossa johtoon saakka.

Pihavalot suunniteltiin kahden erilaisen osan valasemiseen ja sitä kautta pihaan valikoitui myös eri näköiset valaisimet. Matalammat pollarit ovat näkyvillä ja toistavat talon rapattua ulkopintaa, kun taas istutusten lomassa olevat valaisimet sulautuvat enemmän ympäristöönsä ja ovat huomaamattomammat. Oikeastaan haaveilin kirkaslasisista pallovalaisimista, mutta sellaisia ei löytynyt kiertämiemme myymälöiden varastoista, joten toiseksi paras vaihtoehto täyttää nyt tehtäväänsä.

Uh tuota kaivamisen tuskaa, onneksi se kuntokuuri on jo takana päin. Kaivamista helpottamaan tulevien valaisimien kohdalle iskettiin kepit, jotta osattiin paremmin suunnata sinne, minne johtojen tuli lopulta päätyä.

Kaapelien asentamisen jälkeen meidän tehtäväksemme jäi vielä asentaa valaisinten jalustat paikoilleen. Pollarit asennettiin betonilaattaan ruuveilla kiinni ja ne on tarkoitus fiksata pysyvämmin paikalle ensi keväänä, kun maa on tiivistynyt niiden alla niin, että jokakeväisestä heilumisesta ei ole enää vaaraa. Korkeampia putkivartisia valaisimia varten hankimme rautakaupasta valmiit jalustat, jotka pitävät valaisimet kokemuksemme perusteella hyvin paikoillaan.

Jalustan asentaminen on yksinkertaista: Maahan kaivetaan riittävän syvä kuoppa, johon jalusta mahtuu hyvin. Johdot pujotetaan jalustan läpi ja mahdollinen putken supistaja asennetaan paikoilleen. Ennen kuopan täyttämistä pitää tarkastaa, että maan pinta on oikeasti siinä, mitä on suunnitellut: yläkuvassa kohollaan olevasta istutusalueesta puuttuu vielä multaa ja multapinta tuli lopulta jotakuinkin tuohon lapionvarren alapintaan saakka. Maata kannattaa laittaa valaisimen juurelle vähän kerrallaan ja tiivistää lisäysten välillä, niin että välttyy mahdollisimman paljon maan painumisen aiheuttamilta oikomisilta. (Ja niitähän tulee, totta kai, kun itse tekee.)

Loppu onkin sitten sähköammattilaisen hommaa. Meidän kuusi valaisinta, kolme sähköpistoketta ja niihin liittyävät kytkennät veivät maksimaalisen mukavalta asentajalta puolitoista työpäivää. Vinkkinä kerrottakoon, että kalleimmaksi valaisimeksi tuli lopulta se kaupassa edullisin versio, sillä johtojen kiinnittäminen siihen turvallisesti oli kaikkea muuta kuin nopeaa.

Tämän syksyn pihauudistukset taitavat olla nyt jotakuinkin tässä. Ihan hyvä niin, sillä vaikka kuinka pihassamme vierailleet ammattilaiset ovatkin olleet mitä mainioimpia tapauksia (miten se Tekninen tuki osasikaan löytää ne parhaat päältä?), eivät palkattujen työntekijöiden kotikäynnit ole ilmaisia. Enempään ei ehkä tällä erää olisi ilman pankinryöstökeikkaa varaa, ja sen jälkeen niistä lopputuloksista ei pääsisikään nauttimaan pitkään aikaan.

Hämärtyviä syysiltoja sillekin puolelle ruutua!

Share

Ladataan...
Kasvihormoni

Jossain määrinhän tuo taivaalta leijaillut (vaakaviistosta piiskannut) räntäsade pääsi yllättämään. Näin siitä huolimatta, että erinäiset mediat informoivat asiasta hyvissä ajoin ja kirkuvin otsikoin. Silti en osannut ajatella, että pihalla olisi jotain, joka olisi kaivannut silmäyksen tai kaksi ennen sateen alkua ja sen lisäksi vielä minut viereensä kukkasaksieni kanssa.

Raaskin hakea kesäkukkia maljakkoon vasta, kun räntä peitti ne alleen. Onneksi meillä lämpötila ei ole laskenut kuin hipaisun verran alle jäätymispisteen, joten kesäkurpitsaa ja basilikaa lukuun ottamatta kasvit eivät ole olleet moksiskaan äkkiseltään ilmaantuneesta etutalvesta. Toiveikkaana jätin suosikkikukkani yhä edelleen kasvamaan kukkapenkkeihin, sillä odottelen leutoa lokakuuta ja mustaa marraskuuta. Poistetaan kesäkukat vasta, kun talvi pakottaa laittamaan kasvattelut tauolle.

Daaliat ovat mahtavia leikkokukkia. Kasvatin niitä ensimmäistä kertaa ja pihakukkina en ole niin kovin otettu niiden muodosta mutta kimpun säväyttäjinä ne ovat huikaisevia. Muutama vauvan pään kokoinen pallo kimpun perustaksi, sekaan naksaisuja tupakasta ja leijonankidasta sekä kaveriksi vielä peikonlehti ja muutama marja-aronian oksa - olen otettu. Koetin tehdä asetelmasta rennosti notkuvaa näytöstä, jota voi katsella puolelta jos toiseltakin.

Aion ottaa daalian juurakot talveksi viileään autotalliin ja laittaa ne taas ensi keväänä multaan, sen verran olen otettu tästä olohuoneen kaunistajasta. Odottelen nyt kuitenkin ensin rauhassa, josko keli vielä lämpenisi ja saisin muutaman pallon lisää koristamaan sisätiloja.

Share

Pages