Ladataan...
Kasvihormoni

Taas on aika haaveilla kesästä ja teen sen toteamalla, että kerma on varmasti yksi suosikkiväreistäni pihalla. Siinä valkoinen taittuu kevyesti keltaiseen, mikä sointuu puolestaan kauniisti erilaisiin vihreisiin. Ja vihreitä - niitä pihalla riittää, kunhan tuo lumi tuosta väistyy.

Yläkuvassa vasemmalla on jo teini-ikäisenä hankkimani esikko, jonka kotiutin äitini kukkapenkistä nykyiseen kotiimme. Sen kermaisia terälehtiä korostaa tuo keskellä oleva pirteä keltainen. Niin ihana!

Keskellä on puolestaan juhannuksen maissa valkoisilla palloillaan pöyhkeilevä lumipalloheisi. Oikein kirkkaalla auringonpaisteella sen pampulat ovat puhtaan valkoiset, välillä ne puolestaan taittavat kermaan. Ainoa toiveeni on, että tämä kukkisi vähintään puolet kesästä muutaman viikon sijaan.

Tulppaaneissa pidän hieman kirjaviksi muuntuvista valkoisista. Ne sopivat kauniisti niin keltaisten, oranssien kuin pinkkienkin tulppaanien kavereiksi. 

Alla oikealla on köynnöshortensia, joka kasvaa meillä (hitaasti) parvekkeen pohjoislaidan suojaksi. Se on vielä pikkuinen mutta teki viime kesänä muutaman kukinnon. Kyllä se kuulemma siitä, kunhan pääsee kasvun vauhtiin!

Julkaisen kerran viikossa kuvasarjan siitä, millaisissa väreissä puutarhani kukkii - tai on kukkimatta. Olen valikoinut kuvia epämääräisen määräisesti ja oikeastaan ainoa kuvia yhdistävä teema on jokaviikkoinen värivalinta.

Aiemmat postaukset löytyvät täältä:

Kevään valkoinen

Harvinainen sininen

Haalea liila

Share

Ladataan...
Kasvihormoni

Kovat pakkaset ja leudot suojasäät ovat saaneet milloin ryntäämään pihalle, milloin pysymään sisällä. Tavallisia kävelyreittejä kulkiessa talviaikaan yllättyy: noinko paljon meille näkyy, tältäkö meillä näyttää?

Meidän pihaan on valittu paljon lehtipuita, mikä tarkoittaa, että pihan läpi näkyy suoraan naapuriin - ilman esteitä, hädin tuskin pitsiverhoon sonnustautuneiden pihan asukkaiden ohi ja läpi. Vilkuillessa tulee tunne, että tuohon pitää saada havuja: tuuheita, peittäviä ja ainavihantoja, jotta rumat näkymät naapuritalojen kattoihin häviävät.

Sitten kuitenkin tajuaa, että kun oma piha on alle tuhat neliötä, ei siitä voi tehdä tukkimetsää. Jos on valittu lehtipuita, pitää hyväksyä se, että talvella puut ovat alastomia ja toivoa, että isommille rivitalopihoille tulisi edes yksi puu. Tirkistellään nyt sitten, kun on, mistä katsella. Pakkasen pitsiä oksien yllä näin aluksi - naapurien touhut kun eivät niin suuresti kiinnosta.

Oikeastaan sitä kiinnittää huomiota siihen, kuinka tasapainoiselta ja herkältä talvinen tienoo näyttää: talo ja ympäristö sulautuvat toisiinsa, piha on lumivaipan alla turvassa ja kuura koristaa kaiken sen, mitä silmäni karsastavat kesällä. Tumma, auringon rapistama parvekkeen kaidekin on saanut sen sävyn, jota siihen haaveilen - kyllä, ensi kesänä on ehdottomasti löydyttävä aikaa sen hiomiseen ja uudelleenkäsittelyyn.

Kiitos talvi! 

Sitä paitsi jos nyt tämän postauksen myötä innostuit vaeltamaan meidän nurkille nähdäksesi jotain pitsistä emännän yllä, pitelehän hevosiasi. Kesällä meidän pihamaa on suojainen, eikä siellä vilahtele asukkaita alusasussaan. Sama näkymä parin kesän päästä (kunhan puut kasvavat ja viheriöivät) saattaa näyttää jotakuinkin tältä ja silloin myös elopainoa kerryttäneellä Kerttusen emännällä on oikeus kulkea pelkissä bikineissä, mikäli siltä tuntuu:

Siihen asti pysyttelen verhottuna suurempaan röijyyn ja tarvittaessa suljen sälekaihtimet. Tai Tekninen tuki sen tekee, minun luonteeni on yhtä avoin kuin näkymä talviseen pihaamme. 

P.S. Mikäli suunnittelet pihamaatasi, huomioi näkymät ajoissa. Tai niin ajoissa kuin pystyy: jos ei tiedä, mitä naapuri pihalleen laittaa, ei voi olla varma, mihin kaipaa suojaa. Istutuksia suunnitellessa kannattaa miettiä, mihin tarvitsee pysyvän näkösuojan läpi vuoden, siihen kohtaan kuuluu laittaa havupuu. Muutoin lehtipuut sopivat pihaan kuin nenä päähän.

Share

Ladataan...
Kasvihormoni

Pakkaspäivänä on ihana syödä lämmintä välipalaa. Kaupan tarjouksessa olleet omenat jalostuivat reilussa puolessa tunnissa herkulliseksi paistokseksi, joka lämmitti niin sormia kuin sisintäkin. Tämän voimin jaksaa peuhata ruokaan saakka!

 

Kaura-omenapaistos

  • noin 1 kg omenoita
  • 1/2 sitruunan mehu
  • (1/2 dl fariinisokeria)

Muruseos

  • 100 g voita
  • 1 dl sokeria
  • 1 tl kanelia
  • 1 tl inkivääriä
  • 1 dl vehnäjauhoja
  • 2 dl kaurahiutaleita

Valmistus

  1. Kuori ja lohko omenat ja poista niistä siemenkodat. (Kotimaisia omenoita ei tarvitse kuoria.)
  2. Voitele uunivuoka kevyesti ja lado omenalohkot vuokaan. Purista päälle sitruunan mehu ja ripottele sekaan fariinisokeri.
  3. Mittaa kulhoon muruseoksen ainekset ja sekoita ne keskenään. Levitä seos omenien päälle. 
  4. Paista 200-asteisen uunin keskitasolla reilu puoli tuntia. 
  5. Tarjoa hieman jäähtynyt omenapaistos vaniljakastikkeen kanssa.

Share
Ladataan...

Pages