Ladataan...
Kasvihormoni

Luetko Perhon tarinaa, mutta et halua rekisteröityä Lilyyn? Juttujen ilmestymistä voi seurata myös Facebookissa!

Klikkaa itsesi sinne ja tykkää sivustosta, niin pysyt perillä Perhon viimeisimmistä edesottamuksista.

https://www.facebook.com/Kasvihormoni

Share
Ladataan...

Ladataan...
Kasvihormoni

Meillä kasvatetaan pihalla kukkia. Yksivuotisia ja monivuotisia, maassa ja ruukuissa, penkeissä, nurmikolla ja ojassa. Siellä kukkii se Suomen tavallisin pihakukka, voikukka siinä missä vaateliaammatkin yritelmät. Toisin kuin nämä välillä hankalaksi osottautuvat ostopelargonit, kärhöt ja kolmilehdet, voikukat nousevat uskollisesti joka kevät eikä niiden keltainen loisto petä koskaan. Toiset sanovat, että sen juuria olisi myös ilo syödä kevätvihanneksina. Kuulostaa kasvilta, jonka jokainen haluaa, vai mitä?

Kukkien lisäksi pihallamme on kasvimaa. Tänä vuonna kasvimaan kasvu on ollut uskomattoman rehevää, kiitos peräkärrylliselle palanutta (eli mullaksi muuttunutta) hevosen lantaa ja koko kesän taivaalta tippuneelle sateelle. Ilmatieteen laitos kertoo, että sitä vettä tuli heinäkuussa meillä noin yksitoista senttiä, mikä on hyviä uutisia sille, joka haluaa pitää kasvimaansa elinvoimaisena. Vielä parempia, kun tietää, että sateen paikallistilastot ovat juuri meidän kaupunginosassamme suuresti alakanttiin mitoitettuja. Lomalaista sadekesä tietysti välillä harmitti, ja sellaista, joka yritti saada avoterassinsa maalattua.

Puita ja pensaita pihalle ei vielä juurikaan ole, ainakaan sellaisia, jotka toisivat iloa omistajilleen. Hedelmäpuiden alut ja tonttia kiertävä marja-aronia-aita kelpaavat myyrille ja pupuille (naapurin metsästyskoira ne hengiltä päästäköön) paremmin kuin niitä kasvattavalle naapurustoklaanille. Vika ei ole pelkästään paikallisen eläinkannan runsaudessa vaan myös maaperässä, jossa ei ainakaan meidän tontillamme liene tarpeeksi kasvuvoimaa.

Esitän kainon toiveen kaikille hevosharrastajille siitä, että suuntaisivat ratsastusreissunsa tähän meidän nurkille ja opettaisivat samalla pollejansa nostamaan häntäänsä tässä harottavan ja kituliaan aidan kohdalla. Minä kyllä korjaan kikkareet parempaan talteen, tuonne kompostin kätköihin jatkojalostusta varten. Kiitos!

Share

Ladataan...
Kasvihormoni

 

Kesä on uskomattoman upeaa aikaa. Huhti-toukokuussa luonnon kasvuhormonit hyrähtävät käyntiin ja herättävät talviunilla olleen luonnon elämään. Kaikkialla kohisee kasvun kiire ja vihreyden kiivaat huokaukset "kasva, kasva, ylemmäs ja pidemmälle!" Vain neljässä kuukaudessa meidän pohjoinen luontomme tuottaa sen, mitä elämän ylläpitoon tarvitaan: sokeria, kukkia, mehiläisiä, siemeniä ja ravintovarastoja. Tuolla se tapahtuu, ulkona.

Olen reilu kolmekymppinen puutarhahullu, nainen ja äiti, jonka kiinnostus ympäristön ihailuun ja muokkaamiseen heräsi joskus yläasteen biologian tunneilla. Teininä en ikäkauden mukaisesti ollut innokas kitkemään tai keräämään marjoja, mutta halusin jo silloin kovasti laittaa kasveja kasvamaan ja maalata niillä räiskyviä kuvia, jotka nousevat esiin puutarhan mullasta. Ajan kanssa parvekkeella ja pihamaalla puuhailu muuttui palavaksi rakkaudeksi. Intohimoa kuvastaa palstan profiilikuvana toimiva kasvi, palavarakkaus.

Nykyisin minulla on tuhatkunta neliötä melko alkutekijöissään olevaa puuhamaata kolmannen kasvuvyöhykkeen kaupunkiympäristössä. Tavoitteenani on jatkaa näitä maisemanmaalausharjoituksiani mahdollisimman vähällä vaivalla. Edelleenkään en pidä kitkemistä arvossaan, vaan pyrin siihen, että puutarhassa saa keskittyä olennaisempaan: katseluun, haisteluun, hypistelyyn ja maisteluun.

Tarkoitukseni on päästää sinut mukaan luontoelämääni. Esittelen sitä, miten pihalla puuhasteluni etenee kortteentaltutuksineen, porkkanankasvatuksineen ja kasveilla leikkimisineen, sekä miten koko piha otetaan - toivottavasti - vähin erin haltuun. Jaan myös suosikkireseptejäni eri vuodenajoille ja ihastelen oman sadon mahtavuutta. Ehkä askartelen kransseja ja näytän sitä, miten meidän lapset pelmuavat rinteissämme, mutta ehdottomasti jaan niitä ideoita ja kikkakolmosia, joita olen saanut oppia tässä vuosien kuluessa. Sanalla sanoen, kyseessä on puutarhaelämää! 

Tervetuloa mukaan!

Share

Pages