Ladataan...
Kasvihormoni

Jatkan haasteen parissa kolmatta ja viimeistä kertaa. Tämän kerran kysymyksiä on kolme:

1. Ensi kevään projekti pihalla? 2. Mistä hankit taimesi? 3. Miten puutarhassasi hoituu kastelu?

Aloitetaan kahdella ensimmäisellä, sillä ne ovat nopeita vastata. Kolmanteen meneekin sitten muutaman kuvan kanssa hieman pidempään.

Vai, että meidän puutarhan ensi kevään projekti? Meillä projektit ovat vähän niin kuin kasassa, alkaa olla valmista. (Paitsi takarinteen suhteen, mutta siitä ei puhuta.) Projektiksi muodostunee nurmen kasvun tarkkailu ja kameran kanssa heiluminen. Niin, ja tuohon keittiön ikkunan eteen muodostuvan alati laajentuvan siemenkylvösviljelmän kasvattelu valmiiksi.

Öhöm, sitten muistan, että ehkä myös parvekkeen puunaus ja alakatoksen tuumailu. Mutta ne eivät ole virallisesti osa puutarhaa vaan talon jatkeita, portteja puutarhaan, joten unohdan ne saman tien pihaprojektien listalta ja lisään kauniin kesäpäivän viettotapojen listalle.

Mistä hankit taimesi?

Kuten jokainen viisas puutarhuri, hankin sieltä, mistä on parasta hakea. Moni kasvi on kaverilta hamstrattu, puutarhatutuilta vaihdettu, metsäkompostista kaivettu tai sukulaisilta pihistetty. Osa on kaivettu mukaan edelliseltä pihalta tai nipistetty naapurin penkin reunasta. Tosi moni on tilattu nettimyynnistä mutta vielä useampi haettu oman kylän kaupoista, joista haluan mainita nimeltä Viherlandian. Se on erityisesti puidenhankintapaikkani. Sitten ovat tietysti myös siemenistä kasvaneet yksilöt, joiden siemenet puolestaan ovat tulleet myös edellä mainituista paikoista.

Miten puutarhassasi hoituu kastelu?

Onneksi asun pitkällä pohjoisrinteellä, johon saapuvat niin kesä- kuin talvisateetkin täysimääräisinä, kuten nyt vaikka viime viikonloppuna vajaa parikymmentä senttiä vetistä räntää. Yleisesti ottaen talvella sataa vajaan metrin verran (tänä vuonna vähän vähemmän), mikä pitää keväällä maan kosteana pitkälle kesään. Kesällä puolestaan vihmoo harva se päivä, ja milloin ei sada, roikkuvat pilvet tuossa jyrkänteen rinteellä tuoden kosteutta. Syksyllä taas – jos ei olisi niin rinteinen piha, täällä saattaisi ehkä saada hilloja omalta pihalta. Vastaan siis, että ensi sijassa kastelun hoitaa joku muu kuin minä.

Vaikka paikallisilmasto on suotuisa, pitää puutarhassa olla myös veden toimittajan roolissa. Meillä taivaasta riippumattomaan kasteluun on kolme tapaa.

Ensimmäinen tavoista on letkukastelu. Rehti ja rehellinen veden jakaminen pitkin muovista letkua ja suuttminen hajoittaman suihkeen suuntaaminen kohti kasvien juuristoja.

Itärinteen kuivuuteen istutettu tuija-aita sai viime kesänä automaattikastelijan, joka pyrkii säästämään kaupungin vettä lorotellessaan sitä kuivina kausina juuristoille. (Hupsis, letku jäi aidan juurelle, mahtaakohan se olla enää käyttökelpoinen ensi kesänä.) Letku kulkee kukkamaan reunaan upotettuna halki pihamaan, jotta ei ole ruohonleikkurin tiellä. Nerokas keksintö tuollainen ajastin ja mahtava henkilö tuo oma Tekninen tukeni, joka tietysti hankkii meille kaikki hyödylliset hilavitkuttimet.

Toisekseen täytän kannuja sadevedellä, jota varastoidaan kasvimaan tuntumaan. Tuhatlitrainen on vielä tyhjillään mutta pienempi pönttö täyttyy (ja tyhjenee) tasaiseen tahtiin. Kiitollisna molemmista, tuon ison kun saisi vielä viritettyä täyteen toimintaan, alkaisi järjestelmä lähennellä täydellistä. Sato ainakin kiittää.

Kolmanneksi meillä kastellaan kannulla kaupungin vedellä. Keksin kannujen täyttöön nerokkaan tavan viime kesänä, sillä tätä kastelutapaa tuli harrastaa kuivana ja kuumana kesänä usein. Tsek tis aut:

Koska kastelu on varsinkin ruukkuistutuksissa jokapäiväistä puuhaa, käytän paljon altakasteluruukkuja. Olen hamstrannut ison määrän 20-30-litraisia ruukkuja sekä kasvihuoneeseen lisäksi pari tuplasti suurempaa ruukkua. Niiden säiliöt kun pistää täyteen vettä, saa vedenkantamisen jättää väliin muutaman päivän tai jopa (istutuksesta riippuen) parin viikon ajaksi.

Olenpa tehnyt noista altakasteluruukuista myös kauniimpia versioita siirtämällä altakasteluruukun irtopohjan lasitetun saviruukun pohjalle. Toimii.

Salaa totean myös, että neljäntenä kikkana meillä kastellaan myös hyvässä yhteistyössä naapurin kanssa: paetaan itse paikalta ja jätetään homma toisille. Puolin jos toisinkin.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Kasvihormoni

Tämän viikon väri on yksi suosikeistani pihalla. Se on vahva ja erottuu vihreästä hyvin mutta vaaleamman sävyn kanssa se taipuu pehmeäksi ja jopa hempeäksi kokonaisuudeksi. Värin nimitys vaihtelee sen mukaan, kuka puhuu: minä kutsun tätä väriä mielelläni fuksian punaiseksi.

Ylärivissä laukkaneilikka menestyy karussa ympäristössä. Meillä sen vieressä kasvaa hopeatäpläpeippiä, joka kukkii yhtä aikaa saman värisin mutta erilaisin kukinnoin. Kolmikon täyedentää reunuskasvina kasvava tuoksukurjenpolvi, joka tuo paitsi sävyn, myös tuoksun mukanaan.

Yläpuolella on ukkolaukka, jota hehkutin myös maanantaina. Verikurjenpolvi löytyy keskeltä, se on laukkaneilikan kanssa samanlaisissa kuivissa kivikoissa menestyvä ja hehkuva kasvi. Viimeisessä kuvassa on yksivuotinen leijonankita, joka tuottaa kukkavarren toisensa perään, kunhan vaan pääsee kasvun vauhtiin.

Ihanaa väri-iloittelua!

Julkaisen kerran viikossa kuvasarjan siitä, millaisissa väreissä puutarhani kukkii - tai on kukkimatta. Olen valikoinut kuvia epämääräisen määräisesti ja oikeastaan ainoa kuvia yhdistävä teema on jokaviikkoinen värivalinta.

Aiemmat postaukset löytyvät täältä:

Kevään valkoinen

Harvinainen sininen

Haalea liila

Kellertävä kerma

Monikasvoinen vihreä

Alkukesän vaaleanpunainen

Kesän hempeysväri

Share

Ladataan...
Kasvihormoni

Tänään jatkan saamaani haastetta. Numerot kuuluvat alkuperäisiin kysymyksiin, joten vain salapoliisi saa selville, miksi ne ovat noin kummallisessa järjestyksessä.

1. Mitkä ovat parhaimmat onnistumisesi ja pahimmat pettymyksesi kasvien valinnassa?

Eniten olen pitänyt kaikista kasveistani, erityisesti niistä, jotka ovat pysyneet hengissä. Pari vuotta sitten toteutin suosikkikasviesittelyni, enkä meinannut osata jättää postauksista yhtäkään kasvia pois. Kasvionnistumisten all stars -joukkueeseeni ottaisin tällä hetkellä ehkä yhdistelmät ukkolaukka-keltainen päivänlilja-hiirnevirna sekä harjaneilikka-salvia-hirssi-sormustinkukka. Näistä löytyy kuvat alla.

Pettymyksiä ovat olleet kaikki ne siemenet, jotka eivät ole lopulta itäneet ja juurakot, joista ei ole noussut elämää. Toivottavasti ovat maistuneet kuitenkin pieneliöille, jotta ovat yhä mukana elämän kiertokulussa.

3. Nimeä mielestäsi parhain kevät- ja syyskukkija. Miksi juuri ne?

Parhaimpia kevätkukkijoita on niin paljon, että yhtä ei voi valita. Sitä paitsi – missä vaiheessa kevät muuttuu alkukesäksi? Kysyn vaan, että onko se hetki osoitettavissa kalenterista vai pitääkö käydä tieteilijöiltä tiedustelemassa, että joko tässä on terminen kausi edennyt tarpeeksi? Kevätkesä on sellaista tykitystä, että ensin pyörryttävät pikkusipulikukat, sitten mieltäni kutkuttaa kevätkaihonkukka ja totaalisen tainnutuksen tuovat tulppaanit. Lukitsen vastaukseni: kaikki.

Syyskukkijoita valitessa tullaan samaan ajoitusongelmaan, kunnes muistan, että jättiverbena on suosikkini loppukauden kukkijoissa. Kokeile itse, jos pohdit, että miksi. Hihityttää pelkkä ajatuskin ja loppupäivän hymyilen rakastuneena.

2. Kirkkaanpunainen vai vaaleanpunainen?

Värien karsinta ei ole minun tehtäväni, niiden sijoittaminen on. Tosin tässä talossa on valittu rusehtava punainen peltiosien korosteväriksi, jolloin kirkkaanpunainen istuu ympäristöön paremmin kuin siniseen taittava vaaleanpunainen. Mutta oikein sijoitettu ja oikean sävyinen vaaleanpunainen voittaa aina kirkkaanpunaisen, paitsi silloin, kun minä saan valita värin. Silloin otan kaikki.

4. Lempi puusi? Kasvaako se puutarhassasi?

Voi lempipuu, armaani! Muistan aina sen magnolian, johon törmäsin ensimmäistä kertaa eläissäni. Siis sekä kirjaimellisesti että kuvainnollisesti: siinä puussa ja sen kukinnassa on jotain, mitä ei voi käsittää. (Puu oli niin kaunis, että sitä katsellessani törmäsin kävellessäni sen runkoon. Oho.) Mutta eihän punasävyisiä, isokukkaisia magnolioita voi kasvattaa Suomessa, joten puu kasvaa vain haavepuutarhassani, johon sijoitan myös muut haaveeni persikan, mangon, rusokirsikan, mantelin ja oliivin. Ai niin, ja tietysti myös rahapuun, jossa oikeasti kasvaisi rahaa. (Miten kukaan on muuten saanut nimetä rahapuuksi kasvin, joka ei tuota rahaa? Tai apinanleipäpuuksi leivättömän puun. Ymmärrät yskän.) Monia herkkiä sijaiskasvajia olen sen sijaan saanut puutarhaani, kuten päärynän, kirsikoita ja koristeomenapuita.

3. Jos omistat hyötytarhan, paras ja satoisin syötävä kasvisi?

Tätä ei tarvitse miettiä kauan: mangoldi. Älä sekoita magnoliaan.

Tai omena.

Tai peruna.

Share
Ladataan...

Pages