Ladataan...
Kasvihormoni

Maustesokerista on tullut suosikkituotteeni tänä talvena. Se tuo mukavan pienen lisän kaikkeen, mihin sitä käyttää - aivan kuin tilaisi arkiruokansa a la carte listalta ja sellaisesta keittiöstä, joka on kallellaan fine dining -kokemuksiin. Tee saa kivan kiemuran ja peruspiirakka on maukkaampaa, kun käyttää sen tietyn purkin sokeria. Ja tietysti taustalla poksuvat ilotulitusraketit ja jousikvartetto pistää parastaan.

Idea on yksinkertainen. Purkkiin laitetaan muutama mauste ja purkki täytetään sokerilla. Viikon päästä purkista voi kauhoa miellyttävän makuista makeutta omaan arkeen. Sokerin säilyvyys on hyvä, joten maustumaan voi laittaa kerrallaan useammankin satsin sokeria. Oma purkkini on kahden desin kokoinen ja siellä on hyvin käytettyjen vaniljatankojen jämät, pari tähtianista ja luomusitrushedelmän kuoria. Vähän aikaa sitten samassa purkissa majaili glögimausteiden jämät vaniljatankojen kanssa. Mausteena voi käyttää mitä vain mieleen juolahtaa! Vielä on testaamatta se, kuinka hyvin maut siirtyisivät hunajaan. Onko sinulla kokemusta tästä?

Tässä on ohje superhelpolle piiraalle, joka maustui ihanaksi yllätykseksi maustesokerin avulla.

Vadelma-mangopiiras

  • 1 pkt pakastemurotaikinaa (voidaan myydä myös piirakkataikinan nimellä)
  • 250 g mascarponea
  • 250 g rahkaa
  • 2 munaa
  • 1 dl maustesokeria
  • yht. 500 g pakastevadelmia ja -mangon paloja

Valmistus

  1. Sulata taikina ja taputtele se halkaisijaltaan 28 senttisen piirakkavuoan pohjalle ja reunoille.
  2. Sekoita kaikki muut piiraan aineet tasaiseksi massaksi. Mikäli et halua täytteeseen vaaleanpunaista väriä, lisää vadelmat vasta aivan lopussa.
  3. Kumoa täyte piiraan päälle ja tasoita pinta.
  4. Paista piirakkaa 175 asteisessa uunissa puolisen tuntia, kunnes täyteeseen alkaa ilmaantua ruskeita pilkkuja.
  5. Jäähdytä piiras kylmäksi ennen tarjoilua.

Share

Ladataan...
Kasvihormoni

Pekka Pouta lupasi viikonlopuksi föhntuulta, mikä tietää suomeksi sanottuna lämmintä ilmaa. Pinkaisin äkkiä pihalle ikuistamaan tämän kiehkuran, joka on ilostuttanut minua viime tuiskuista lähtien mutta joka saa nyt lähtöpassit.

Pihalla kuului vuoden ensimmäinen ti-tyy. Ovat tintitkin tainneet aistia lämpimän ilmavirtauksen ja valmistautuvat kevään tuloon. En pistäisi minäkään pahakseni aikaista kevättä.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Kasvihormoni

Vihreä on elämän väri. Se kohtaa taivaan sinen jossain horisontissa ja tervehtii voimansa antajaa, mutta maan päällä ei ole toista, joka tietäisi asemansa yhtä hyvin kuin vihreä. 

Kevään kellertävä vihreä on parasta, mitä tiedän: se on eläväinen, voimistuva ja täynnä kasvua. Hetkessä vaalea vihreä ottaa maiseman itselleen ja osoittaa, että luonto jaksaa herätä taas talven ja nietosten jälkeen. Heinäkuussa luonnon heleys häviää tummien sävyjen alle: vihreät tulevat aikuisiksi, raukeiksi ja voimakkaiksi. Onneksi puutarhassa voi huijata ja istuttaa kevään vaaleutta muiden kasvien sekaan koko kasvukaudeksi.

Ylärivin ensimmäinen kuva on suosikkinäkymäni, joka pilkottaa meille kahden rivitalon välistä. Näkymä sijaitsee kohdassa, johon ilmavirtaukset jäävät pyörimään ja jonka seurauksena meillä sataa erityisen paljon. Pilvet roikkuvat alhaalla, sumu pysähtyy kallionseinämään ja kuusimetsän tummuus pehmenee oman sumuvuoremme taakse. Tuossa kohtaa kaikki on niin rehevää ja mustikatkin kasvavat niin suuriksi, että niitä tulee käydä katsomassa erikseen lasten kanssa. Kumpparit jalassa, tietysti.

Rivin toisessa kuvassa on punaherukan kaunis heleänvihreä kukinto. Kolmas kuva on keltajapaninangervo, joita ostin pihaan ensin yhden ja innostuksissani tämän jälkeen kymmenen lisää. Hupsis.

Alarivin ensimmäinen kasvi on viiruhelpi, joka kasvaa talon nurkalla omassa, rajatussa ympäristössään. Keskimmäinen kuva on jouluruususta, joka yllätti kukkimalla jo heti ensimmäisenä keväänä istuttamisesta. Kolmas kuva on kirjavalehtinen kanukka, joita meiltä löytyy pihasta parista eri kohtaa, sillä niiden lehdet tuovat vaaleutta tummaan tuija-aitaan ja punaiset varret tuovat väriä talviseen lumimaisemaan. Toivottavasti kasvavat kaikki isoiksi ja tuuheiksi valopilkuiksi!

Julkaisen kerran viikossa kuvasarjan siitä, millaisissa väreissä puutarhani kukkii - tai on kukkimatta. Olen valikoinut kuvia epämääräisen määräisesti ja oikeastaan ainoa kuvia yhdistävä teema on jokaviikkoinen värivalinta.

Aiemmat postaukset löytyvät täältä:

Kevään valkoinen

Harvinainen sininen

Haalea liila

Kellertävä kerma

Share

Pages