Ladataan...
Kasvihormoni

Kovat pakkaset ja leudot suojasäät ovat saaneet milloin ryntäämään pihalle, milloin pysymään sisällä. Tavallisia kävelyreittejä kulkiessa talviaikaan yllättyy: noinko paljon meille näkyy, tältäkö meillä näyttää?

Meidän pihaan on valittu paljon lehtipuita, mikä tarkoittaa, että pihan läpi näkyy suoraan naapuriin - ilman esteitä, hädin tuskin pitsiverhoon sonnustautuneiden pihan asukkaiden ohi ja läpi. Vilkuillessa tulee tunne, että tuohon pitää saada havuja: tuuheita, peittäviä ja ainavihantoja, jotta rumat näkymät naapuritalojen kattoihin häviävät.

Sitten kuitenkin tajuaa, että kun oma piha on alle tuhat neliötä, ei siitä voi tehdä tukkimetsää. Jos on valittu lehtipuita, pitää hyväksyä se, että talvella puut ovat alastomia ja toivoa, että isommille rivitalopihoille tulisi edes yksi puu. Tirkistellään nyt sitten, kun on, mistä katsella. Pakkasen pitsiä oksien yllä näin aluksi - naapurien touhut kun eivät niin suuresti kiinnosta.

Oikeastaan sitä kiinnittää huomiota siihen, kuinka tasapainoiselta ja herkältä talvinen tienoo näyttää: talo ja ympäristö sulautuvat toisiinsa, piha on lumivaipan alla turvassa ja kuura koristaa kaiken sen, mitä silmäni karsastavat kesällä. Tumma, auringon rapistama parvekkeen kaidekin on saanut sen sävyn, jota siihen haaveilen - kyllä, ensi kesänä on ehdottomasti löydyttävä aikaa sen hiomiseen ja uudelleenkäsittelyyn.

Kiitos talvi! 

Sitä paitsi jos nyt tämän postauksen myötä innostuit vaeltamaan meidän nurkille nähdäksesi jotain pitsistä emännän yllä, pitelehän hevosiasi. Kesällä meidän pihamaa on suojainen, eikä siellä vilahtele asukkaita alusasussaan. Sama näkymä parin kesän päästä (kunhan puut kasvavat ja viheriöivät) saattaa näyttää jotakuinkin tältä ja silloin myös elopainoa kerryttäneellä Kerttusen emännällä on oikeus kulkea pelkissä bikineissä, mikäli siltä tuntuu:

Siihen asti pysyttelen verhottuna suurempaan röijyyn ja tarvittaessa suljen sälekaihtimet. Tai Tekninen tuki sen tekee, minun luonteeni on yhtä avoin kuin näkymä talviseen pihaamme. 

P.S. Mikäli suunnittelet pihamaatasi, huomioi näkymät ajoissa. Tai niin ajoissa kuin pystyy: jos ei tiedä, mitä naapuri pihalleen laittaa, ei voi olla varma, mihin kaipaa suojaa. Istutuksia suunnitellessa kannattaa miettiä, mihin tarvitsee pysyvän näkösuojan läpi vuoden, siihen kohtaan kuuluu laittaa havupuu. Muutoin lehtipuut sopivat pihaan kuin nenä päähän.

Share

Ladataan...
Kasvihormoni

Pakkaspäivänä on ihana syödä lämmintä välipalaa. Kaupan tarjouksessa olleet omenat jalostuivat reilussa puolessa tunnissa herkulliseksi paistokseksi, joka lämmitti niin sormia kuin sisintäkin. Tämän voimin jaksaa peuhata ruokaan saakka!

 

Kaura-omenapaistos

  • noin 1 kg omenoita
  • 1/2 sitruunan mehu
  • (1/2 dl fariinisokeria)

Muruseos

  • 100 g voita
  • 1 dl sokeria
  • 1 tl kanelia
  • 1 tl inkivääriä
  • 1 dl vehnäjauhoja
  • 2 dl kaurahiutaleita

Valmistus

  1. Kuori ja lohko omenat ja poista niistä siemenkodat. (Kotimaisia omenoita ei tarvitse kuoria.)
  2. Voitele uunivuoka kevyesti ja lado omenalohkot vuokaan. Purista päälle sitruunan mehu ja ripottele sekaan fariinisokeri.
  3. Mittaa kulhoon muruseoksen ainekset ja sekoita ne keskenään. Levitä seos omenien päälle. 
  4. Paista 200-asteisen uunin keskitasolla reilu puoli tuntia. 
  5. Tarjoa hieman jäähtynyt omenapaistos vaniljakastikkeen kanssa.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Kasvihormoni

Syystä tai toisesta meidän piha on tänä talvena kelvannut pihaleikkeihin kymmenen kertaa paremmin kuin aiempina vuosina. Lieneekö kyse valaistuksen parantumisesta, kateutta aiheuttavasta iglusta vai lasten iän lisääntymisestä - vai ihan jostain muusta syystä?

Sama huima lumikolauspaikka on ollut meillä aiempinakin vuosina, tosin viime vuonna (täytyy myöntää) se ammotti lumettomuuttaan. Mutta tänä vuonna lunta on tullut taas omiin ja naapurien tarpeisiin ja juniorit keksivät, kuinka mahtavia leiskaisuita lumivaraston päältä voi hypätä rinteen alalaitaan. Tällä harjoittelun määrällä voin ennustaa Suomen pituushypyn yllättävää nousua parin olympiadin päähän, kultaa ja kunniaa on tiedossa Kerttusen veljeksille.

Meidän perheen puupäätarhurin on pitänyt vaimentaa useaan otteeseen pään sisällä kiljuvat kiellot hypätä kartiovalkokuusen päälle (tuo pieni tupsu, joka törröttää lumen keskeltä) tai käyttää näsiän varsia (nuo risut siinä toisella puolella) hyppypoterosta poispääsyyn. Nieleskelen tyhjää ja toistelen itselleni mantraa piha on kaikille sekä ikuistan talven iloisimmat hetket kännykkään. On taas lumien sulettua jotain, mitä muistella ja mistä kertoa lastenlapsille tarinoita (mikäli sellaisia siunaantuu).

Kymmenen minuutin päästä kuvaamisesta keräilen katkenneet oksat talteen, kaivan pakastimesta hernepussin tärähtäneeseen polveen ja tarkkailen päänsä lyönyttä junioria mahdollisten aivotärähdyksen oireiden varalta. Kyllä, piha on kaikille ja huomenna myllätään siellä taas uudelleen.

Kaikesta huolimatta ja juuri sen vuoksi.

Share

Pages