Ladataan...
Kasvihormoni

Minulla kävi vieraita, jotka toivat tuliaisia. 

Sain kassin, jossa oli kaksi särkynyttä sydäntä puutarhaani. Niitä ihania, jotka eivät nousseet enää talven jälkeen ja joiden jättämä aukko on nyt kukkapenkissäni. Miten joku voikaan tietää, että kaipasin juuri näitä pihaani, meillähän täytyy olla vähintään telepaattinen yhteys toisimme! 

"Luin blogistasi", oli selitys. Häkellyin aidosti ihmetyksestä.

Välillä sitä unohtaa, että jos julkisesti kertoo jotain, joku saattaa lukea sen. Ehkä en ole päässyt vielä aivan tähän blogitodellisuuteen mukaan, koska puutarhablogin kommenttilootan puolella on täällä Lilyssä melko hiljaista, sitä jotenkin kuvittelee, että ne (te) tuhannet kuukausittaiset lukijat ovat (olette) jotenkin anonyymejä ohikulkijoita, jotka eivät ole (ette ole) minun tuttujani. Nyt siis tähän kohtaan ryhtiliike Kerttuslassa, siellähän te olette! Että te ette ole pelkkää dataa Google Analyticsin tilastoissa vaan ihan oikeita lukijoita: tuttujani ja iso liuta tuntemattomia, jotka tulette tänne uskollisesti kurkistamaan pihani kuulumisia. Kuka katselee kuvia, kuka seuraa taisteluani kortetta vastaan, kuka etsii tietoa kasveista, kuka kaivelee taas esiin mustikkamuffiniohjetta tai raparperin käyttöideoita.

Terve vaan teille kaikille! Tässä on viimeisimmät kuulumiset:

Kaivoin kukkapenkin multiin kaksi hyvää koloa, joihin siirsin saamani taimet. Kiitin kasvien tuojaa sekoittamalla istutuskuoppaan hevosenlantaa, joka sekin oli hänen pollensa rouskutuksista lähtöisin. Nyt lahjasi saavat nauttia toisistaan! Ja sitten kun sinulla on se oma pihaläntti, tuon näiden taimien kasvusta puolet sinulle takaisin. Kipataan sinnekin pollen parasta sekaan, laitetaan tuolit istutusten viereen ja juodaan siinä toinen mukillinen kahvia elämän kunniaksi. Nautitaan siitä, että sekä ystävyys että kasvit kasvavat ajan kuluessa, tunteet kiinnittyvät siihen, mitä näemme ja muovaavat silmiemme tuomaa viestiä aivoissamme.

Nämä sydämet ovat tällä hetkellä parasta pihassani, aito muistutus ystävyyden olemassaolosta.

Nyt kun pääsit tänne asti, kerrohan minulle mielipiteesi. Ovatko sinusta vaaka- vai pystykuvat parempia katsella blogissa? Jätä viestisi mielellään jollain nimellä tai nimimerkillä, niin voin viritellä ystävyyttä myös sinun kanssasi, joka olet tavallisesti minulle pelkkää tilastodataa ruudulla. Tiedän kuitenkin, että olet olemassa. Sinun vuoksesi haluan pitää tätä blogia jatkossakin.

Share

Ladataan...
Kasvihormoni

Oodi kaikille hevosten omistajille! Ylistys hepan jätöksille, niille, jotka tuottavat puutarhanpitäjälle suurimman ilon!

Naapuritilamme pollen paras toi meille muutaman lehtokotilon, minkä jälkeen julistin asuinalueellemme maan surun. En uskaltanut enää hakea sunnuntailenkilläni kottikärryllistä kasvuvoimaa, jotta en pilaisi pihani kasveja automaattirei'ittimillä. Heittelin päälleni tuhkaa ja leikkasin jo säkkiin päänreikää, jotta voisin antaa apeudelleni sen muodon, jollaiseksi sen koin. Pettymysten pettymys, kuin hampurilaisia tarjoileva gourmetravintola!

 

Kunnes koitti se päivä, jolloin kollegani paljasti pitävänsä hevostaan meiltä kahden kilometrin päässä sijaitsevalla tallilla. Ja tällä kertaa siihen oikeaan suuntaan - siihen, jossa ei ole vielä lehtokotiloita. (Välke, aivan teidän lähellä!) Sovimme treffit lannantuotantolaitokselle ja varustauduin hyvin: harjoittelin kieli keskellä suuta kärryn kanssa peruuttamista, nostin (raahasin) mukaan kaksi jättisäkillistä kutterinpurua kiitokseksi ja nappasin itse kakkasankarille kassillisen omenia mukaan.

Oodi ilolle!

Alkuviikon syyspäivä oli kaunis ja seesteinen. Noutoretkellämme kärry kääntyi kauniisti, lapset saivat ruokkia ja taputella pollea, puutarhahullu nuuhki ja hypisteli käsissään täydellistä kasvuvoimaa ja hevosen omistaja sai pihattoonsa purua. Muutama keltainen lehti leijaili maahan samalla kun kaikki halukkaat saivat nousta hevosen selkään.

Liikutusta oli havaittavissa yhden jos toisenkin ilmeessä ja meistä innokkaimmat eivät tahtoneet pysyä aloillaan. Viipyilevissä katseissa oli kiitollisuutta ja ihaninta oli lupaus, että tätä kaikkea on lisää. Yllin kyllin. Olen jo pohtinut, milloin ehdin hakemaan seuraavat kutterinpurusäkit kyytiin ja vieläkö viikonloppuna pakkasen koskettama hevonhyvämulta irtoaa kasastaan. 

Joskus elämä antaa parastaan ja ne hetket näkee myös kokijansa kasvoista.

Kiitos!

Share

Ladataan...
Kasvihormoni

Neljäs luukku vei perheemme retkelle tonttupolulle.

Kivitaskun tonttupolun varteen on piilotettu tonttuja, jotka pienet seikkailijat etsivät taskulamppujensa valokeilaan.

Polun päässä joululahjatoiveet saa kuiskata toivelaatikkoon, joka retkemme aikana täyttyi kovin samansuuntaisilla Lego-sarjan toiveilla. Taitaa Korvatunturin pajalle tulla kiire tilata tanskalaista laatutuotetta muutama rekkakuormallinen tänne päin.

Suurta ihastusta herätti keijujen aarrevarasto, joka oli levähtänyt kuusikon siimekseen.

Kaikkein mielenkiintoisimpia olivat kuitenkin aidot maaseudun ihmeet: kukot, kanat ja lampaat.

Tunnelmallinen Käsityöpaja Kivitasku on avoinna joulua edeltävinä viikonloppuina, jolloin siellä voi vierailla tonttuja etsimässä.

Share