Ladataan...
Kasvihormoni

Sana 'ruska' muuttuu mielessäni helposti ruskeaksi. Mutta ruska on hehkuva, se on punainen ja keltainen! Toki luonnon metsässä osa puista muuttuu vihreästä suoraan ruskeaksi, mutta eikös noita tulisieluisia kasveja ole kuitenkin meidän katseltavaksemme yllin kyllin? Näin ainakin niillä asutusalueilla, joissa ihmiset ovat istuttaneet pihoilleen muutakin kuin vain tuijia ja vuorimäntyjä.

Minä kiitän kaupunkiamme siitä, että meillä on määrätty hehkuvat kasvit pihatien varteen. Aroniat ovat punaisia ja kadun toisella puolella tietä myös pilvikirsikat hohtavat kirkkaana kuin veri. Hieman harmittaa se, että meidän puolelle katua on määrätty ruotsinpihlajien kuja: se on ruska-arvoltaan mitätön, kun vertaa puuta siihen tavanomaiseen kotipihlajaan. Molempien ruska peittoaa kuitenkin mennen tullen omenapuun ruskan, joka lienee yleisin pikkupihojen puu ja joka unohtaa kokonaan sen, että syksylläkin saa näyttää kauniilta. Mutta onhan niissä omenissakin monesti punaiset posket, eiköhän se korvaa asian.

Mitä muuta kannattaa pistää pihaan piristämään aikaa ennen lumen valkoisuutta ja kesävihantojen kasvien kauden loppua? Omia syyssuosikkejani näkyy alla, kuvattuna tässä viime päivien kauniina hetkinä. Pistä kommentteihin omat suosikkisi, niin saan poimittua sieltä itselleni uusia (tai unohtuneita) tuttavuuksia pihan ankeille alueille.

Anopin pihassa hehkuvat vierekkäin kanadanpiiskut ja korallikanukat. Piiskut ovat järisyttävän keltaisia, kanukka muuttuu tumman punaiseksi. Auringon hohde kasvien takaa kruunasi kauneuden. Olen pistänyt meille samanmoisen yhdistelmän, mutta paikka ei liene paras mahdollinen, kun kasvu ja kauneusarvot ovat vielä kovin puutteellisia.

Isomaksaruoho on muuttumassa punaiseksi, samalla, kun sen mehevät lehdet pysyvät tuoreen vihreinä. Kasvi voi olla tylsä kesällä mutta ei missään nimessä syksyllä! Pihassani punalatva pyrkii kasvamaan kasvin kaveriksi, eivätköhän ne parin vuoden päästä loista yhdessä.

Villiviini on punaisuudessaan ihan omaa luokkaansa: ensin kellertävä, sitten oranssi ja viimein tumman punainen. Miksiköhän tätä ei ole vielä meillä?

Moni angervo on mahtava ruskakasvi. Jos niistä ei pidä ylenpalttiseksi, niitä voi istuttaa lehtien väriarvon vuoksi muiden pensaiden sekaan. Edelleen anoppilasta löytyy hieno sekoitus pensaita, joista morsiusangervo muuttuu punaiseksi, peruukkipensas on koko kesän mahtavan violetti ja hopeapensas hohtaa harmaan ja keltaisen sävyisenä. Ruusukin näyttää ruskan värinsä keltaisina ja taustalla sembramänty tuo ainavihantaa vihreää tukea. 

Puista pidän myös kirkkaankeltaisesta haavasta ja punahehkuisista vaahteroista. Ja keltaiset koivumetsät, ah. Onneksi puita kasvaa pihan ulkopuolella, niin kaikkea ei tarvitse yrittää saada itselleen.

Anopilta bongasin myös tämän padallisen kauneutta. Hortensiat jaksavat yleensä kukkia pakkasten tuloon saakka. Meillä tosin edes Endless summer -hortensiat (joiden pitäisi kukkia läpi kesän, aluksi vanhoilla versoilla ja sen jälkeen uusilla) eivät tahdo ehtiä kukkaan, mutta niihinkin tulee aivan mahtava ruska. Kuva löytyy alta, eikös olekin hieno?

Mitä mieltä olet näistä kasveista? Entä mitä itse suosit?

Ladataan...
Kasvihormoni

Jälleen on syksy, joka on käsittämättömän kaunis. Niin kaunis.

Muutama pakkasyö on sytyttänyt luonnon tuleen. Missä on kirkasta keltaista, missä räiskyvää punaista tai pistävää oranssia. Täydellistä hehkua, jota ryhdittävät tanakat vihreät ja rauhoittavat harmaan sävyt. Kasveja, kiviä, rakenteita - rytmiä, säveliä ja liikettä.

Ruska-aikaa olisi ihana jatkaa ja pitkittää samaan tapaan kuin miten alkukesän sipulimeri ja kukkapuiden ilotulitus pysähtyivät viileiden säiden vuoksi ihailtavaksemme. Miten se tapahtuisi? Hetki hellettä, joka huijaisi kasvit takaisin kesään vai yhtäkkinen pakkanen, joka säilöisi kaiken ikuisiksi ajoiksi?

Muutos luonnossa on pysyvää, siinä lienee osa sen viehätyksestä. Siksi ihailen sitä aina uudelleen ja uudelleen, pientä palaa paratiisia tässä hetkessä. Sitä, joka tekee arjesta luksusta.