Ladataan...
Kasvihormoni

Olin rohkea ja naapurien vakuuttelun seurauksena istutin maahan kukkasipuleita - ilman myyräsuojausta. Niinhän siinä kävi, että istutusta seuranneen viikon aikana mullan pintaan oli ilmestynyt pikkuisia koloja, sellaisia reilun kokoisella harjanvarrella tökättyjä, vielä tarkemmin määriteltynä peltomyyrän vierailun kokoisia koloja. Jokaisen kolon päässä oli tulppaanin sipuli, josta oli nakerrettu palanen.

Mur. Tarinan opetus: älä luota naapurien vakuutteluihin myyrätuhojen vähyydestä, mikäli tiedät, missä kohti oma kotimyyräperheesi asuu.

Ensimmäisenä hätäapuna kävin sirottelemassa kanankakkaa kohmeisen maan pintaan. Sen hajun tulisi hämätä jyrsijää niin, että se ei löydä herkkujaan. Toiseksi pujotin jyrsijäsuojat puiden ympärille. Viime vuoden epäonnisuudesta viisastuneena pupusuojat on asetettu reilusti yli metrin korkuisiksi.

En luota kuitenkaan siihen, että omat myyräasukkimme eivät löytäisi herkkuapajille omin nokkineen. Niinpä olen käynyt taistoon vastoin lihattoman lokakuun periaatetta. Nakki on ollut viritettynä, sellainen superkissa. Tavoitteena on saada koko suku kasaan, kaksi on jo raatona.

Auf Wiedersehn.

Viime vuoden niksit omenapuiden suojaukseen löytyvät täältä!
Share

Ladataan...
Kasvihormoni

Kaksisataa metriä. Se on etäisyys, joka erottaa pihani lehtokotiloiden eturintamasta. Uutteran kapinallisen sitkeydellä tarkkailen rintamalinjan ylittäviä sissejä ja kerään ne parhaani mukaan talteen. Silloin tällöin, ahkerina päivinä otan kipon mukaan ja napsin siihen nokkosissa roikkuvia ja elämästään nauttivia yksilöitä talteen. Kips, kops ne kopahtelevat kupin pohjalle ja aloittavat tiensä ylös, kohti muovikulhon reunaa.

Nyt olen pohtinut, auttaisiko naapuruston herättely mukaan lehtokotiloiden metsästykseen. Jos tekisi lappuja ja jakaisi niitä postilaatikoihin, saisikohan sitä itselleen kavereita hillitsemään lehtokotiloarmeijan levittäytymistä? Nyt niitä on reilusti vasta yhdessä kohtaa asutusaluettamme, siinä kaupungin ylläpitoon kuuluvassa rytökasassa, siinä samassa, joka toimii viereisen rivitalon yleisenä mutta epävirallisena kompostiläjänä. Onnistuisikohan heistä herättämään jonkun mielenkiinnon, mikäli kotiloista kertoisi asiallisesti ja informatiivisesti? Vai toimisiko parhaiten tuomiopäivään vetoaminen: Lehtokotilo tulee - oletko valmis?

Kotona olen päästänyt kerätyt lehtokotilot kylpyyn. Vähän sellaiseen hirmu-Hitlerin natsityyliin:

Tervetuloa tänne suihkuun, nyt peremmälle, asettukaa siihen. Kohta tulee suihkusta vettä. Splosh! Unohdinko muuten kertoa, että se on kiehuvaa? Hei-hei, tervemenoa kaatopaikan joukkohautaan.

Share

Ladataan...
Kasvihormoni

Olen onnekas, sillä meillä ei ole lehtokotiloita, ei sisällä terraariossa, jääkaapissa odottamassa paistamista eikä ulkona kukkapenkeissä tai kasvimaalla. Kulmakuntamme on vanhaa peltomaata, jonne nämä nilviäiset eivät ole vielä löytäneet. Tai jos ovat, alueen epäonniset asukkaat ovat saaneet pidettyä ongelman oman tonttinsa rajojen sisäpuolella ja minä vuokramaani ulkopuolella. Pyrin välttämään salakavalien nilviäisten munien tuloa pihallemme kuin keskiajan asukkaat ruttoa. Niin mukavaa kuin uusien kasvien hankkiminen onkin, tarkastan sekä tuttavilta saadut jakopalat että taimistoilta hankitut taimet munien varalta. Maa-ainesta ja muuta orgaanista (eli eloperäistä) ainesta otan pihalleni vain, mikäli olen varma sen puhtaudesta.

Tiedän, että reilun kilometrin päässä yksi pieni lehtometsälämpäre on lehtokotiloiden tehokas siittola, sillä katselen sitä kauhun sekaisin tuntein aina ohi kulkiessani. Nyt pakkasella siellä on seesteistä, mutta heti keväällä alkaa tapahtua, kun ensimmäiset talvehtineet munat kuoriutuvat. Aikuinen lehtokotilo munii kuulemma parin viikon välein nelisenkymmentä nuppineulan pään kokoista valkoista, hieman läpikuultavaa munaa parin sentin syvyyteen otolliseen maaperään. Paikka voi löytyä vaikkapa kompostista, kasvimaalta, raparperin juurelta tai kukkapenkistä. Yleensä sieltä, missä se viihtyykin! 

Lehtokotilon munia (kuva: Puutarha.netin keskustelupalsta)

Lisää hyviä kuvia lehtokotiloista ja munista löytyy vaikkapa täältä.

Onneksi etäisyyttä supersiittolaan on vielä olemassa, sillä nämä kauhistukset rei'ittävät kaiken, minne saavat limavanansa venytettyä. Erityisesti olen nähnyt lehtokotiloita siittolassa kasvavien nokkosten varsilla, ne saattavat suorastaan kaartua alaspäin kotiloiden painosta. Keskustelin keväällä lehtokotilotonteilla asuvien kanssa, jotka kertoivat, että kotiloita on lopulta mahdoton pitää poissa, sillä ne tulevat paitsi huolettoman taimien ostamisen ja vaihtamisen kautta, myös auton renkaisiin tai pohjaan kiinnittyneenä. 

Näen jo sieluni silmin Perho Kerttusen maineenkasvatusoperaation numero kuusikymmentäkaksi: "Hei, huomasin teillä kotiloita tuossa ojan nokkospuskassa. Olisko lainata rullalautaa ja taskulamppua, että pääsisin kurkkaamaan auton alustan ennen starttia?" Jes, sillä se hullun puutarhurin maine vasta kasvaisikin.

Luin yhden talvisen vinkin lehtokotilon hävittämiseksi: kääntele maan pintaa niin, että munitut munat nousevat pakkasen raiskattavaksi. Pauks vaan, ne tuhoutuvat pakkasessa.  Nyt olisi siis otollinen aika käydä kääntelemässä maata, ennen kuin se kokonaan peittyy lumen alle. Mahtaakohan kikka toimia?

Jos ei, niin kaupalliset rahastajat tarjoavat tällaista mattoa epätoivoisille nilviäisten karttajille. Tuon toiminnasta ei sitten todellakaan ole tietoa.

Ensimmäinen kuva lehtokotiloista Etelä-Saimaa

Share

Pages