Ladataan...
Kasvihormoni

Arki, mikä ihana asia. Kuusi on poissa, päivärytmi (lähes) takaisin ja jääkaapista löytyy taas tavallista murkinaa. Ja kaupassa on joulukukat poistohintaan, eikä juuri kukaan minun lisäkseni himoitse niitä.

Tapasin kauppareissulla kollegani, joka katseli kukkiani hyväksyvästi ja nyökytteli: ihana tuoksu, lempeä väri ja eihän noita heillä kotona Hollannissakaan pidetä joulukukkina, kevätkukkia ne ovat. Itse tunsin tästä myöntyvyydestä suunnatonta iloa: kevät, se nyt on, ja kärryjeni kukat todistavat sen. Ihan vaan varmuuden vuoksi kävin myös kurkkaamassa, olisiko kauppaan jo ilmestynyt siemenpussit kevätkylvöjä varten. Ei ollut, mutta postilaatikossa oli yksi siemenluettelo. Selailen sitä paremman puutteessa.

Leikkasin hyasinteista kukkavarret irti ja naksin muodostuneen kimpun alimmat kukat irti. Ne säilyvät pari päivää hyvänä tuossa pöydällä, ulkona naruun pujotettuna toimisivat yhtä hyvin (mutta jäätymisen jälkeen suojasäällä ne menevät kyllä pilalle). Sipulit lehtineen ja nuppukukkineen jätin viileälle ikkunanedustalle, josta toivottavasti aukeaa pian toinen satsi vaaleanpunaisia sarjakukintoja. Niistä saa vielä jatkoa näille kaunistuksille.

Meillä on nyt ihanan huumaava tuoksu. Jatkan siemenluettelon parissa väliaikaisen kevään nauttimisesta ja jätän ulkona satavan vaakarännän huomiotta.

Ladataan...
Kasvihormoni

Sipulimania.

Joka syksy se iskee, ja kaipa se on hyvä niin. Miten muuten alkukesä olisi niin ihana kuin se on? Tuhannet kukkasipulit kukassa yhtä aikaa koristepuiden kanssa. Alkukesä, se kukkasipulien aika, on kauneinta kesässä.

EU:n sisämarkkinat.

Juttelin naapuruston rouvien kanssa (olen hyvä siinä, jään mielelläni suustani kiinni) ja eräs heistä kertoi tänä keväänä olleensa niin tyytyväinen itseensä, kun oli vuosi sitten saanut laitettua kolme pussillista sipuleita maahan. Kunnes. Niin, kunnes hän käveli meidän ohi ja näki minun tulppaanimereni ja koki alemmuudentuntoa keväisen kukinnan kanssa. Lohdutin, että toisilla meistä karkaa mopo käsistä syksyllä, kun tukkuostaminen on vain klikkauksen päässä ovelle toimitusta. Jos tukkumäärän tilaamalla saa kymmenen sipulia yhden hinnalla, eikö jokainen hullu puutarhuri tilaa ainakin kaksikymmenkertaisen määrän sipuleita siihen nähden, mitä hän kantaisi kaupasta muutoin kotiinsa?

Kilpavarustelu.

Kauneuden kilpavarustelu alkakoon! EU-alueen sisämarkkinat on tehnyt siitä liian helppoa - vai pitäisikö ennemminkin sanoa, että ihanan helppoa. Saa nähdä, päätyikö naapurin rouva käyttämäni Bulbi.nl-toimittajan sivuille tekemään omaa tilaustaan. Kolmena syksynä tekemäni tilaukset ovat tulleet perille noin viikossa ja palvelu on ollut kaikin puolin hyvää, mahdolliset virheet on korjattu ensi tilassa. Suosittelen.

Ensi syksynä pitääkin käydä kävelemässä naapurustoa ovelta ovelle ja kysellä, kuka haluaa tilata sipuleita kimpassa niin voimme tuntea kaikki sen saman sipulieuforian yhdessä. Ja saadaan kaikki syysruokaa myyrille.

Myyrätuhot.

Kukkasipulien istuttaminen alkaa minulla aina myyräansojen virittämisellä. Tiedän jo, missä myyrät majailevat meidän tontilla hanakoimmin, aina välillä niistä näkee vilauksen. Hiiskahdusta ei kyllä kuulu. Tähän mennessä olen vienyt raukkaparkoja ikuisen tainnutuksen maille parikymmentä, mikä lienee joidenkin mielestä julmaa mutta minä iloitsen sipulieni puolesta. Piilotusleikki on paras silloin, kun tulppaanit, narsissit, laukat ja kaikki pikkusipuleista ponnistavat kukkaset tulevat esiin keväällä eivätkä ole pikkuväen syysruokaa. Jotain rajaa minunkin luontointoilullani on oltava.

Sipulikylvökone.

Viskoin parikymmenkiloisen sipulisatoni viiteen penkkiin, sillä olen meidän ainoa sipulikylvökone. Se on tehokkain tapa saada ne sipulit tasaisesti laajalle alueelle ilman, että unohtaa, mihin on jo laittanut sipuleita. Tiedän, että maaseudulla joku hoitaa sipulien istutuksen perunankylvökoneella - voisiko olla sen kätevämpää? Kahdehdittaa, kun kylvöpuuhissa minun selkääni kolottaa kuin jokaisen täti-ikäisen ihmisen paikkojen kuuluukin (ennen omakotitaloaikaa sain tällaisen selkäkivun vain mielipuolisessa kuntosali-innostuksessani). Zetorin penkkiä takamuksellani kiillottaessani kipeytyvä paikka olisi varmasti joku muu kuin köyryselkäni. Mutta ei siis meidän tiluksillamme.

Tehokas tunari.

Tänä syksynä tein jotain poikkeuksellista: istutin nimittäin sipuleita vanhaan kukkamaahan. Se tarkoitti, etten voinut käyttää tavanomaista keinoani kumota laarillinen sipuleita maahan harvakseltaan (mutta sopivan tiheästi) ja peittä niitä uudella maalla, vaan jouduin kaivamaan ne maahan. Siinä sitä sitten piti kyykkiä syysrehottavien kasvien juurella ja kuopsuttaa maata kuokalla, jotta sain jokaisen epämääräiseen paikkaan päätyneen sipulin mullan alle. Yritin noudattaa neuvoa, että sipuli pitää istuttaa kolme kertaa oman kokonsa verran maahan, mutta koska ennenkin epämääräinen syvyys on toiminut, en ollut nöpönuuka asiasta. Piti vielä varoa, etteivät kukkapenkin olemassaolevat kasvit nyt aivan tuhoudu, sillä olen kutsunut meille puutarhavieraita käymään, joten rapistuvasta ympäristöstä pitäisi löytyä jotain näytettävääkin. Hölmö minä. Toisaalta toimi oli äärettömän hyödyllinen, sillä löysin samalla pari vuohenputkikätköä (meillä ei olekaan sitä ollut aiemmin) ja juolavehnäesiintymää, jotka eivät tavallisesti näy rehevän kasvuston alta. Sain myös siivottua muita rikkaruohoja samalla, kun laitoin sipulit maahan. Hyvä minä.

Myyrätuhot.

Niitä odotellessa. Ehdin jo epäillä ensimmäisen yön jälkeen, että kolme 'Queen of Night' -sipulia olisi nyysitty. Tasoittelin maan, jotta näen paremmin, ilmestyykö koloja tosissaan vai oliko kyseessä kaivamispuuhien jälkeen jäänyt epätasainen maa. Uusi ansa on kuitenkin viritetty mahdollisen varkausalueen viereen. Saalista odotellessa - ja kevättä.

Ladataan...
Kasvihormoni

Ukkonen pani parastaan: nurkat ryskyivät, taivas leimusi ja lattia jytisi. Kasvit piiskautuivat maahan ja osa katkesikin.

Mitä tekee puutarhahullu? Juoksee pihalle sateen jälkeen veitsi kourassa ja keräilee uhreista kimpun pöydälle. Jes! Nyt raaskii leikellä!

Kimppu sisältää neljä vartta liljoja, kaksi valkoista ja kaksi punaista. Kaverina on vaaleanpunaista jaloangervoa (tuota huiskeloa tupsukasta), hiirenvirnan ja päivänliljan lehtiä sekä muutama valkoraitainen viiruhelpi (sekin on heinä).

Kimppu on kiepautettu käteen spiraalin malliin, sidottu ja asetettu lasimaljaan. Tällä kertaa kylmäkäsittelyt ja veden virkisteet jäivät väliin, koska helle on ulkona ja virkiste kaupassa. Kestää sen minkä kestää, loput kasveista ihaillaan pihan penkeissä.

Aamulla ennen ukkosta tein myös toisen kimpun. Se meni siskontytölle syntymälahjaksi. Tervetuloa maailmaamme!

Pages