Ladataan...
Kasvihormoni

Jos on kurpitsa, on siitä pakko tehdä lyhty. Senhän nyt sanoo jokainen syksyinen amerikanmakuinen kulttuuripläjäyskin. Kun Tellervosta oli kuoputettu sisus pois, seuraava vaihe suuruudenhullussa projektissani oli tutustua henkilökohtaisesti kurpitsanraaputustehtäviin.

Itse kurpitsan pinnan työstövaihe on helppo, mikäli on joskus ollut tekemisissä linolevyn tai koristekaiverruksen kanssa. Kotoa löytyviä välineitä kädessä pyöritellessäni olin useaan otteeseen sitä mieltä, että sisäisen sulovileenini olisi kannattanut hamstrata aikoinaan kurpitsankaiverrussetti tai kaksi, kun niitä oli halvalla tarjolla. Kuitenkin itse kaiverrusta huomattavasti haastavampaa on miettiä, minkä kuvion sen kurpitsan pintaan kaivertaisi. Koska en halunnut ovenpieleemme irvistelevää päätä, koetin etsiä jonkun itseäni miellyttävän aiheen mieleni ja Internetin syvänteistä. Päädyin pöllöön ja lehtimetsään, jotka piirsin tussilla kurpitsan pintaan.

Varustauduin kaiverrusurakkaan kourutaltan (jollainen minulla oli varastossa opintoaikojen puutyöharrastusten jäljiltä), akkuporakoneen ja keinutuolin kanssa. Tellervo istui nätisti kiikkustuolissa - tosin pöllön asennosta päätellen ilmeisen vinossa - ja minä työstin sitä kuvio kerrallaan eteenpäin. Tunnissa kurpitsa oli siinä kunnossa, että kutsuin sitä valmiiksi.

Kurpitsan hedelmälihaa pois kovertaessa Tellervon pintaan tuli parissa kohtaa viilto ja koetin hyödyntää halkeamat osana kuviota. Niiden kohdalla kurpitsa on kauniin läpikuultava, tosin epäilen, että vähin erin pehmenevä Tellervo luuhistuu näistä kohdista ensimmäisenä. Joistain kohti kurpitsa oli puolestaan jäänyt turhan paksuksi, ja näissä läpikuultavan pinnan aikaansaaminen oli hankalaa. Paksuissa kohdissa kurpitsan pintaan kannatti tehdä kunnon aukkoja, sillä läpikuultava viiva vaati vähintään sentin, jopa parin syvyyden. Juuri näihin kohtiin olisin kaivannut niitä kurpitsankoverrussettien minisahoja ja erityisleikkausveitsiä. Muualla pärjäsi mukavasti tavallisella hedelmäveitsellä ja sillä kourutaltalla.

Lopuksi tein kurpitsaan tasaisin välimatkoin tähtitaivasta kuvastavia reikiä porakoneella. Irtoava hedelmäliha oli niin kauniin kiemuraista, että olisin halunnut tehdä reikiä ihan vaan sen kiemuran vuoksi reilusti.

Viikonloppuna kurpitsa sai ensimmäiset kynttilät sisäänsä ja pöllön silmät loistivat valoa vieraille. Valitettavasti niiden loiston kanssa kilpailee myös vieressä oleva katuvalo, mutta eihän sitä kaikkea voi tässä elämässä saada. Toivottavasti valo hehkuu ainakin vielä ensi viikon ajan, ennen kuin kurpitsa luuhistuu ja päätyy lopulliseen sijoituspaikkaansa.

 

Share

Ladataan...
Kasvihormoni

Kun kotona on yli viisikymmentä kiloa kurpitsaa, on pakko pohtia, mitä sille tekisi. Ensimmäiseksi tulee mieleen kurpitsapiirakka, se kuuluisa pumpkin pie, josta tässä on minun versioni. Tämän testiversion vein työpaikan kahvipöytään ja se nousi heti perjantaipäivän puheenaiheeksi ohi viikonloppusuunnitelmien: siis hei, mitä tää on, ihan mahtavaa! Otaksun siis, että resepti on onnistunut myös muiden kuin minun mielestäni. Piiras sisältää reilusti kermaisaa maitotuotetta, sillä en pidä pelkästä kurpitsasta tehdystä täytteestä. Varmuuden vuoksi tässä on vielä tarjoiluehdotuksenakin jogurttia. Piirakkani on väriltään vaalea, ei lainkaan oranssin sävyinen, sillä kasvattamani Tellervo-kurpitsa oli väriltään vaalean keltainen. Ja Tellervostakos sitä vasta kohua saatiinkin aikaiseksi: kuinka monta kahvipöytätarjoamista pystynkään vielä tuomaan tänä syksynä työpaikalle!

Mehevä kurpitsapiirakka

  • 1 pkt pakastemurotaikinaa
  • 1 prk rahkaa
  • 1 prk ranskankermaa
  • 1 tlk kondensoitua maitoa
  • 1 rkl piparkakkumaustetta
  • noin 3 dl kurpitsasosetta
  • (½ dl fariinisokeria)
  • 4 keskikokoista munaa

Tarjoiluun

  • sokeroimatonta turkkilaista jogurttia

Valmistus

  1. Laita laakeaan, uunin kestävän astiaan vettä litra tai kaksi. Laita astia uunin pohjalle ja laita uuni kuumenemaan noin 160 asteeseen.
  2. Laita halkaisijaltaan 26 senttisen irtorengasvuoan pohjan päälle siivu leivinpaperia. Kiristä vuoan ympärille rengas. Voit toki tehdä piiraan myös muun mallisessa ja kokoisessa vuoassa.
  3. Painele vuoan pohjalle sulanut murotaikina, nosta taikinaa parin sentin verran myös reunoille.
  4. Tee täyte litran mitta-astiaan: Kumoa astian pohjalle rahka, ranskankerma ja kondensoitu maito sekä piparkakkumauste. Sekoita keskenään tasaiseksi. Kaada päälle kurpitsasosetta, kunnes täytettä on litra. Mikäli kurpitsasose ei ole makeaa, lisää vielä fariinisokeri.
  5. Riko munat kulhoon ja vatkaa niitä hetki (puoli minuuttia) esim. pallovatkaimella. Sekoita munien joukkoon kurpitsatäyte. Kaada täyte murotaikinapohjan päälle.
  6. Paista kakkua uunin keskiosassa noin 1,5 tuntia eli kunnes täyte on kiinteytynyt. Ota piiras uunista ja jäähdytä kokonaan kylmäksi.
  7. Irrota kylmennyt piiras reunoistaan terävällä veitsellä ja siirrä paperin avulla tarjoilulautaselle.
  8. Vaikka piiras maistuu ehdottomasti myös sellaisenaan, tarjoile lisänä turkkilaista jogurttia. Voit kokeilla lisänä myös keksin muruja: mauksi sopii erityisesti inkiväärikeksi, mutta myös piparit ovat kokeilemisen arvoisia.
Share

Ladataan...
Kasvihormoni

Tellervo-emännän kasvukausi on ohi. Siitä ehti tulla muhkea leidi, jonka pinta kovettui loppukesän kuumuudessa ja jota koristavat arvet. Runsaan kokoinen kurpitsa, minun ruokkimani!

Tellervo joutui lopettamaan kasvukautensa hieman etuajassa, kun piti punnita kasvatusinnon ja käsivoimien riittävyyden välillä. Niin houkuttavaa kuin maksimikoon hakeminen olisikin ollut, ei päätös lopulta ollut vaikea. Sitä paitsi, nyt kun keli kääntyi syksyiseksi, olisiko se mahtanut enää oikeastaan kasvaakaan? Niks vaan, kurpitsa irtosi varrestaan ja kaivinkone pääsi kaapimaan ylimääräiset mullat pois Tellervo-emännän kasvupaikan alta. Hullu puutarhuri oli tyytyväinen siihen, että tällä kertaa järki voitti puutarhahullun mieltymykset.

Ennen kuin paljastan kesän kasvatustuloksen, otetaanpa kertaus siitä, mitä kesän aikana ehti tapahtua.

Tellervo sai alkunsa huhtikuun lopussa, kaksi viikkoa ennen äitienpäivää. Kasvattajaa epäilytti kovasti se, voisiko taimen istuttaa ulos jo 17.5. mutta hyvässä uskossa taimi lykättiin pollenparhaalla ryyditettyyn kasvulavaan. Päälle viritettiin hökötys, joka oli taatusti koko itäisen rinteen rumin rakennelma. Se piti kuitenkin onnistuneesti viileyden pihalla niinä muutamana yönä, kun lämpötila näytti tavallista kevätsäätä. Muutoinhan touko- ja kesäkuiden ajan saatiin nauttia sitä parasta mahdollista lämpöä.

Tellervon kasvu ulkoilmassa lähti aurinkoisista ja helteisistäkin keleistä huolimatta hitaasti käyntiin. Kesäkuun puolivälissä sen lehdet alkoivat kurkotella ulos kuplamuovihökötyksestä ja heinäkuun alussa sen varsi oli jo mojovan pitkä. Samaan aikaan aloin odotella kukkia: ensin nousivat poikakukat kasvin tyvelle mutta tyttökukat antoivat odottaa itseään. Pitkään. Turhan panttina kasvavat poikakukat päätyivät yksi toisensa jälkeen salaattilautaselle, jossa ne saivat palvella herkullisena ravintona siitepölyn tarjoajan sijaan. Ricottajuustotäytettä varten ohje tuli vähän myöhäisessä vaiheessa, mutta jälkikäteen voin todeta, että kukat maistuivat raikkailta myös salaatissa!

Vihdoin heinäkuun puolivälissä ilmestyi Kauan Odotettu Neito. Tai niitä tuli oikeastaan yhtä aikaa kolme ja näistä lopulta tuo yläkuvassa kasvulaatikkoon kurotteleva haara tuotti Sen Tellervo-emännän.
Muut Tellervon kasvatit naksaisin pois vihdoin elokuun puolivälissä, minkä jälkeen alkoi kasvun odotus. Telle kasvoi, kasvoi ja kasvoi.

Kokoa tuli reilusti mutta ehei, ei lähellekään jättikurpitsan kasvattamiseen tosimielellä suhtautuvien saavutusten vertaa. 

Kyllä Telle kuitenkin voitti kastelukannun koon mennen tullen. Ja taitaa siinä olla hedelmälihaakin niin paljon, että lopulta meillä ollaan pulassa. Olen siis salaa onnellinen, että tytär ei päässyt lähellekään emänsä viidensadan kilon painoa.

Viralliseksi kasvutulokseksi punnitukseni ei kelpaa alkuunkaan. Mutta voitte kuvitella, kuinka mielellään ihmislapsi raahaa Itellan tai Matkahuollon vaa'alle aikuisen painoista, epämääräisen pyöreää palluraa. Sitä ei voi laittaa lastenvaunuihin (liian painava), maassa ei ole lunta pulkkavetoa varten ja kaivinkone ei lopulta saanut sitä kauhaansa (koska maa oli lälliä eikä lähelle enää uskaltanut mennä). Joten pyörittelin sen yksinkertaisesti kotivaa'alle. Ihanhan tuo ei Kerttusen emännän painoa saavuttanut, mutta mukavan elopainon kuitenkin:

Punnituksen jälkeen sain lainaksi naapurista kottikärryt, joilla kiikutin Tellervo-emännän portinpieleen yläpihalle. Saavat kaikki koiranpissattajat ihmetellä Telleä ohi kulkiessaan ja kiskoa narussa kulkevia uroksiaan (Canis lupus familiaris, ei Tapio) tiukasti, etteivät nosta jalkaansa sen kyljen kohdalla. Kukapa sitä kehtaisi antaa oman lemmikkinsä kastella Tellervon kaunista pintaa?

Kiitokset Tellelle kivasta kesäseurasta, jatkoa on tulossa!

Share

Pages