Ladataan...
Kasvihormoni

On se ylväs. Tepastelee kuin Euroopan omistaja, komentelee itsevarmasti ja pitää haareminsa kurissa. Tietääköhän se olevansa trendikäs? Minä ainakin tiedän (kukon trendikkyyden, en omaani) ja haluan itselleni sellaisen - ja sen koko leidikatraan. Nyt, kun kasvihuoneeseeni ei pääsekään suunnittelemastani päästä sisään, meille syntyi kuin itsestään kanojen häkin paikka pihaan. Niin, häkki kasvihuoneen jatkonahan olisi suorastaan täydellinen!

Citykanojen pitäminen on nyt muotia maailmalla. Pari viikkoa sitten Tukholman puutarhamessuilla kaupunkiympäristöstä löytyi niitä. Lähes jokaisessa puutarhalehdessä mainostetaan, kuinka niitä ihaillaan. Englantilaisessa puutarhaohjelmassa kehuttiin, kuinka jokaisen pitäisi ottaa kana tai kuusi lemmikiksi, sillä ne ovat niin hyödyllisiä. Englannin ilmastossa ne selviävät tarjoamalla pelkkää raikasta vettä, mutta toista taitaisi olla täällä meillä. Vastalahjaksi vedestä ja lauhasta ilmastosta hävittävät pihasta kotilot, etanat ja rikkaruohot, lannoittavat maan ja kaiken hyvän lisäksi vielä munivatkin! Elämä muuttuu siis lähes täydelliseksi, kun adoptoi itselleen tuollaisen peruukkikanan ja laittaa sen pihavajaansa (tai sen viereen) asustelemaan.

Kaverini, jonka maaseudun pihalta napsin nämä kuvat viime kesänä, taputteli itseään olalle tyytyväisenä ja nauroi makeasti trendikkyydelleen. Tiedäthän, sellaista naurua, joka syntyy, kun kuulet ensimmäisen kerran tekeväsi jotain sellaista, mitä tässä ajassa kuuluukin tehtävän. Minä puolestaan viherryin siinä vieressä, kun ajattelin, kuinka jään paitsi jostain niin olennaisesta kuin kukon kiekaisuun herääminen aamuviideltä tai potpotus kanatarhasta aina uuden munan ilmestyttyä pesään. Potpot, mistä se tuo ilmestyi, pooot-potpot! Kateellisena totean, että kuuluu se kukon laulu tänne meillekin, kaupunkilähiöön: lähin komentaja asuu puolen kilometrin päässä, ihan keskellä tätä meidän asutusaluetta!

Kanat ovat siitä hauskoja, että ne oikeastaan tarvitsevat itselleen kukon. Ilman komentajaa ne ovat vain kaakattava kanaparvi, joka kouhottaa vailla päätä ja häntää. Mutta kun kukko tulee paikalle, koko parvi on järjestyksessä: ne tottelevat komentoa, ovat kukkonsa läsnäollessa sopuisia ja pyöräyttävät munan päivässä - tai vanhemmiten viikossa. Siis aidon ja oikean luomumunan, sellaisen, josta jokainen saa olla ylpeä. Niitä ei pakata pahvilaatikkoon, ei viedä turuille eikä toreille myyntiin, ei edes lähiruoaksi johonkin Helsingin hipstereiden kivijalkakauppaan. Ehei, sen hyödyntävät kanalan pitäjät itse, paistavat pannulla tai vatkaavat sokerikakkupohjansa perusaineena sokerin kanssa sekaisin. Kuoriin pitää tietysti kylvää kasvamaan pääsiäisruohoa, sillä söpömpää näkyä saa etsiä ja nämä kotikanojen munankuoret ovat niin paksuja, että niihin voi laittaa muutakin kuin Mignonin nougatia.

Suomessa kotikanailmiö ei ole ottanut tulta alle ihan samaan malliin kuin maailmalla. Jos se olisi minusta kiinni, meilläkin olisi näitä kanoja, mutta toisin kuin Englannissa, meillä kanat eivät selviä ihan pelkällä veden tarjoamisella. Talvilämpimän kopin tarjoaminen on hieman työläämpää täällä kuin lähes lumettoman maan alueella. Millaiseksikohan lähimunan hinta nousisi, jos pihavajasta laittaisi puolet muutamalle lemmikille, virittelisi sinne eristeet, sähköpatterit ja sopivat orret? Pinterestissä tapaamani ihastuttava kesäsuoja sopisi kyllä aivan täydellisesti siihen kasvihuoneen viereiseen koloon, mutta ne talvet... Vai mahtaisiko tuon lähiökukon omistajat ottaa meidänkin tepastelijat heille talvisuojaan?

Taidanpa tiedustella asiaa seuraavalla lenkkimatkalla, samalla, kun käyn hakemassa jokakeväisen kärryllisen pollen parasta!

Share
Ladataan...

Ladataan...
Kasvihormoni

Meillä on niin kovin tuttu näky, että puupäätarhuri kärrää kasvia paikasta toiseen. Ja usein sitä yhtä ja samaa kasvia, kun "ei se nyt toimikaan tuon vieressä". Siirtojuoksutusta, kuten jotkut sisäpiirit kutsuvat asiaa, ja mielestäni aika osuvasti.

Kasvin siirtäminen paikasta toiseen on yksinkertaista, jos tietää, mitä tekee. Monivuotiset ruohovartiset (siis ne, joita keväällä et näe, mutta jotka silti nousevat maasta) kaivetaan juurineen ylös mieluiten aikaisin keväällä tai elo-syyskuussa, kastellaan hyvin ja istutetaan uuteen paikkaan joko sellaisenaan tai pienempiin osiin pilkottuna. Helppoa, eikö totta, sanoisi ostos-TV:n mainosmies. Eikä siinä vielä kaikki, sillä lehdet kannattaa leikata joko kokonaan tai osittain pois, että kasvi keskittyy kunnolla juurtumiseen. Lisäksi kukkivia kasveja ei pitäisi siirtää. (Niin, mitäpä nuo yllä olevan kuvan kasvit tuossa juuri tekevätkään.)

Mikäli kasvupaikalla on paljon rikkaruohoja, kuten dyykkauspaikkojeni pihoilla oli, pitää juurten seasta kaivaa kaikki väärän kasvin juuret pois. Tässä nuo paksummat spagetit ovat niitä vääriä!Putsaustyö voi olla suuritöinen ja hankala, varsinkin, jos maaperä on savista tai varsinaisen istutettavan kasvin ja rikkaruohon juuret muistuttavat kovasti toisiaan. Viheliäisimmät juuret saattavat myös kasvaa paksujuurisen kasvin juurien läpi tai puisen juurakon keskellä, joten kaikkea ei aina kannata yrittää putsata, vaikka puutarhahulluhan ottaa sellaiset kasvit pelkkänä haasteena. Poutainen päivä ja hyvät virvokkeet auttavat kummasti asiassa, ja mikäli naapurin Kerttu on juttuseurana, työ on suorastaan viihdyttävää. Tämän urakan kultapiiskun ja vuohenputken juuret erotti toisistaan vain paksuus ja kasvusuunta. Viimeistään kiskominen selvitti, kummalle juuri kuului. Lopussa kiitos seisoi!

Dyykkauspäiväni saldo ei ollut pelkkiä ruohovartisia kasveja, vaan mukana oli myös puuvartisia pensaita. Niiden siirtäminen ei ole aivan idioottivarmaa varsinkaan nyt, kun kasvi ei ole vielä lepotilassa. Pensaiden ja puiden kanssa on sitä parempi, mitä nuorempi taimi vielä on ja siirto tulisi tehdä siihen aikaan vuodesta, kun kasvi ei näytä elävältä.

Kuvan syyshortensiasta maahan jäi iso pala juurta, jota en saanut mukaan. Siirtyneestä kasvista leikkasin kuivat oksat ja kukinnot pois, minkä jälkeen annoin sen imeä vettä ja kaivoin muhevaan maahan. Saa nähdä, mitä minun pensaani tuumaavat siirtopuuhistani. Jos kaikki muu epäonnistuisikin, sisälle tuli ainakin useita sisustuksellisia leikkokukka-asetelmia!

Share

Ladataan...
Kasvihormoni

Pääsin tekemään viime viikolla jotain todella tyydyttävää, jonka voi ymmärtää vain alalle vihkiytynyt puutarhahullu: kasasin uuden kompostin, johon sain ihka-aitoa pollen parasta. Kuvassa on kiihkoni raaka-aineet. Miten joku näin yksinkertainen asia voi tuottaa tällaiset kiksit? Meillä puutarhahulluilla onkin ihan omat bileet.

Pihamaamme maaperä ei ole kovin hedelmällistä. Se ei ole ongelma, mikäli pihaansa haluaa kasveja, jotka viihtyvät laihassa maassa. Mutta minä kaipaan reheviä kasveja, jotka vaativat paljon ruokaa. Ja kasvien ruoka on maatuneen hevosenlannan ohella kaikki muukin eloperäisestä eli orgaanisesta aineesta syntyvä maa-aines. Siksipä kompostin hoitaminen on minulle yhtä rakasta kuin heppahullulle pollen paijaus.

Sellaisen kompostin teko, johon ei tule ruuan jätteitä, on erittäin helppoa. Kasvien jätteet laitetaan yksinkertaisimmillaan kasaan ja odotetaan, että ne maatuvat mullaksi. Prosessi voi olla kuitenkin tuskastuttavan hidas, mikäli kompostista puuttuu kompostoinnin hoitava bioeliöstö (jolloin mitään ei tapahdu), komposti on liian kuivaa (jolloin bioeliöstö ei viihdy) tai kompostoitavan massan välistä puuttuu ilmaa (jolloin massa mätänee).

Tässä vaihe vaiheelta etenevät avokompostin kasausohjeet Perhon tyyliin!

1. Aloita kompostin kasaaminen oikeastaan mille tahansa maalle. Laita tulevan kompostisi pohjalle risuja tai muuta karkeaa materiaalia tuomaan ilmavuutta. Salaojaputketkin käyvät pohjalle. 

Minä tein vanhasta, vielä jonkun verran kasvin osia sisältävästä kompostista tähän reunat. Tämä reunaosa on luultavasti käyttökelpoista multaa ensi keväänä.

2. Lisää lapiollinen vanhaa kompostia, jotta saat paikalle nopeasti oikean bakteerikannan. Tietysti noiden reunojen kanssa tätä lisäystä ei tarvita.

3. Lado päälle vuorotellen hienompaa ja karkeampaa kasvijätettä. Voit lisätä sekaan myös kasvissyöjäeläinten jätöksiä. Minulla on tässä priimatavaraa, eli muutaman kuukauden vanhaa hepan kakkaa kottikärryllinen. Jotta saat kompostiin paljon ravinteita, osan massasta tulee olla tuoretta, esimerkiksi nurmisilppua, osa voi olla jo ruskeaksi muuttunutta kasvijätettä.

4. Huolehdi sopivasta kosteudesta. Mikäli laitat kompostiisi runsaasti kuivaa heinää tai lehtiä, kastele komposti kokoamisen aikana kunnolla. Multakerrokset maatuvien ainesosien välissä estävät tehokkaasti haihtumista. 

Mikäli haravointisi on tuottanut ison läjän liiskalehtiä (erityisesti vaahtera liiskautuu eikä maadu helposti), laita niitä ohuina kerroksina ja sijoita väliin vaikkapa koivun risuja tai putkivartisten pihakasvien, kuten ohdakkeen tai kesäkurpitsan varsia. Vuohenjuuret tai koiranputket ovat myös hyviä, mutta varo laittamasta näiden (tai muiden rikkakasvien) siemeniä kompostiin: ne alkavat itää päästessään myöhemmin auringon valoon.

5. Kastele kompostia, mikäli se vaikuttaa kuivalta. Reunat saattavat kuivua keskustaa nopeammin, joten kääntele maatumaton aines tarpeen tullen keskelle ja jo valmis komposti reunoille. Voit myös tehdä kuten minä, eli tee puolivalmiista kompostista uuden kompostin reunat ja mätä uusi aines reunojen keskelle.

6. Komposti on valmista kasvualustaa, kun kasvin osat eivät ole enää tunnistettavissa. Tähän menee aikaa puolesta vuodesta pariin vuoteen riippuen siitä, mistä kasveista komposti koostuu. Kuvassa on vasemmalla erittäin hyvää ja käyttökelpoista kompostia, oikealla on vielä näkyvissä joitain kasvien varsien jämiä.

Että voikin ruskea multakasa näyttää hienolta!

 

Share

Pages