Ladataan...
Kasvihormoni

Mustikkametsän muisto: sammalen tuoksu, hyttysen ininä, auringon paiste ja varpujen rapina saappaan vartta vasten. Lämpötila kohoaa suojaavan takin alla, vaikka päivä on mukavan viileä. Mustikat kopisevat poimuriin; ne eivät ole vielä liian kypsiä. Tarkkailen etäisyyttä lähellä olevaan muurahaispesään, vielä en ole hyökkäysetäisyydellä.

Mustikoita, pähkinöitä, mysliä ja maustamatonta jogurttia, lisänä tarjoillaan kirkasvalolampun loistetta

Mansikkainen makuelämys: torimyyjän iloinen tervehdys, haitarin pomppivat sävelet, kahvikojusta leijaileva kahvin ja rasvan tuoksu. Posket punottavat kuumuudessa kilpaa mansikoiden kanssa ja jalkapohja hikoaa varvastossujen pohjallista vasten. Auton perällä on mutaiselta vedeltä tuoksuva rantakassi, laatikot päätyvät sen viereen. 

Riisipuuroa, lähes jäistä mansikkasosetta ja lisänä veriappelsiinimehua

Lapio kolahtelee kivien kylkeen kun kaivan kuoppaa, toista siihen viereen. Lapset nappaavat kivet rekkojensa kyytiin ja kyselevät innoissaan, joko taimista saadaan ensi viikolla marjoja pakkaseen. No ei saada: vadelmassa näkyy vain yksi raakile, mutta ensi vuodelle on hyvä määrä uusia varsia. Naksin jo marjoneet varret kompostin pohjalle ja haaveilen, jospa ensi vuonna saataisiin satoa. Varmistelen asiaa heittämällä kuoppaan palanutta hevosen lantaa ja ilmavaa kompostia, sekoitan ne siihen olemassa olleeseen maahan. Pojat kiikuttavat taimille ämpärillisen vettä kumpainenkin, vaikka taas on luvattu sadetta. Ihanaa, ihanaa kesän 2012 sadetta, jota olen jo moneen otteeseen ehtinyt kaivata. Sitä samaa, joka sääennusteena tuntui niin toivottomalta kesältä.

Kaurapuuroa, kanelisokeria ja jäisiä puutarhavadelmia

Leppeitä ja lempeitä kesäpäiviä!

Share

Ladataan...
Kasvihormoni

Tämä luukku johdattelee Jyväskylän Toivolan pihaan nauttimaan joulunajan tunnelmasta.

Joulupiha on eilisestä alkaen auki aina joulun alle saakka. Vanhoihin rakennuksiin pysyvästi muuttaneiden yritysten lisäksi pihalle on ilmestynyt makasiineja ja myyntikojuja, joissa joulunajan kauppaa tekevät useat maakunnan käsityöläiset ja lähiruokayrittäjät.

Jos tämä olisi sisustusblogi, olisi minulla vaikeuksia valita, mitä kuvia valitsisin tähän postaukseen, niin paljon kaikkea kivaa oli tarjolla. Puutarhablogiini bongasin HuopaSuutari Seena Luostariselta veikeitä ruukkujen korvikkeita ja koristeita: erilaisten huopaputkiloiden ja telineiden sisään voi pujottaa kasvien ruukut ja saada persoonalliset istutukset. Pihalla myytiin havu- ja sammalkransseja niin edulliseen hintaan, että niitä syksyn ajan väkertänyttä suorastaan hirvitti (vink vink!).

Myös erilaisia herkkuja ja lähiruokaa oli tarjolla yllin kyllin: nämä sokeroidut mantelit lämmittivät kivasti maistiaisina, loimulohi tuoksui nälkäisen nenään maukkaasti ja glögin aromit leijuivat vastaan lähes joka nurkassa. Kellarikahvila oli pystyttänyt myös pihapöydän talvivieraiden iloksi! Eilisessä tuiskussa ajatus tuntui aika uskaliaalta, mutta hieman leppoisemmalla kelillä varmasti houkuttelisi istua siihen turkisten päälle nauttimaan tunnelmasta ja tarjonnasta.

Piha oli kauniin luminen ja posetiivarin pyörittelemä joulumusiikki peitti ohikulkevan liikenteen äänet ja sai lähes uskomaan, että pihalle astumalla pääsi hyppäämään ajassa vuosisadan taaksepäin.

Joulupiha oli ehdottomasti tunnelmansa ja herkkujensa arvoinen vierailu! Paikalle kannattaa kiirehtiä arkena, sillä viikonloppuna kapeat sisäänkäynnit ruuhkautuvat suuresti - jopa nyt, arkena ennen neljää piti välillä odotella omaa vuoroaan. Lasten kanssa en uskaltautuisi itse jonottamaan viikonloppuna, vaikka ajatus tonttujen kanssa juttelusta kutkuttaisikin mieltä.

Tottahan toki matkaan piti hamstrata jotain pientä, kivaa ja hyvää. Hys, en paljasta kuitenkaan pakettien sisältöä, sillä lahjan saajat saattavat lukea tätä blogia. Vinkkinä kuitenkin tiedoksi, että pyörähdin sepän pajassa lämmittelemässä.

Suosittelen!

Share

Pages