Ladataan...
Kasvihormoni

Viikko on myllätty pihassa ja elämä on asettunut sellaiseen uomaan, että jos nyt oltaisiin telkkarissa, tänä aamuna meille oltaisiin rullattu pihaan nurmi. Mutta koska tv-ryhmä ja julkkiskokin järjestämät grillijuhlat puuttuvat, minä pistin tänäaamuna siementä maahan.

Miksi siemenet eikä siirtonurmea? 

  1. Hinta. Meidän nurmisiemenet maksoivat satasen (sitä parempaa laatua, totta kai, kun Tekninen tuki sai valita), siirtonurmi reilusti tonnin. Siirtonurmen pohjassa tosin tulee mukana hieman multaa, joten pohjatöihin olisi mennyt siirtonurmen kanssa ehkä satanen vähemmän. Siitä huolimatta siemenet säästävät meille riittävästi rahaa.
  2. Kiireettömyys. Jos on odottanut nurmea jo vuoden, ei muutama viikko lisää ilman viherrystä haittaa. Ja meillä ei ole kuraa holtittomasti sisälle tuovia lapsia (he tottelevat yleensä sääntöjä) tai eläimiä, joten syyssateet multapinnalle eivät haittaa. Oikeastaan niitä toivotaan pitämään multapintaa kosteana.
  3. Perustamisajankohta. Siemenet kasvavat hyvin syksyllä, joten nurmen perustamisajankohta ei pakota valitsemaan siirtonurmea. Kesällä siemenien itäminen on epävarmempaa valoisan vuodenajan vuoksi, mutta nyt illat hämärtyvät ja yöt ovat pimeitä, joten siemennys toimii.

Siinä heitellessäni nurmen siemeniä tummaan multapintaan tunsin yhtäkkisen yhteyden muinaiseen esiäitiini. Tosin se äiti olisi varmastikin nauranut tekniikalleni, joka kipeytti selkäni mutta toi kauniin, tasaisen siemenpinnan tulevalle nurmikentälle. Vajaa neljäsataa neliötä peittyi siemenmattoon alle tunnissa - itse olen kovin ylpeä kylvöksestäni, mutta epäergonomisen työskentelytavan lisäksi äiti olisi varmasti nauranut myös työtahdilleni, sillä tuskin muinoin viljaa pystyi kylvämään yhtä tarkasti ja aikaavievästi kuin mitä minä sirottelin nurmiröllikän ja kahden muun lajin siemeniä maahan. (Ei, en muista näitä ulkoa, tiedustelut voi osoittaa Tekniselle tuelle - ne löytyvät varmasti nurmiseospussin siemenluettelosta.)

Siemeniä vasemmalla liian vähän, keskellä sopivasti ja oikealla - hups - liikaa.

Siementen menekin löytää siemenpussista. Kylvin ensin pussillisen harvakseltaan, jotta näin, mille alalle siemenet riittivät. Sitten tein uusintakylvön samalle paikalle siementen menekin mukaan: meidän 2,5 kilon pussista tuli noin sata neliötä. Alkukylvö auttoi ymmärtämään, miltä sen oikean siemenmäärän tulee näyttää mullan päällä. Yritin tehdä sirottelun eri suuntiin, jotta käden liike näkyisi mahdollisimman vähän ja pinnasta tulisi mahdollisimman tasainen. Alla vasemmalla näkyy valmis kylvöpinta.

Jotta siemenet eivät häviä sateen tai tuulen mukana, ne pitää myös kiinnittää maahan. Sitä varten harasin siemenet lehtiharavalla osittain mullan sekaan (keskimmäinen kuva) ja tiivistin multajyrällä päälle (oikea kuva). Harauksen avulla epätasaista kylvöä voi myös yrittää tasata, sekin onnistui melko hyvin. Yllä olevista kuvista näkyy myös, kuinka osa siemenistä on hävinnyt mullan sekaan.

Haraus ja jyräys olivat toimina nopeampia kuin kylvö, johtuisikohan se siitä, että tämän tapaisesta hommasta on tullut harjoitusta pienestä asti: aivan kuin olisi leikannut ruohoa vastaavalta alueelta - puolisen tuntia riitti siihen. Kaikkein hitainta nurmen valmistelussa oli kaivinkoneen käynnin jälkeen tehty jyräys ja epätiiviistä maasta johtuvien kuoppien tasoitus. Tekninen tuki teki tämän eilen noin kolmessa tunnissa. Kaivinkone oli tehnyt jo hyvän pohjatyön alustavine mullantiivistämisineen, joten se nopeutti työtä kummasti. Voin vain kuvitella, miten kauan tiivistäminen olisi kestänyt, jos multa olisi tullut kärrättyä itse paikalle kottikärryillä. Siemenpankitonta multaa tuotiin nimittäin pihaan yhteensä 25 sentin paksuinen patja ja kipattu multa on aluksi hyvin pehmeää ja höttöistä. 

Nyt odotellaan vaan, että iltapäivällä alkanut pehmeä tihkusade jatkuu siihen saakka, että siemenet itävät. Erittäin kiellettyä on kylmien rintamien purjehtiminen Suomeen ja rankkasateiden piiskautuminen meidän tontille. Viherrystä odotellessa!

Share

Ladataan...
Kasvihormoni

Kaverini himoitsi itselleen pionipenkkiä ja kyseli minulta, miten sellaisen ihanan, muhkeasti kukkivan penkin voisi istuttaa. Että mistä niitä kukkia ja millaisia, ja miten ne vielä kukkisivatkin? Tässä omat ohjeeni pähkinänkuoressa.

1. Hanki taimet mieluiten astiataimina, sillä pionin siirtäminen olemassaolevasta istutuksesta on vaativaa. Kasvi on kranttu sen suhteen, että sen syvässä kasvavat juuret eivät saa katketa ja toisaalta siitä, että pintajuuret säilyvät ehjinä. Istutussyvyydenkin tulee olla oikea. Jos välttämättä haluat lohkaista ilmaisen jakotaimen sukulaisen pihataimesta, tee se syksyllä, ei nyt kesällä. Hyvällä tuurilla ja varovaisuudella se onnistuu myös ensikertalaiselta mutta toisaalta kokenutkin voi mokata.

2. Älä tyydy yhteen vaan hanki ainakin viisi.

3. Etsi pihalta aurinkoinen ja näkyvä paikka. Kohdassa saa olla varjoa osan päivästä, sillä vain osa pioneista tykkää täydestä paahteesta. Isot puut eivät ole hyvä kaveri, että pionien ravinteet eivät karkaa väärille kavereille, mutta pienistä pensaista ei ole haittaa.

4. Mallaile pionipenkki paikalleen ja kuori nurmi sen sisäpuolelta pois. Kaiva pioneille puoli metriä syvä kuoppa.

Tarkasta myös pohjamaa: pioni ei siedä juurilla seisovaa vettä, joten pohjalla ei saa olla tiivistä savea. Jos maa on savinen, on parempi perustaa kumpuna oleva kohopenkki, jotta pionit menestyvät. Kurkkaa vinkki täältä.

5. Sekoita kuopan pohjalla pari lapiollista palanutta karjanlantaa ja multaa keskenään.

Lisää kuoppa täyteen joko vanhaa multaa (mikäli se on muuta kuin savea tai hiekkaa) tai kaupan puutarhamultaa. Kalkitsemista ei tarvita, sillä pionit viihtyvät hieman happamassa maassa. Ravinteitakaan ei tarvita suuresti, tämä aloituksessa annettu lantalisä riittää pitkään. Kuoppa voi tulla kukkuroilleen, jolloin vesi ei jää seisomaan mullan päälle ja se sulaa keväällä nopeammin, siitä pionit pitävät.

6. Laita penkin reunan ja nurmen väliin reunukseksi vaikkapa betonitiiliä, jotka upotat nurmen tasolle. Tällöin nurmiheinät eivät pääse leviämään kukkapenkkiisi ja toisaalta ruohonleikkurin rengas voi kulkea reunuksen päällä, jolloin trimmeri on tarpeeton. Helpottaa huoltotoimenpiteitä!

7. Istuta pionit tekemääsi kukkapenkkiin.

Jos pionit ovat purkkitaimia, istuta ne jotakuinkin purkin pinnan mukaan. Kasveilla on sellainen kuin juurenniska, sen päällä saa olla vain pari senttiä multaa, joten penkkiin ei saa vuosittainkaan lisätä (liikaa) uutta multaa tai kompostia, vaikka kasveja tuleekin ravita keväisin. Liian syvässä olevat pionit eivät kuki.

Pionit saattavat jättää seuraavan vuoden kukinnan väliin, mutta parin vuoden päästä jokaisessa istutetussa taimessa pitäisiä olla muutama kukka. Jos istutit viisi tainta, muutaman vuoden päästä kukkia on vähintään viisitoista, siihen vielä pari vuotta ja yltäkylläisyys on huikea!

Jos tilaa on paljon, kannattaa pionien ympärille istuttaa muitakin kasveja, niin kukintaa on muutakin kuin sen pari viikkoa, minkä pionit kukkivat. Tietysti useampi pionilajikekin jakaa kukinnan pidemmälle ajalle - paitsi jos ne kukkivat nimen omaan yhtä aikaa.

Kehittelin tällaisen mahdollisuuden pionipenkin ympärille. Hortensioiden ja kanukan ympärille sekä pionien väleihin voi syksyllä istuttaa erilaisia sipulikukkia, jolloin penkki kukkii myös ennen pionien hehkua. Muutama pussillinen lumikelloja, krookuksia, valkoisia tulppaaneja, ukkolaukkoja ja liljoja kutakin tuo helppoa loistoa pitkäksi ajaksi (paitsi jos sipulit päätyvät myyrien ruoaksi). Kesä-heinäkuussa alueen kukinta tulee pioneista ja pikkusydämestä (sekä liljoista ja laukoista), syksyllä syyshortensiasta. Laakakataja ja kirjolaikkukanukka tuovat vihreän sekaan erilaisia sävyjä - myös lehdettömään aikaan.

Nyt suurin ongelma onkin, että millaisia pioneja sitä istuttaisikaan? Suosittelen kesäistä retkeä Taivalsaloon pohtimaan asiaa!

Aiemmat pionipostaukseni löydät täältätäältä ja täältä.

Share

Ladataan...
Kasvihormoni

En ole kovinkaan kummoinen tarhuri, mitä tulee omin päin asioiden tekemiseen. Kopioin neuvot muilta ja varastan ideat sumeilematta sieltä, missä näen jotain kaunista. Yksi varkaukiseni paikoista on tanskalaisen Claus Dalbyn taiteelliset taidonnäytteet, joita hoidetaan ammattimaisesti ja pikkutarkasti. 

Claus on monen kikan tarhuri ja häneltä olen bongannut neuvon, jolla syysleimujen kukintaa saa jatkettua viikoilla. Se on puskien latvominen, mikä pitää tehdä jotakuinkin nyt. Testaan toimenpidettä ensimmäistä kertaa omiin puskiini.

Ideana on, että syysleimut latvotaan kasvamaan kolmeen eri korkeuteen. Noin puolet pehkosta jätetään koskematta, neljänneksestä katkaistaan latva kahden ylimmän lehtiparin alta ja neljänneksestä viedään neljä ylintä lehtiparia. Varret katkeavat sormin napsauttamalla, mutta tietysti toimen voi tehdä myös saksilla tai sekatööreillä (puutarhasaksilla)

Latvomisen jälkeen varret haarautuvat ja kukkien määrä tuplaantuu. Samalla kukinnan pitäisi porrastua: ensimmäisenä kukkansa tulevat aukaisemaan latvomattomat taimet, seuraavana vain hieman typistetyt varret ja näiden jälkeen vielä nuo pisimmän pätkänsä menettäneet varret.

Katkotuista latvoista voi tehdä vielä lisää uusia taimia, sillä leimu kuuluu niihin, joka juurtuu kesäpistokkaista. Tuosta pätkästä nipsaistaan yhden lehtiparin verran pituutta pois alapäästä. Seuraava lehtipari riipaistaan pois ja pistokas tökätään maahan juurtumaan. Maan pitää olla ilmavaa ja kuohkeaa, jotta juurtuminen on varminta, eikä se saa päästä kuivumaan kokonaan. Sateinen viikko on siis paras aika tällaisten suoraan kukkapenkkiin tökittyjen pistokkaiden ottamiselle.

Saa nähdä, miten minun kokeiluilleni käy: joko minulle tulee upea kukkaloisto tai lopputuloksena on yhden kesän menetetty kasvu. Uskon silti vakaasti onnistumiseen, sillä Claus Dalbyn neuvoihin voi yleensä luottaa.

Share

Pages