Ladataan...
Kasvihormoni

Vähemmän on enemmän. Kolme kukkaa: auringonkukka, kesäpäivänhattu 'Cherry brandy' ja samettiruusu 'Vanilla'. Kolme ruukkua, kaikki täynnä niitä.

Juoppohulluudestaan huolimatta auringonkukka on ollut tämän kesän paras istutus. (Naapuri, joka kasteli kasvia meidän poissaollessa taitaa olla eri mieltä.) Se on kukkinut nyt jo puolitoista kuukautta ja yhä vain siihen tulee uusia nuppuja. Montakohan vuotta jaksan ihastella tätä samaa lajia? Siemeniä on jo hamstrattu seuraavalle vuodelle mutta muistiinpanoihin on kirjattu, että siemenet kuuluvat kasvimaalle. Ei juoppoja ruukkuun. Tarjoilija on uupunut.

Ihastuttavia ovat myös auringonkukkien alla paistattelevat kesäpäivänhatut (punaiset) ja samettiruusut (valkoiset). Vanillat ovat olleet pitkään ykkössuosikkejani kesäkukkien keskuudessa ja tummanpuhuvat kesäpäivänhatut ovat muuten vaan kiehtovia. Yllättäen - tadaa - ne toimivat loistavasti yhdessä!

Voisipa syksy olla tulematta, niin että kesäkukista ei tarvitsisi luopua koskaan. Eikä kimalaisista. Eikä parveke-elämästä. Varmuuden vuoksi palautin villasaalit jo parvekkeelle ja yritin puhaltaa illalla kukkasissa lepäileviä kohmeisia kimalaisia takaisin lentokuntoon. Venytän kesää, vaikka ei se olekaan vielä loppunut.

P.S. Vanillat ja Cherry Brandyt näkyvät vastaistutettuina täällä. Silloin oli kesäkuun alku ja siitä on reilu pari kuukautta aikaa.

Ladataan...
Kasvihormoni

Kissanpäivät ovat täällä, käpertyneenä kanssani parvekkeelle. Itse kissa tosin on näkynyt vain vilaukselta pihan poikki loikkiessaan (niin, naapurien, ei meidän) mutta lainakoira näyttää nauttivan elämästään lämmössä. Otin sen kuvausmalliksi, sillä ihmisemmät vaihtoehdot viilettävät jossain naapurustossa nauttien kesän vapaudestaan.

Yksi ystäväni katseli pihaamme ja tiedusteli hieman arasti kysellen, että missä meillä ollaan pihalla. Oli lukenut blogia ja ilmeisesti päätteli, että pihan täytyy olla jatkuva työleiri, kun ei edes penkkiä ole asetettu takamuksen lepuuttamista varten. 

Ei olekaan, ei tuonne pihan puolelle, vaan penkit ja oleilu löytyy parvekkeelta. Isolta sellaiselta.

Alkukesästä kerroin, kunka parvekkeelle on tarkoitus vihdoin tehdä jotain, kun sitä ei enää tarvita puupäätarhurin tomaatinkasvatustilaksi. Sinne päätyi pari istutuslaaria näkösuojaksi ja vanha puutarhakeinummekin löysi paikan ilta-auringon puolelta. Keinun katos toimii kaivattuna näkösuojana, niin että parveke tuntuu omaan käyttöön tarkoitetulta tilalta eikä lintujen ja naapurien bongaustornilta. Jopa tällaisen yksityisyydestä piittaamattoman tarhurin on myönnettävä, että onhan se kiva. Tosi kiva.


Kotoisuutta lisäävät itä- ja eteläpuolten väliin asettuneet suojaistutukset, joissa ensimmäiset kukat ovat avanneet nuppunsa täyteen terään. Eteläpuolella on keinun ja makoilun paikka, itäpuolella puolestaan ruokapöytä. 

Nyt tulee muuten mieleenpainettava vinkki niille, jotka vasta suunnittelevat kesäoleilunsa järjestämistä:

Ulkona olevan ruokapöydän kannattaa olla 1. lähellä keittiötä ja 2. aamuauringon puolella.

Tässä käytännön opettamat perustelut vinkilleni: Suomessa aamut ovat viileitä, jolloin pöytään helottava aurinko mahdollistaa jo aamujen aloittamisen pihalla, tänä vuonna jo huhtikuun alkupuolella! Mikä onkaan kätevämpää kuin kävellä kippojensa kanssa viisi askelta sisäruokapöytää edemmäs ja istahtaa pihan puolelle. Ah! Toisaalta keskipäivän jälkeen paahtava aurinko kuumentaa ruokapaikan niin, että ilman varjoa pöydässä ei voi istua nautinnollisesti, voikin sulaa puolessa minuutissa kippoonsa. Illalla varjon puolelle jäävä pöytä on siis optimaalinen, ja sehän tarkoittaa, että pöydän pitää olla siellä aamuauringon puolella. 

Minä haaveilen siitä, että jos vielä joskus pääsen suunnittelemaan uutta kotia (tai hankkimaan sitä muuten vain), sijoitan keittiön kylkeen sopivan kokoisen parvekkeen tai terassin niin, että siinä on täysin avattavat kaksoisovet. Tietysti terassi saisi jatkua pitkälle ja samanmoiset kaksoisovet voisivat olla ihan hyvin vielä olohuoneenkin puolella, niin sisä- ja ulkotilojen välin voisi häivyttää kokonaan niinä päivinä, kun se Suomessa on mahdollista. Se olisi kesän maksimointia, sitä kun on kuitenkin jaettu tänne meille niin pienellä kauhalla.

Parvekekuvissa näkyy myös kasvi, jota olen ihaillut tässä viime aikoina: ensimmäiset punasävyiset auringonkukat ovat auenneet. Vihdoin tapahtunut kasvupyrähdys johtunee siitä, että on ilmoja pidellyt.

Aiemmat parvekkeelle sijoittuneet postaukset löytyvät näistä linkeistä:

Parveke kauneudenhoitolana

Parveke puuhapisteenä

Parveke tuunattavana

Parveke kasvihuoneen korvikkeena

Ladataan...
Kasvihormoni

Tälle puupäätarhurille käytännöllisten, sopivan hintaisten ja omaa silmää miellyttävien istutusastioiden löytäminen on ollut mahdotonta. Etsintätutka on ollut päällä kolme kesää mutta mitään varteenotettavaa ei ole löytynyt. Tottahan toki kaikki kolme edellä mainittua ominaisuutta ovat osuneet kohdalle useassakin eri yksilössä mutta ei vielä kertaakaan kaikki samassa. Siksi otin apuun kaksi erilaista tee-se-itse-metodia, jotta jaksan jatkaa etsintöjä toistaiseksi. Etsin kunnes löydän sun, mutta siihen asti näillä mennään!

Parvekkeella on kaksi 90-litraista muovista raksa-astiaa, jotka rei'itin pohjasta ja päällystin kontaktimuovilla harmaiksi. Muovin hankin Etolassa, jossa oli melko kiitettävä määrä kuosivaihtoehtoja, tosin valintaa vaikeutti se, että en ole vielä osannut päättää, mikä voisi olla parvekkeen pitkäaikainen yleisväriteema. Kivijäljitelmä houkutteli, mutta pitäisikö sen olla ruskean vai harmaan sävyinen? Entä näkyisivätkökö siinä pahasti saumakohdat? Tulin siihen tulokseen, että harmaa on neutraalina värinä varma valinta, osuinkohan oikeaan?

Kontaktimuovin muotoilun apuna käytin sanomalehdelle piirrettyjä kaavoja, jotta sain alaspäin kapenevan astian kaaret taipumaan oikein. Värillinen paksu kontaktimuovi on helppoa käsitellä ja yksi palju päällystyi yhden noin yhdeksän euron rullan materiaalilla, kun asetteli muovin kolmessa osassa astian ulkopinnalle. Kiinnitysvaiheessa painoin kontaktimuovia astian pintaa vasten kämmensyrjällä ja välillä silottelin sitä nelikymmensenttisellä tasareunaisella jalkalistan palasella. Yksittäiset muoviin tulleet ilmakuplat sai helposti pois, kun nosti jo liimaantunutta muovia irti pinnasta. Ryppyjä ei tullut yhtään, kiitokset annan tästä tuolle paksulle materiaalille!

Pohdin pitkään, laitanko muovin myös tuohon ulospäin kaartuvaan reunaan mutta päätin jättää sen ilman, sillä alun perin ajattelin laittaa tähän kasveja, jotka peittäisivät reunan nopeasti. Nyt päällystämättömyys harmittaa hieman, sillä päädyinkin istuttamaan näihin ryöppyävien kasvien sijaan vanhempieni tontilta kaiveltuja vaatimattomampia yksilöitä, korallikanukkaa näkösuojaksi ja saniaista herkkyyden tuojaksi. Multapinnan peitoksi olen pohtinut milloin pyöreäreunaisia pikkukiviä, milloin sammalta. Vai sopisiko tähän se sama, joka peittää meidän tontilla kaikea eli viehkeän hentoinen peltokorte? Onhan tässä jotain herkkää, mikä sopisi parvekkeen nykyiseen tunnelmaan.

Harmaaseen väriin päädyin oikeastaan niin yksinkertaisesta syystä, kuin että minulla oli yksi pieni harmaa suojaruukku olemassa. Nyt sujautin siihen lahjaksi saamani marketan. Erityisen hauskaa oli se, että olin pohtinut luonnonkukkamaista näkymää parvekkeelle ja yhtäkkiä minulla oli kädessäni kauniisti kukkiva versio päivänkakkarasta. Näitä ei minulla olekaan ollut ainakaan kymmeneen vuoteen! Mahtaakohan kasvi olla nouseva trendi puutarhamarkkinoilla?

Toinen parvekkeen tuunausprojekti on ollut Ikeasta hankittujen suojaruukkujen muuttaminen altakasteluruukuiksi. Moni pyöreä ruukku soveltuu valmiin altakasteluruukun välipohjan avulla vesivarastolliseksi istutusastiaksi ja erityisen helpoksi näissä Ikean astioissa asian tekee se, että Orthexin pohja asettuu tismalleen ruukun alalaidassa olevan pykän päälle. 

Käytän yleensä kesäkukkien istutukseen valmista kesäkukkamultaa, vaikka se onkin hintavaa, sillä olen huomannut, että sen koostumus on kesäkasvatukselle sopiva (rehellisyyden nimissä olen käyttänyt vaikka minkälaisia kasvualustavirityksiä ja melko usein homman on saanut toimimaan. Vahva savi lienee synkin poikkeus). Sen sijaan mullan ravinteet eivät mitenkään riitä koko kesäksi, vaikka pussien kyljessä niin luvattaisiinkin.

Nyt tein istutusastian alaosaan kymmenisen litraa voimamultasekoitusta, joka toivottavasti vähentää kukkaravinteiden antamisen tarvetta: lisäsin multaan kourallisen kanankakkarakeita ja toisen mokoman kananmunankuorijauhetta. Voimamullan päälle laitoin tuota tavallista kaupan kesäkukkamultaa, jotta pikkuruiset taimet eivät ole heti kosketuksissa itse voimanlähteen kanssa. Känniinhän ne tulisivat tuliliemestä ja kuukahtaisivat pois, raukkaparat. Toivottavasti kanankakka ei vähennä kukkien muodostumista, ainakin tiedossa on voimakas lehtien kasvu.

Kun täyttövaiheessa jättää ruukun hieman vajaaksi, kasvit on helppo asetella paikoilleen. Oman kasvatuksen 'Vanilla'-samettikukat, 'Cherry Brandy' -kesäpäivänkukat ja hentoiset palmukaalin alut ovat vielä niin kovin pieniä, mutta pelkään silti tehneeni istutuksesta liian täyden. Mallailun jälkeen täytin kolot mullalla loppuun ja kastelin istutuksen pinnasta, sillä juuripaakut kaipaavat kosteutta nyt heti eivätkä vasta sitten, kun kapillaari-ilmiö nostaa sen tuolta ruukun säiliöstä ylöspäin.

Toivottelen tuunauksilleni sopivan pitkää ikää ja istutetuille kasveille lämmintä kesää!

Pages