Ladataan...
Kasvihormoni

Marraskussa on mukavaa, kun on muutakin katseltavaa pihalla kuin vain ruskeaksi muuttuneita perennan varsia. Mänty, ikivihreä tuija-aita ja iso läjä kiviä tekee maisemalle jo suuria. Silti välillä toivon, että meillä olisi enemmänkin vehreänä ja muuttumattomana pysyviä elementtejä - vaikka sitten kiviä.

Välillä elän kuin kivenpyörittäjien kylässä. Täyttömaastamme nousee kiviä tasaiseen tahtiin, jos siihen pistää lapionsa. Olen keräillyt näitä röykkiöiksi istutusten viereen, jotta sitten joskus teen niistä käytännöllisiä polkuja ja muita tasanteita. Tuo sitten joskus on muuttunut vähän epämääräiseksi ajankohdaksi, sillä korte puskee kivikon läpi eikä näytä siinä niin kovin nätiltä. Silti haaveilen vielä isoista pinnoista tasaisia mukulakiveyksiä ja laakeista aakeista, joita ei peitä nurmi. Kivisen Vilman piha on maisema makuuni!

Siskoni joutui poistamaan pihaltaan ison läjän liuskekiveä, ja mikä olisikaan ollut luonnollisempi paikka niiden jatkosijoitukseksi kuin meidän piha. Tiedän, että liuskekivi ei aivan kuulu 2000-luvun alkupuolen talon tyyliin, mutta kivet ovat siitä huolimatta mukavia pihassamme. Olen asetellut niitä askelmiksi yleisimmin kuljetuille väylille ja lisäksi olen rakentamassa niistä tasannetta trampoliinin eteen.

Kivet on helppoja asentaa vastalevitettyyn murskeeseen, joka ei ole ehtinyt vielä painautua kunnolla. Pieni kaapaisu lapiolla tai välillä pelkkä hiertäminen paikoilleen riittää joten asennus on yllättävän nopeaa.

Vielä olisi läjä kiviä jäljellä, mitäköhän näistä askartelisi?

 

Share

Ladataan...
Kasvihormoni

*Yhteistyössä H. Ojanperä Ky

Arvaa, kuinka monta tonnia on tullut kuljetettua maa-aineksia kahden vuoden aikana yläpihalta alapihalle tai päin vastoin - kottikärryllä? Jep, vastaus on monta, ja pienellä laskutoimituksella päädyin siihen, että luku voisi olla palttiarallaa 180 kärryllistä, mikä on puolestaan 2900 lapiollista. Riittävästi näin perushyötyliikkujalle.

Koska talvi yllätti pihanmuokkaajan jo kerran, päätin vauhdittaa maansiirtotöitä. Yhdeksän uutta tonnia kalliomursketta on iso määrä, kun sen siirtää rautalapiolla kottikärryyn, alamäkeä pitkin jarrutellen takapihalle ja siitä iloisesti hölkötellen tulevan tepastelualueen päälle. Meidän pihan jyrkkyydellä ja puutarhahullun jarrutusvoimilla kottikärrylliseen saa kuusitoista lapiollista maata, mutta koura-auton kauhaisulla lapiollisia saa kerrallaan satakuusikymmentä. Ja sellaista apua minä kutsun hyväksi investoinniksi, minkä vuoksi oli aika kutsua paikalle apuvoimaa.

Paitsi kottikärryillä kulkevalle puupäätarhurille, meidän piha antoi haastetta myös koura-autolle. Yhdessä Ojanperän kuskin kanssa mallattiin ja pohdittiin, yltääkö yhdeksänmetrisellä kouran varrella pihaan saakka ja lopulta todettiin, että jes, onnistuu. Jotta haasteet eivät olisi loppuneet vain rinteen korkeuteen, kuskin ja sora-alueen väliin on istutettu hyvin ja tuuheaksi kasvanut tuija-aita, joka esti tehokkaasti kuskin näkyvyyden pihaan. Sokkona siirtely ei kuitenkaan tuntunut vaikeuttavan työtä liikaa.

Ja huomaa, puupäätarhuri sai kerrankin keskittyä kuvaamiseen kesken homman, vain lämmin kuppi kahvia puuttui!

Täydet pisteet taitavalle kuskille, mutta vinkkinä muille pihan rakentajille ja muokkaajille: Tee maansiirtotyöt ennen kuin pihan reuna-alueet on tehty läpitunkemattomaksi viidakoksi. Homma helpottuu suuresti.

Kun koura-auto saapui paikalle, hyödynsin paikalle pörhältänyttä kuljetusta täysimääräisesti. Murskeen kanssa samalla lavalla kotiin sai kuorikatetta suursäkissä ja lisäsatsin multaa suoraan kasvulaatikkoon tiputettuna.

Kasvulava tuli aika kukkuroilleen, mutta eiköhän se siirry tuosta ongelmitta seuraavaan lavaan, kun ei tarvitse lastata välillä kottikärryyn.

Aiemmin olen tilannut pihaan tavaraa vain kippilavalla, jolloin hyvästä sijoittelusuunnittelusta huolimatta mullat ovat päätyneet pensasaidan sekaan ja sepelit nurmen päälle. Siksi oli ilo seurata, kuinka koura pystyi sijoittamaan maa-ainekset juuri siihen, mihin oli tarve. Kuorikesäkkiä varten oli pikkuinen tila omenapuun ja marjapensaan välissä, sora puolestaan siroiteltiin suoraan kasvulaatikon viereen polun peitteeksi - ilman ongelmia. Puupäätarhuri taputti paitsi kuskia myös itseään selkään: Ojanperän herra sai taputukset sihtaustaidoista, Kerttusen emännän kaivutöissä kipeytynyt selkä kaipasi taputtelua muuten vaan.

Täytyy todeta, että pihanrakennukseen tuo yhdeksänmetrinen koura on ihan huippuapu. Näin jälkikäteen ihmettelee, että miksi sitä ei ole tullut aiemmin pyydettyä paikalle, vaan on yrittänyt selvitä itse nainen ja lapio -tekniikalla. Auto teki tunnissa minun kahden-neljän työpäivän pituisen homman. Ainoa miinus tuli siitä, että katselijalle meinasi tulla vilu, mutta eihän sitä marraskuun vaihteessa voi saada kaikkea?

 

Lokakuu pisti meidän pihaa suuresti uusiksi. Toivottavasti myös marraskuu olisi hyvää pihanrakennusaikaa eikä talvi tulisi ihan vielä, pitäisi nimittäin saada vielä viritettyä pihavalot talvea varten - ja kaivaa esiin yksi salaojaputki. Että jos ne pakkaset tulisivat vasta joulukussa, kävisikö niin?

*H. Ojanperä -yhteistyöstä: Koura-autot kevensi pihanlaittajan kuljetuskustannuksia. Pääasiallinen positiivinen vire syntyi kuitenkin hyvin sujuneesta siirtotyöstä ja kaunista syyspäivästä. Koura-autolta voit saada apua paitsi maa-ainesten siirtelyyn, myös risujen poisvientiin tai vaikkapa pihan kantojen jyrsintään. Syksy on puolestaan priima-aikaa pihanmuokkaukseen, sillä harva sitä osaa kurakeleillä lepotilassa olevasta pihastaan nauttia. Mikäli kiinnostuit, koura-auto kulkee tarvittaessa kuulemma vaikkapa saareen, joten klikkaa ihmeessä itsesi alta palveluntarjoajan nettisivuille.

Lisätietoja Koura-auton toiminnasta saat www.koura-autot.fi

Share