Ladataan...
Kasvihormoni

Joskus sitä pohtii, onko tässä harrastuksessa mitään järkeä. Kuten vaikka silloin, kun sataa vettä ja pihan mullissa (hiekoissa ja savissa) myllää kone. Sellainen pieni, joka valittiin kokonsa vuoksi: se mahtui hienosti kapeaa rinnekäytävää takapihalle eikä se kuivalla kelillä riko edes nurmipintaa, hädin tuskin tekee siihen edes painaumia. Mutta sitten se syksy saapui ja sade alkoi. Pihan jäljistä jokainen voi päätellä, että lälliksi meni ja kaiken hyvän päälle se kone vielä piiputti toisena kaivuupäivänä. Mutta homma tuli silti (miltei) tehtyä!

Miksipä meillä myllätään alle kymmenen vuotta vanhaa pihaa, kun lopputulokseksi halutaan alkuperäisen kaltainen alue? Siksipä niin, että pihalla on oikeat maat mutta pihanpitäjän mielestä väärässä paikassa. Siis nurmi on ruskea ja kasvimaan käytävät puskevat turhan vuoksi rikkaruohoja, joten onhan sitä puuhatätin mielestä tartuttava toimeen! Pieni pintaremontti tulee kaupan päälle siinä rakenteiden korjauksen sivussa.

Kaikki alkoi viattomasti. "Tuo kasvimaan käytävä on turhan multapitoinen, sipaisetko siitä parikymmentä senttiä pintamaata pois", totesin, ja lähes sukulaismies kaivurin ohjaimissa ryhtyi hommiin. Seuraavaksi huomasin, että auringonkukat ovat tiellä ja että Tellervo-emännän alla on aivan liian paksu ruokamultakerros rautalapion kanssa heiluvalle puupäätarhurille. "Pikkuhetki, poistan näitä kasveja tästä edestä", ja viuh vaan, sinne menivät auringonkukat ja jättikurpitsakasvustot. "Tästä voit jatkaa, minä kyllä keitän kahvia", lupasin kiltisti. Ja lähessukulaismies jatkoi ihan yhtä kiltisti - ja joi sen kahvinkin.

Heinäkuun lopussa meillä oli yllä olevassa kuvassa näkyvä sähkölampaan kauniin lyhyeksi kaluama pihanurmi. Hiemanhan se kellerti, mutta kasvoi kuitenkin. Kun kone kääri nurmimaton pinnan pois, selvisi, että alla oli viitisen senttiä multaa. Se ei riitä alkuunkaan kuluttavan nurmen ravinteiden lähteeksi, joten ei ihme, että heinäkin näivettyi. Sileän pehmeä nurmipinta pistettiin rullalle kaikkialta sieltä, missä tuntui olevan tarvetta. Siitä syntyi hyvä keko! (Ok, siinä keossa on mukana myös se multa, jota ei toivottu käytävien kasvualustaksi.)

Maiden siirtelyyn saa kulumaan yllättävän paljon aikaa, kun käytössä on vain tuollainen pikkukaivuri. Nimittäin nurmen alta siirrettiin hiekkamaata käytävälle ja tilalle lapettiin käytäviä pohjustanutta vanhaa peltomultaa parinkymmenen sentin paksuudelta. Vielä sinne nurmen alle jäi loistava suodatinkerroskin, jotta talon rakenteiden puolesta ei tarvitse pelätä. 

 

Jotta hommat eivät loppuneet kesken, sipaistiin multamaata kasalle kaunis siivu myös trampoliinin alta - kukapa sitä sinne kaipaisi - ja pyrittiin siirtämään läjää kohti rinteen alalaitaa. Pyrkimys oli hyvä, mutta se ei ihan toteutunut kokonaan. Koska yllä oleva kuva jossain määrin paljastaa sen, että kottikärryn rengas on tyhjä, minkä lisäksi kaivinkone meni jo, uskon, että tuota ennen niin sileää nurmikenttää koristaa miehen korkuinen multakasa vielä jonkin aikaa. Ehkä ihan koko ensi kesän ajan, ellen tässä sitten innostu hyötyliikuntakuurille taas uudelleen.

Huoh.

Share

Ladataan...
Kasvihormoni

Kiitos kysymästä (itselleni), hyvin täällä mielikuvaharjoitteissa. Ja paperille raapustettuna, ja vähän koneellekin piirreltynä. Unohtamatta tietysti sitä, että takapihan lumi on inspiroinut kokeilemaan useita uusia vaihtoehtoja aiempien hahmotelmien rinnalle, niiden, jotka syntyivät heti kodin ensinäkemisen jälkeen ja joiden mukaan olen edennyt jo lähes puolitoista vuotta. Jos tuosta jatkuvasta lumen lisääntymisestä onkin päässyt syntynyt harmaita hiuksia, tänä kevättalvena lumesta on tullut lapioitua valleja ja reunoja, kasattua torneja kuvastamaan kasvaneita kasveja ja tehty oleskelualueiden kalustuksia; talvista vuodenaikaa, pikkupakkasia ja muokkausmateriaalia on riittänyt. Innostuneena toteankin, että kannattaa hyödyntää tämä katoava luonnonvara ennen kuin se pääsee loppumaan! (Ja tämä oli ironiaa, sellaista puutarhahullun turhautumisen purkautumista ilkeämielisinä puuskina.)

Yllä olevassa kuvassa näkyvät viime kevään lumille tehdyt suunnitelmat, jotka auttoivat hahmottamaan sen, millaisia eri toiminnallisia alueita pihaan voisi saada. Uutta suunnitellessa lumi on siitä kätevä materiaali, että se toimii olemassaolevat muodot peittävänä canvaksena, johon saa talsittua, piirrettyä ja sijoitettu erilaisia alueita. Tänä kevättalvena tuo hahmottelu ei ole ollut yhtä näppärää kuin viime vuonna, sillä lunta on niin, että takapiha on pikemminkin täynnä vallihautoja muistuttavia polkuja kuin sujuvia hahmotelmia.

Lumien sulettua huhtikuun puolivälissä tarkastin myyrätuhot ja piirtelin vielä talviunta uinuvaan nurmikenttään kehkeytyneen hahmotelmani kepillä. Laitoin myös pari isompaa rankaa kuvastamaan tulevia puita, jotta myös korkeusmitat tulivat konkreettisemmin esiin. Ei muuten tule mittavirheitä, kun tekee kaiken paikan päälle ja ottaa tallentavan kuvan!

Toukokuussa, kun sain hankittua multa- ja hevosenlantakuormat, kaivelin näiden suunnitelmien mukaiset puiden istutuskuopat sekä peittelin kukkapenkkien nurmialueet sanomalehdillä ja pahveilla sekä kärräsin ja kärräsin uutta kasvualustaa päälle. Uudet mullosalueet ovat siitä ihania, että niiden neitseelliseen pintaan on houkuttelevaa upottaa kätensä ja peitellä juurakko poikineen kasvamaan. Fiilis on jotain ihan muuta kuin mitä kivipeltomelkeinmullan kaivelun aikana!

Urakan loppuvaiheilla huomasin reväyttäneeni ojentajalihakseni ja siirryin loppukesäksi istuskelemaan parvekkeelle pitämään sadetta. (Tässäkin on hieman itseironiaa - hullu puutarhuriko istuskelisi, kun pihan muokkaus on kesken??) Sadepäivinä edistin suunnitelmiani tekemällä Sketch up -ohjelmalla pihasta 3D-suunnitelmamallin, jota olen tässä talven mittaan täydentänyt. Alla olevassa kuvassa näkyy, miten keväinen viivapiirros on saanut lisää eloa erilaisten kasvihahmotelmien ja muotoiluiden myötä.

Nyt siis jokaisen kevättä odottavan pihanmuokkaajan kannattaa hyökätä lumilapio kourassa ja pitkät varsisaappaat jalassa hahmottelemaan, mitä pihalla voisi olla toisin, sillä mahdollisuus alkaa vähin erin sulaa pois!

Pihan suunnittelusta olen kirjoittanut aiemmin täällä

Suunnittelun alkujuurilla

Puita ja aluskasvillisuutta tiedossa

 

Share

Ladataan...
Kasvihormoni

Suunnittelen tässä pihamme syvintä olemusta juuri sopivasti suosikkipuutarhatonttuni Pentti Alanko avautuu asiasta: "Kun suunnittelee puun istuttamista, pitäisi samalla valita myös sen seuraksi jokin pensa, peittokasvi tai saniainen sekä sipulikukkia ja koristeheiniä. Näin puutarhaan saadaan luonnollisia näkymiä, varsinkin kun tiedämme, että meillä ei ole yhtään savannipuuta, joka viihtyisi yksinään avoimella nurmikolla kuten Afrikassa."  (ViherPiha 12/2012)

Jesh, tällä mennään! Ainoa, että olen valinnut jo useamman pensaan, saniaisen, peittokasvin, heinän ja runsaasti sipulikasveja, mutta ne puut puuttuvat. Erityisesti kaipaisin niitä meidän tontin eteläkulmaan, joka on avoin kuin tuo savannin laakea tasanko ja josta maisema kiitää suoraan kohti naapurin pihaa ja lasten keinua. Koko tonttia en halua peittää näiden puiden varjoon, joten puut saisivat jäädä noin viisimetrisiksi ja osa saisi olla ainavihantoja, ettei talvella ole pelkkiä rankoja katseltavana. Sitä, miltä tuon eteläosan toivoisin näyttävän, kirjoitin viikko sitten.

Tuohituomi, suomalainentaimi.fi

Näinkin tarkoilla spekseillä vaihtoehtoja jää runsaasti. Voisin yhdistää kaunisrunkoisen tuohituomen kartiovalkokuusiin ja pallotuijaan ja maustaa istutuksen keväisin valkoisina huntuina kukkivilla ja syksyisin oranssina hohtavilla pilvikirsikoilla, näin yhtenä mahdollisuutena. Erityisesti olen ihastunut tuohon hidaskasvuiseen kartiovalkokuuseen, ja edellisestä pihastamme jäin kaipaamaan istuttamaani pilvikirsikkakujannetta. Mutta ehkä tämä yhdistelmä kaipaisi hieman lisää ainavihantaa ja talvisinkin vehreää silmän paikkaa?

Pilvikirsikka ja kartiovalkokuusi, kuva Leena Lumi

Mitä sinä ehdotat?

Pihan suunnittelusta olen kirjoittanut aiemmin täällä

Suunnittelun alkujuurilla

Share

Pages