Ladataan...
Kasvihormoni

Mitä näet kuvassa?

Mielestäni siinä on 

  1. kevättalven piriste. Vihreä sisäkasvi on aina vihreä, paitsi silloin, kun se tiputtaa lehtensä valon puutteen vuoksi. (Ja nyt.)
  2. auringonpaiste. Se näkyy myös töistä kotiin tullessa, eli nyt on saavuttu yhteen vuoden parhaista ajankohdista: kyllä se valo taas voittaa pimeyden, juhuu, ja kevät saattaa tulla. Tämä yllättävä tapahtuma koetaan Maassa jo lähes viidettämiljarditta kertaa, uskomatonta!
  3. likaiset ikkunat, jotka aurinonpaiste paljastaa. Ylivalotin taustan, jotta et huomaa sitä.
  4. limoviikunan latvus. Eikä mikä tahansa limoviikuna, vaan kovin erilainen kuin vielä hetki sitten: 

Tämä on sitten puutarhablogi eikä sisustusblogi, joten sisäympäristö on valittu kaikkea muuta kuin itse pääosan esittäjän ulkopuolella olevien elementtien puolesta. 

Päätin, että joka vuosi ylikasvava sisäpuumme saa tänä vuonna tiukan trimmauksen, jotta taas syksyllä ei tarvitse pohtia, että miten se nyt on kasvanut noin isoksi eikä ohi mahdu kävelemään sitten millään. Tiukan googlauksen jälkeen tulin siihen tulokseen, että kukaan ei osaa kertoa, paljonko limoviikunasta voi oksia pätkiä kerrallaan, mutta kaikenlaisten vahinkojen jälkeen puut ovat elpyneet takaisin elävien kirjoihin, joten annoin mennä.

Niks naks, niks naks, sinne lentelivät lattialle. 

Lopputulos: ei paha. Rehellinen suomalainen negaation kautta määritelty hyvä. Lasi on selkeästi puoliksi tyhjä, mutta lattia lähes täysi.

Tekninen tuki ei huomannut mitään eroa puussa eikä lattialla. Voi olla, että hän kuitenkin päätyy parturoimaan itse pihalla kasvavan tuija-aidan, aivan kuten viime vuonakin. Minulla on nimittäin tapana vähän innostua.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Kasvihormoni

Valoa tuntuu olevan niin vähän, että sitä hädin tuskin ehtii huomaamaan. Lunta - olen kuullut - on puolestaan vaihtelevasti, meillä sitä tulee harva se päivä muutama sentti tai jopa parikymmentä senttiä lisää. Mutta ei se paljon auta, kun se valo muuten on karkuteillä.

Siksipä sisäinen hihkugeneraattorini kytkeytyi päälle, kun näin nämä reilun kaupan ruusut viikonloppuna tarjoushinnalla. Tiedän, että todellista reiluutta olisi ostaa kotimaisen tuottajan ruusuja (nämä ovat lentäneet meille koneella), mutta nyt lähti kaksi nippua heleän lohenpunaisia ruusuja feikkaamaan pirteyttä kotiin. Tämän oranssimpaa en löytänyt, joten toiseksi paras mielenpiristysväri tekee nyt tehtävänsä.

Ruusut päätyivät eteisen lipastolle. Sopivasti peilin eteen, jotta niiden määrä vielä tuplaantuu, sillä neljäkymmentä ruusua on vaan enemmän kuin kaksikymmentä. Toivottavasti ruusut kestävät yhtä kauan kuin edelliset bongaukseni, jotka ilahduttivat lähes pari viikkoa. Realismia lienee tyytyä viikkoon, mutta eihän se ole hullu joka pyytää vaan se, joka maksaa.

Näillä viidellä kikalla yrittän pidentää kimpun kestoa:

  1. Toin ruusut kotiin hyvin pakkaselta suojattuna. Hyvä keino on pujottaa kukat löysän untuvatakin alle paketissaan, niin pakkanen ei pääse vahingossakaan koskettamaan kaunottaria. Viileässä ollut paketti totutetaan vähin erin lämpimään: enisn auki paketin pohja, jotta kukat saa veteen. Sitten parin tunnin päästä voi raottaa muunkin paketin auki.
  2. Naksin ylimääräiset lehdet pois (erityisesti vedenpinnan alapuolelta poistetaan), jotta vesi pysyy mahdollisimman kirkkaana.
  3. Leikkasin ruusuille uudet imupinnat, sillä muutoin vettä ei nouse varsia pitkin ylöspäin. Viisto pinta takaa paremman imutehon ja terävä hedelmäveitsi viiltää pinnan siistiksi.
  4. Laitoin kukkavirkistettä veteen, jotta ulkonäkö pysyy uhkeana.
  5. Nostan kimpun aina yöksi hieman viileämpään, jotta kukkien rupsahtaminen hidastuu. Nukunhan itsekin paremmin viileässä, joten samaa kauneusunta meille kaikille ruususille!

Kevät kertaheitolla!

Share

Ladataan...
Kasvihormoni

Arki, mikä ihana asia. Kuusi on poissa, päivärytmi (lähes) takaisin ja jääkaapista löytyy taas tavallista murkinaa. Ja kaupassa on joulukukat poistohintaan, eikä juuri kukaan minun lisäkseni himoitse niitä.

Tapasin kauppareissulla kollegani, joka katseli kukkiani hyväksyvästi ja nyökytteli: ihana tuoksu, lempeä väri ja eihän noita heillä kotona Hollannissakaan pidetä joulukukkina, kevätkukkia ne ovat. Itse tunsin tästä myöntyvyydestä suunnatonta iloa: kevät, se nyt on, ja kärryjeni kukat todistavat sen. Ihan vaan varmuuden vuoksi kävin myös kurkkaamassa, olisiko kauppaan jo ilmestynyt siemenpussit kevätkylvöjä varten. Ei ollut, mutta postilaatikossa oli yksi siemenluettelo. Selailen sitä paremman puutteessa.

Leikkasin hyasinteista kukkavarret irti ja naksin muodostuneen kimpun alimmat kukat irti. Ne säilyvät pari päivää hyvänä tuossa pöydällä, ulkona naruun pujotettuna toimisivat yhtä hyvin (mutta jäätymisen jälkeen suojasäällä ne menevät kyllä pilalle). Sipulit lehtineen ja nuppukukkineen jätin viileälle ikkunanedustalle, josta toivottavasti aukeaa pian toinen satsi vaaleanpunaisia sarjakukintoja. Niistä saa vielä jatkoa näille kaunistuksille.

Meillä on nyt ihanan huumaava tuoksu. Jatkan siemenluettelon parissa väliaikaisen kevään nauttimisesta ja jätän ulkona satavan vaakarännän huomiotta.

Share

Pages