Ladataan...
Kasvihormoni

Maa osoittaa vahvoja sulamisen merkkejä mutta uskaltauduin silti jännään puuhaan - talvivalkosipulin itusilmujen istuttamiseen. Jännää tämä puuha on vain sen vuoksi, että en ole onnistunut itusilmujen kasvattamisessa vielä aikaisemmin, mutta pienet vastoinkäymiset eivät lannista. Kun kerran onnistuin ensimmäisissä kynsistä kasvatetuissa valkosipuleissanikin, miksi ei sitten niitä pienemmissä palleroissakin?

Valkosipuli kasvaa kynsistä tai itusilmuista. Kynsiä saa siitä itse sipulista (tietysti) ja itusilmuja kasvaneen varren päähän ilmestyneestä pallerosta. Kiskoin omani maasta samalla, kun tyhjensin kasvimaata muistakin kasviksista ja huomasin, että itusilmut olivat jo kovin pulleita tuolla itusilmumykerön sisällä. Olivat ehtineet jo itääkin, mikä ei liene tavoite, mutta näin nyt oli kuitenkin päässyt käymään. Onneksi sisällä oli myös pussillinen taimenvaihdossa saatuja, hieman kokeneemman kasvattajan keräämiä silmuja, jotka pääsivät nyt multiin.

Riippuen siitä, onko kyseessä talvivalkosipuli vai kesäkasvatteinen valkosipuli, kynnet ja itusilmut pitää istuttaa nyt (tai vasta keväällä). Valkosipuli tarvitsee paljon ravintoa kasvaessaan, joten parantelin kasvatuslaatikon kasvuolosuhteita uusia lemmikkejäni varten.

Voisi näitä puuhia tehdä varmaan vähän helpomminkin. Minä kuitenkin nautin jäisestä ja sateisesta viikonlopusta hurauttamalla tekemään aamutallin puuhia kaverini seuraksi (tuohon ihan meidän nurkille). Kiitokseksi ystävällisyydestä keräsin kaikista karsinoista (ovatko ne karsinoita?) tuoreet kikkareet kasseihin, jotta sain niitä omaan pihaani, sillä peltipollet eivät tuota mitään hyödyllistä käyttäjilleen - pelkkiä selkävaivoja ja hyötyliikunnan puutetta.

Kuopsuttelin laatikon reunasta parikymmentä senttiä multaa pois, kippasin ämpärillisen tuotoksia pohjalle, peitin jäätyneillä kesäkasvatuksilla ja kuorrutin vielä kevyesti tämän vuoden kasvimaan mullalla. Ajattelin, että pikkusipulit hyötyisivät tästä energiapaukusta ensi kesänä, kun ne alkavat kasvaa kokoa. Se, ajattelinko liikaa, selviää kyllä vasta ensi vuonna, mutta selviää kuitenkin.

En ole löytänyt vielä pätevää ohjetta sille, kuinkä lähekkäin itusilmuja voi kasvattaa. Oma aivoitukseni menee niin, että koska näistä itusilmuista turpoaa kesän aikana pari senttinen pallukka (jos siis lähtevät kasvuun), itusilmuja voi laittaa kasvamaan muutaman sentin välein. Rivit asettelin myös melko tiheään, sillä eivät ne pallukat kasva kokoa toisiinkaan päin mitenkään erikoisesti vaan ihan on tarkoitus saada tasaisen muotoisia yksikyntisiä. (Itse tykkään muuten käyttää näitä yksikyntisiä keittiössä - yhdessä pienessä pallukassa on yleensä sopiva määrä maustamaan meidän perheen ruokaa.)

Lopuksi peittelin itusilmurivit puolijäisellä tomaattihuoneen mullalla, sillä en halua, että valkosipulit alkavat kasvaa penkissään ennen kevättä. Siihen on kuitenkin nyt suuri vaara: hevonhyväkerros lämmittää silmuja alhaalta käsin ja Ilmatieteenlaitoksen sääennuste lupasi lämpenevää myös ylhäältä päin.

Saa nähdä, miten kasvatuksen kanssa tulee käymään. Kokeneemmat, kertokaa ihmeessä, pitääkö tässä juosta pää kolmantena jalkana korjaamaan tekosiani - ennen kuin on liian myöhäistä.

Ladataan...
Kasvihormoni

Vaikka satokausi on vielä parhaimmillaan, pitää siirtää ajatukset jo seuraavaan kesään. Nimittäin valokuvista huolimatta ainakin minun muistini kantaa pari viikkoa ja ensi kevään kylvöaika on niin kaukana, että kukaan ei selviä siitä tätä vuotta paremmin ilman muistiinpanoja.

Ja kyllähän sitä haluaa tehdä asioita paremmin ensi vuonna kuin tänä kesänä, vai kuinka? Eipä siis auta kuin aloittaa kevään suunnittelu! Tämä lienee yksi niistä seikoista, mikä tekee puutarhanhoidosta niin erikoisen harrastuksen täällä Suomessa. Oikeasti, suunnitelmat on aloitettava yhdeksän kuukautta ennen toimintakautta. Tämähän on melkein kuin perhettään suurentaisi.

Kesän 2014 kasvatuslaatikoiden sisältö

Ensimmäiseksi pitää inventoida tämän vuoden sato. Kasveja kasvaa sopivasti (naapureille riittää tarvittaessa annettavaa mutta kompostiin ei tarvitse suuremmin satoa raijata), mutta kesäkurpitsasato ei ole ehtinyt oikein kasvaa. Harmittaa myös, kun maissit jäivät laittamatta hyvistä ajatuksista huolimatta. Lisäksi puuttumaan jäi vieläkin salkopapu, jota olisin halunnut kokeilla. Tulisiko sitä syötyä? En tiedä, mutta silti.

Lisätään ne ensi vuoden listalle.

Kesän toinen kesäkurpitsa on tulossa tässä.

Sitten pitää miettiä kasvikiertoa, jotta ensi vuoden kasvu olisi ainakin yhtä hyvää kuin tämän vuoden kasvu. Meidän kolmessa kasvulaarissa ei voi käyttää oikeaa vuoroviljelyä, mutta sekaviljely korvaa kasvikierron. Kasvikumppaneilla pyritään siihen, että kasvien erilaiset hyvät ominaisuudet tukevat toisiaan ja hylkimisreaktiot pysyvät minimissään. (Kurkkaa lisätietoa täältä Hyötykasviyhdistyksen sivulta.)

Ei muuta kuin muistiinpanoja tekemään ja ensi vuoden istutuslaarit voisivat näyttää tältä:

Ensimmäinen laari: kesäkurpitsa – herne – punajuuri – salaatti – sipuli

Mansikkalaarin etuosa: valkosipuli – porkkana – mangoldi

Isoin laari: salaatteja – yrttejä – perunaa aurinkoiseen laitaan

Mahdolliset pavut menevät uuteen paikkaan ja maissit toiseen kulmaan sijoitettavaan uuteen puusaaviin. Kunhan nyt saan sen kasaan, se on nimittäin ollut yllättävän hankala koottava. Onhan tässä onneksi talvi aikaa pingottaa vanteet paikoilleen.

Ainoa ongelma suunnitelmassa on, että peruna ja salaatti eivät ole hyviä kavereita keskenään. Menisivätköhän ne kuitenkin yhden kesän ajan yhdessä? Onko jollakin lukijalla tullut hyvä sato näiden kahden vierekkäiskasvatuksesta huolimatta? Onneksi yläpihalla on vielä lasten omat pienet kasvulaatikot, taidan laittaa sinne tulemaan ekstrasatsin salaattia varmuuden vuoksi. Perunat pitää kuitenkin kasvattaa täällä alapihalla, niille ei ole vaihtoehtoista paikkaa.

Ladataan...
Kasvihormoni

Yhtä aikaa on menossa kaksi kuukautta: mätäkuu ja elokuu. Tiesitkö, että silloin joskus, kun meillä oli vielä välillä vuodessa kolmetoista kuukautta, mätäkuu oli oikea kuukauden nimi ja sen ajankohta on nyt? Ja mätäkuuta seurasi elokuu. Kosteusprosentti kertoo, että kyllä - mätäkuu on menossa ja keittiötarha tomaattihuoneineen puolestaan, että kyllä - eloa korjaillaan.

Tomaattikopissa on huonot tuennan mahdollisuudet, sillä huoneen rakenteista puuttuu se joku paikka, mihin tukinarut ja spiraalituet voisi viritellä kiinni. Satoa on pihvitomaateissa niin runsaasti, että tukea tarvitaan: toinen pihvitomaatti (se, josta sunnuntain tomaattisalaatti sai raaka-aineensa) mennä repesi ja osin katkesikin. En syytä taimiraukkaa, sillä jos kantaa tertussaan kahdeksaa nyrkin kokoista mollukkaa, ei varren tarvitsekaan jaksaa pysyä pystyssä. Luonnossa vain hölmö tomaatti on pystyasennossa, tavallisesti ne makaavat maassa ja juurtuvat varrestaan kiinni kasvualustaan. Kyllä tomaatti tietää, miten se jaksaa kantaa satonsa.

Koetin pelastaa tuota tomaattipaljoutta sitomalla pensaan repeämäkohtaa yhteen ja tukemalla sitä keppiin. Vähän näyttää heikolta, lehdet riippuvat ja käpertyvät vielä sitomisen jälkeenkin. Harmi, sillä tämä pihvitomaatti tekee erittäin herkullisia tomaatteja. Ai että, juuri sellaisia, joita voisi kuvitella syövänsä jälkiruoaksi (tai ei sen puoleen, miksi tahansa muuksikin herkuksi): meheviä, pehmeän napakoita ja herkullisen makeita. Happoa sopivasti, vähän niin kuin mansikassa. Lähes kielen vievää makukokemusta!

Nyt sitä pohtii, että onko Kerttusen emäntä onnistunut munankuorilannoitteluissaan vai ihanko kyse on vain tämän tomaatin herkullisista ominaisuuksista. Sen voin sanoa, että tomaattien kasvualustaan sekoitetusta hevosenlannasta loppui typpi heinäkuun alkupuolella (tunnistaa kellertävistä lehdistä), sen jälkeen on pitänyt kastella lannoitevedellä. Ja kastella on totisesti pitänyt!

Jos olisi ollut riittävän fiksu (luonnontieteellisessä mielessä), olisi tehnyt tomaattihuoneessa vertailevaa tutkimusta laittamalla kutakin lajia kaksi tainta: toisen itse sekoitettuun hevosenlanta-munankuorimultaan, toisen kaupan puutarhamultaan. No, akateeminen viisaus tässä kasvaa ilman kirjoja, kun hoitelee puutarhaa ihan omin metodein. Ensi kesänä osataan tämäkin. Ehkä voisi todeta, että kaupan multa toimi pidempään, joten multateollisuus saakoon kunniamainintansa tänä vuonna.

Jos kelit eivät tästä käänny aivan katastrofeiksi ja syksy saavu ajallaan, meillä on tiedossa vielä ainakin sata, ehkä kaksisataa omaa tomaattia. Ihan hyvä niin, sillä menekki on hurja, vielä en ole päässyt testaamaan edes yhden pienen tomaattisäilykkeen tekemistä. Kaikki ovat livenneet suuhun tuoreeltaan.

Onneksi on elokuu, joten korjuuta voi ajatella tekevänsä muustakin kuin vain tomaateista. Seuraavaksi taitavat sipulit, fenkolit ja punajuuret päätyä yhteiseen keittokattilaan, alkaa tämän keiton sesonki.

Pages