9 kuukautta

Kasvukäyrillä

Yhdeksän kuukautta on tullut täyteen pienen Ässän elämässä. Niin kauan kuin hän kasvoi mahassa on hän kasvanut nyt myös sen ulkopuolella. Pienen pienestä vastasyntyneestä on tullut jo lähes taapero.

Riehupiiri, kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa?

Yhdeksän kuukautta vanha neiti S

  • konttaa lähes joka paikkaan
  • seisoo tuettuna ja hetkittäin ilman
  • sormiruokailee osittain
  • kävelee, jos taaperokärry on tukena ja mitä vain tukea pitkin
  • kiipeilee 
  • nauttii ulkoilemisesta (pitää pienisitä kivistä)
  • on erittäin kiinnostunut ympäristöstään
  • sanoo: ättä (äiti), ssi (isi), ppu (puuro?), zsi (koira), äti (koira)
  • pärisyttää "ärräää"
  • hokemia löytyy erisävyisinä: mämmämämämämä, tähtätähät jne.
  • kiljuu, nauraa, käkättää, räkättää
  • halii, pusuttelee, ja silittää
  • leikkii kukkuu -leikkejä
  • omaa loistavan huumorintajun
  • nauraa sanalle "ei"
  • lempilelu on kaukosäädin tai Isin puhelin

Uskomatonta, kuinka nopeasti ne lapset todella kasvavatkaan! Ei sitä toisten puheista voi mitenkään ymmärtää, itse se on nähtävä ennen kuin tajuaa.

Mitä taitoja muiden naperoille on kehittynyt yhdeksässä kuukaudessa? Entä mitä taitoja ehti kehittyä ennen kymmentä kuukautta?

Seuraavaksi odotellaankin sitten ilmeisesti niitä ensiaskeleita...?

 

 

Share

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Ihana ISO tyttö jo :)
Meidän pian 10 kk ikäinen typy osaa jo kontata ja nousta tukea vasten, mutta siihen se jää.. Hän ei ole oppinut ottamaan vielä askeleita seistessä, hyvä niin :D
Selkeitä sanoja emme ole kuulleet, mutta tuota Ätä Ätä Ätä-huutoa tulee päivittäin, sekä epämääräistä SiSiSi-suhinaa, mutta emme ole noteeranneet näitä vielä selkeiksi sanoiksi :)
Näin meillä :)

MinEna
Kasvukäyrillä

Kiitos kommentistasi! Mukava kuulla muidenkin vaiheita :)

Vähän pidempään tuo kärryjuoksu olisikin saanut odotuttaa, eli nauttikaa vielä kun voitte ;)

Sanat nyt ovatkin äidin tulkintaa eli voivat olla oikeasti mitä vain, mutta erityisesti näitä hoetaan oletetun kohteen ilmestyessä paikalle tai käsillä sitä kohti huitoen. Tai ko. Sanoja perässä toistellen:)

Miitu (Ei varmistettu)

Kyllä mä jo noteeraisin nuo sanoiksi :) Meilläkin äiti (tai jokin sen muutos) tuli heti hyvin käskevästi, kun taas isää suhistiin varovaisen lempeästi tosi pitkään. Nykyisin sentis vaihtelua löytyy molemmista.

MinEna
Kasvukäyrillä

No näin mäkin uskaltaisin ajatella, että ne on ihan merkityksellisiä. Käskevä on juuri oikea sana kuvaamaan tota Ättää :D Tai sitten sellainen kiljahteleva.

Minkä ikäisenä teillä alkoi suhinat ja äitin huudetlut? Ja missä vaiheessa sitä vaihtelua alkoi löytymään/ selkeyttä sanoihin?

Miitu (Ei varmistettu)

(Raapii päätään ja yrittää palauttaa mieleen vuoden takaisia tapahtumia ja yrittää muuttaa vertailukelpoisiksi iän puolesta...) Tuota tuota. Oliskohan ensimmäiset sanat (mm. hauva, mumma, mamma ja lamppu) tulleet noin vuoden vanhana, mistä tuon pikkukeskosen kohdalla voi miinustaa pari kuukautta kehitysiästä pois. Eli siis noin 10 kk iässä. Tyttö syntyi keväällä, ja alkusyksystä alkoi jo olla äiti ja isä (tai niiden muunnokset) käytössä. Meillä tosin opittiin ensin "täti", miksi minuakin usein kutsuttiin. Onhan sen nyt helpompi sanoa "tä", ku liuttaa se i:kin sinne väliin... Äitin huutelu alkoi varmaan joskus loppuvuodesta. Sitä ennen mikä tahansa karjaisu/käskyääni voitiin lukea samaa tarkoittavaksi.

Suurin kehitys meillä varmaan tuli noin puoltoista vuotiaana (tai no 1v 4kk), kun pottailun yhteydessä alettiin katsoa samoja mainoslehtisiä uudelleen ja uudelleen. Ja uudelleen. Isänpäivänä laskettiin, että sanoja (tai aina samaa tarkoittavia omia sanoja/eläinten ääniä) oli jo sata. Jouluun mennessä esimerkiksi Ikean joulukuvastosta osattiin nimetä joka ikinen esine ja asia.

Meillä on tullu kaikki äänteet mukaan yllättävän nopeasti, joten senki puolesta puhe on viimeistään joulusta ollut jo hyvin ymmärrettävää muillekin kuin meille vanhemmille. Ainakin, kun jotkut avainsanat on jaettu eteenpäin. Ja hyvin on saanut asiansa jakoon pelkällä yhden sanan lauseella, jotka nekin alkuvuodesta alkoi jo muodostaa mielekkäitä kokonaisuuksia, kuten "pupu" -pieni tauko- "hyppii". aikuinen on vain tarvittaessa täydentänyt lauseen loppuun. Ehkä ainoa sellainen pidempään odottanu äänne oli s sanan alussa, minkä vuoksi nuo s:llä alkavissa sanoissa ensimmäinen tavu kääntyi helposti tai s jäi kokonaan pois ja lopputuloksesta ei ulkopuoliset varmaan selvää saanut. Esimerkiksi sydän oli ysämä ja suklaa ukala. Keväällä tuo muotoutui niin, että s sanan alussa korvattiin aika usein h:lla, kunnes yks kesäkuinen päivä huomasin, miten tyttö tarkasti kuulostelemalla opetteli sanomaan myös sen s:n sanan alussa.

Ensimmäisen kolme sanaisen lauseen tyttö sanoi paria päivää ennen 2-v syntymäpäiväänsä, ja sen jälkeen on taas harpottu eteenpäin tuon puheen kanssa ihan mieletöntä vauhtia. Nyt saa kuunnella toteamuksia kuten: "Laitetaan mieluummin kaakaota siihen." (osoittaa maitolasiaan), "Voi sentään! Unohdin isän tuolin!" (oli kattanut leikkiaterian koko perheelle, eikä kolme lautasta ja kaksi tuolia sopinut yhteen). Vissiin tullu katottua riittämiin lastenohjelmia, kun ei meillä kotona puhuta niin hyvää yleiskieltä ku mitä tuo 2-v suoltaa suustaan...

Mut juu. Hurjan yksilöllisiähän nämä ovat.

Kommentoi